Viihde

Tällaiset olivat vuosisadan ökyhäät Helsingissä vuonna 1959 – ”Mustalaisten kuningasparin” poika nai 17-vuotiaan kaunottaren: Kuvat hulppeista juhlista

Julkaistu:

mahtihäät
Kun puut puhkeavat lehtiin, lehdissä kukkivat hääuutiset. Kevät on rakkauden aikaa.
1959 Vuoden seurapiiritapaus olivat Allan Hagertin ja Tuula Saarron häät. Häitä tanssittiin 28. huhtikuuta Helsingissä.

Allan Hagert oli legendaarisen ”mustalaisten kuningasparin” Elli ja Kalle Hagertin 28-vuotias poika, hänen morsiamensa Tuula Saarto tuolloin 17-vuotias kaunotar. Koska häät olivat kuninkaalliset, järjestelyt olivat myös. Hääkirkoksi kelpasi vain Helsingin suurkirkko ja juhlavastaanotto järjestettiin yhdessä kaupungin tuolloisista ykkösravintoloista, Kaisaniemessä.

Häät saivat myös arvoisensa mediaseurannan. Sekä Ilta-Sanomat että Helsingin Sanomat raportoivat seurapiiritapahtumasta näyttävästi.

Ilta-Sanomien 29.4.1959 etusivusta 2/3 oli uhrattu hääuutiselle. Otsikon ”Romaaniromantiikka csardasta ja rockia” tukena oli kaksipalstainen otos häävalssia tanssivasta parista sekä koko sivun levyinen kuva rock’n’rollia tulkitsevasta asepukuisesta nuorukaisesta, joka lehden mukaan ”näytti miten kunnon rockia lauletaan vaakasuorassa”.


Raportointi jatkui lehden keskiaukeamalla. Nimetön toimittaja kertoo, kuinka ”ne onnelliset, jotka olivat saaneet kutsukortin, saivat ulkopuolelle kerääntyneeltä väkijoukolta osakseen kateellisia katseita, ja aina vähän ajan kuluttua oli nuorenparin tultava näyttäytymään ovelle, jotta myös ulkopuolella jääneillä olisi tilaisuus hurrata ja laulaa”.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

IS:n reportteri kuvailee myös sulhasta ja hänen sukuaan jutussaan. Nykylukijan silmään melko vahvaa stereotyypittelyä edustavien arvioiden mukaan ”Allanin mainitaan olevan todellinen ’elävä tietosanakirja’ kaikessa mikä koskee raviurheilua”.

Romaninaiset taas koristautuivat jalometalliin: ”Kultaa, paksua kultaa oli joka naisella sormissaan, korvissaan ja kaulallaan. Ellillä kenties kaikkein eniten. Hyvällä alulla on jo myös morsian, jonka kerrotaan saaneen suvun perintökoruja lahjana Allanilta”.

Toimittajan puolustukseksi on sanottava, että hän kirjoitti oikein ja asiaa. Allan Hagert oli todellinen hevosmies, eikä Elli Hagert koskaan kainostellut käyttää ja näyttää korujaan arkenakaan.

Helsingin Sanomat otti häät vielä Ilta-Sanomia vakavammin. 29.4 lehden alkupäässä julkaistiin valokuvaaja Pöyhösen otos tuolloisen Suurkirkon, nykyisen Tuomiokirkon portailta, missä kymmenentuhannen katsojan joukko seurasi, kuinka hääpari laskeutui juhlavasti kirkon pitkiä portaita.


Raportointi jatkui lehden myöhemmillä sivuilla, eikä toimittajaksi ollut valikoitunut kuka tahansa vuorossa ollut kirjuri, vaan lehden tuolloinen ykköstykki Maija-Liisa Heini. Heini eli pakinoitsija Ksantippa oli lehden tuolloisen vahvan miehen Eljas Erkon luotettu ja myöhemmin mm. Ilta-Sanomien päätoimittaja.

Heini maalailee jutussaan häätapahtumia lavealla pensselillä. Toimittaja mukaan ”Suurkirkossa [ei] ole koskaan aikaisemmin nähty sellaista väenpaljoutta… Kirkon sisällä tungeksi tv-kameroiden valonheittäjien loisteessa ainakin 3 600 ihmistä, jotka näkivät Allanin pujottavan suomalaisen pastorin vihkimisseremonioitten päätteeksi sormuksen Tuulansa nimettömään. Mitä voi enempää toivoa?”

Heinin jutusta myös myöhempi lukija saa perspektiiviä siitä, minkä luokan seurapiiritapahtumasta oli kyse.

”Jos Tuulan ja Allanin tilalla olisivat olleet Brigitte Bardot ja Tommy Steele – vanhemmille naisille sopii ehkä vertaukseksi paremmin tällaisessa yhteydessä vilauttaa vaikkapa Mary Pickfordin ja Ramon Navarron nimiä, he eivät varmaankaan olisi saaneet isompia massoja liikkeelle”, toimittaja vertaa.

Heinin teksti vilisee myös korkeakulttuuriviittauksia. Häät olisivat hänen mukaansa ansainneet tulla Damon Runyonin (kuuluista yhdysvaltalainen lehtimies ja novellisti) tai Anton Tshehovin ikuistamiksi. Jos taas olisi menty musikaalilinjalla, Emmerich Kálmánin Mustalaisruhtinatar tai George Bernard Shaw’n Pygmalion (My Fair Lady -musikaalin alkuperäisteos) olisi ollut kelpo tavoite. Shaw’sta Heini käyttää vain kaikkien toki ymmärtämää lyhennettä GBS…


Hengenravinnon lisäksi Helsingin Sanomat kertoi lukijoilleen, mitä herkkuja juhlakansalle tarjottiin. Alkucocktail lehden mukaan oli samppanjapohjainen, nimeltään Kirjava hevonen. Sitten syötiin sandwicheja ja vasikanpaistia, jälkiruoaksi tarjottiin jäätelöä. Hääkakku oli kaikessa komeudessaan seitsenkerroksinen ja sitä nautittiin kahvin kera. Juhlajuomiksi oli kukin koristeltuihin pöytiin varattu puna- ja valkoviiniä.

Vieraiden nimiä HS ei ruvennut kertamaan, mutta Ravirenkaan (Suomen Hippoksen edeltäjäjärjestön) jäsenistö oli Heinin mukaan vahvasti edustettuna, ”mikä oli tietysti aivan paikallaan”, kuten toimittaja muistutti.

Myös HS kiinnitti huomiota varsinaisen hääjuhlan eksklusiiviseen luonteeseen: ”Uteliaat pidettiin loitolla – sisälle pääsi ainoastaan kutsukortilla. Enkä hienompia kutsukortteja sitä paitsi ole nähnyt aikoihin. Miksi ei siis voisi puhua seurapiirihäistä”, kirjoittaja päätti raportointinsa.

Juhliminen jatkui Kaisaniemessä vielä toimittajien poistuttua. Ikävä episodi koettiin, kun Kalle Hagert joutui juhlien lopputiimellyksessä veljensä puukottamaksi ja kuljetettiin Kaisaniemestä sairaalaan paikattavaksi.

Hääparin onni kesti kahdeksan vuotta, he erosivat vuonna 1967. Tuula Saarrosta tuli tuottelias ja menestynyt kirjailija, hän kirjoitti yli kaksikymmentä kirjaa ja kaksi näytelmää.

Allan Hagert teki kauppaa ja pyöritti hevosbisnestä elämänsä loppuun asti. Hän kuoli keuhkosyöpään 60-vuotiaana vuonna 1999. Tuula Saarto viettää nykyään hiljaiseloa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt