Näyttelijä Pekka Laiho, 74, on naimisissa jo neljättä kertaa – huomattava ikäero Aila-vaimoon ei haittaa: ”Olen rakastunut kuin pieni ankka” - Viihde - Ilta-Sanomat

Näyttelijä Pekka Laiho, 74, on naimisissa jo neljättä kertaa – huomattava ikäero Aila-vaimoon ei haittaa: ”Olen rakastunut kuin pieni ankka”

Pekka Laiho, 74, esittää uudessa monologinäytelmässä miestä, joka tekee tiliä menneisyytensä kanssa. Myös oma menneisyys on näytelmän myötä noussut pintaan.

–Taitaa olla 60- ja 70-lukua, jolloin elämästäni löytyy paljon kaduttavaa. Kaikkea sitä, mitä olen tehnyt väärin. Olen pysähtynyt miettimään virheitäni vakavasti, mutta en ole jäänyt menneeseen rypemään, Laiho pohtii.­

15.4.2018 16:09

Näyttelijä Pekka Laihon, 74, kuluva vuosi tulee täyttymään muistoilla. Näin uskaltaa olettaa jo tässä vaiheessa vuotta. Toukokuussa viikon sisällä Laiholla on 75-vuotispäivät ja hänen vaimollaan Ailalla 50-vuotisjuhlat. Niitä ennen juhlitaan huhtikuun puolivälissä Teatteri Jurkassa, kun ensi-iltansa saa Laihon kirjoittama monologi Ylpeys.

– Se saattaa jäädä viimeiseksi ensi-illakseni, Pekka Laiho sanoo.

Hän teki pääosan elämäntyöstään Helsingin kaupunginteatterissa, jonka lisäksi hän näytteli lukuisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Edellisen kerran Laiho oli lavalla Helsingin Kaupunginteatterin esityksessä Kenraali ja Casanova puolitoista vuotta sitten.

– Olen näytellyt koko eläkeajan. Vähintään yksi näytelmä vuodessa.

Perustelu on selvä.

– Pakko. On pakko näytellä, että elämä tuntuisi mielekkäältä. Se pakottaa jopa klenkkaavan vanhan eläkeläisäijän tekemään näitä töitä koko ajan, Laiho viittaa polvileikkausten jättämiin vaivoihin.

– Näyttelemisen pakko on minulle miellyttävä pakko, se ei ole väkisin tekemistä. Samanlaista se on ollut aina. Ilman näyttelemistä elämä ei maistu hyvältä. Olo on vetämätön ja vanhana oleminen vaan ylikorostuu. En vihaa vanhuutta paitsi jos en saa tehdä työtä, näyttelijä puuskahtaa.

Näyttelijä ihastui ensin pariin runoon ja sitten niiden kirjoittajaan Ailaan, josta tuli parin vuoden yhdessäolon jälkeen näyttelijän neljäs vaimo. Isoista häistä tulee kesäkuussa kaksi vuotta. Kuva vuodelta 2015.­

Laiho on yrittänyt täyttää elämää muulla tekemisellä, mutta kaikki muu tuntuu sijaistoiminnoilta.

– On näyteltävä tai ainakin tehtävä jotain muuta luovaa kuten kirjoittamista. Nyt vireillä ovat seuraava näytelmä ja romaani.

Nyt kuitenkin työllistää monologi, joka pyörii kevään Jurkassa ja lähtee sen jälkeen kiertämään maata. Pasi Lampelan ohjaaman esityksen tehon ja yllätysten säilymisen takia uutuudesta ei voi kertoa ennalta liikaa. Sen kuitenkin, että monologissa seitsemänkymppinen mies tekee tiliä itsensä kanssa. Elämässä on ollut huippuhetkiä, mutta myös katastrofeja, joiden seurauksena hän on päätynyt vankilaan. Esityksessä käydään läpi yhden miehen elämä sodanjälkeisessä Suomessa.

Saman aikakauden on elänyt Laiho itsekin.

– Tämä on vähän kuin vakavampi versio Mielensäpahoittajasta. Pystyn samaistumaan kaikkeen, mitä tämä koko ikänsä tunteitaan sivuun työntänyt, tunnevammainen mies on tehnyt, näyttelijä arvioi.

– Häneen verrattuna omat tekemiseni ovat mitättömiä, mutta olen minäkin tehnyt niin hirveitä tekoja, että pystyn helposti eläytymään hänen tuntemuksiinsa. Tekstiä tehdessäni mieleeni palasi katumuksen vuosikymmen, Laiho myöntää.

Hän viittaa elämänsä vaikeisiin vuosikymmeniin.

– Taitaa olla 60- ja 70-lukua, jolloin elämästäni löytyy paljon kaduttavaa. Kaikkea sitä, mitä olen tehnyt väärin. Olen pysähtynyt miettimään virheitäni vakavasti, mutta en ole jäänyt menneeseen rypemään.

Laiho ei osaa sanoa, keneltä pyytäisi anteeksi.

– Mutta yritän nöyränä hyväksyä, mitä on tullut tehtyä, varsinkin alkoholin vaikutuksen alaisena. Tajuan tekemäni virheet syvästi. Mitä tein vaimoille ja lapsille, kun olin aina pois kotoa. Kyllä ne painavat. Asiat pitää kohdata ja selvittää. Sitä olen tehnyt.

Laiho Helsingin Kaupunginteatterin edessä vuonna 1971.­

Alkoholi jäi aikaa sitten.

– Juominen loppui 17 vuotta sitten. Panin korkin kiinni. Olin aiemminkin pitänyt pitkiä pausseja, mutta lopulta päätin, että juomiset on nyt juotu. Ja tupakan tumppasin jo 35 vuotta sitten. Rooleissa jouduin joskus sen jälkeenkin olemaan tupakka suussa.

Polttaminen loppui, kun sydän alkoi antaa varoitusmerkkejä.

– Sydämessä oli kolmekymppisenä tahdistushäiriöitä. Poltin silloin pari askia päivässä ja lääkäri totesi ongelmien aiheutuvan siitä. Pelko sai lopettamaan tupakoinnin, Laiho sanoo suoraan.

Häntä on koeteltu vakavammillakin sairauksilla. Kun selässä alkoi olla kovia kipuja, Laiho juoksi erilaisissa hoidoissa, mutta kivut vain pahenivat.

– Olin täysin selkävammainen, kunnes selvisi, että kovat selkäkivut aiheutti krooninen leukemia. Tavallisesti niveliin menevät solut pakkautuivat minulla selkään. Kun sain sytostaatit, tervehdyin ja sen jälkeen olen ollut terve.

Laiho sanoo, ettei minkäänlaisia sairauden aiheuttamia vaivoja ole ollut kahdeksaan vuoteen, mutta hän käy säännöllisesti pari kertaa vuodessa laboratoriokokeissa.

– Arvot ovat pysyneet kunnossa. Tämä on paras leukemia-tyyppi, jonka voi saada.

Samaan aikaan iski myös autoimmuuninen verisairaus aiha.

– Sain rinnakkaistautiin punasoluhiutaleita, niitä tankattiin hillittömiä määriä. Sain myös päivittäin isoja määriä kortisonia. Se pelasti henkeni. Oli pakko pitää vuoden paussi, mutta selvisin ja elämä alkoi pikku hiljaa alusta.

Laihon Samuli-poika on tunnettu muusikko ja säveltäjä.­

Laihon elämään uutta virettä on tuonut kukoistava parisuhde.

– Minulla on nyt yli seitsemänkymppisenä viidenkympin villitys. Olen ollut rakastunut kuin pieni ankka jo neljä vuotta.

Näyttelijä ihastui ensin pariin runoon ja sitten niiden kirjoittajaan Ailaan, josta tuli parin vuoden yhdessäolon jälkeen näyttelijän neljäs vaimo. Isoista häistä tulee kesäkuussa kaksi vuotta.

– Menimme naimisiin, koska halusimme näyttää kaikille, ettei kyse ole mistään pelleilystä. Halusimme kertoa, kuinka tosissamme olemme, Laiho perustelee.

– Rakastuin hänen energiaansa, luovuuteensa, vastarakkauteensa ja hänen kokonaisvaltaiseen ihanuuteensa. Minua rakastaa maailman kaunein ja viisain nainen.

Pariskuntaa ikäero ei haittaa, mutta Laiho sanoo rehtiin tapaansa ääneen ikäeroon sisältyvän surun säikeen.

– Leikittelimme aluksi ajatuksella, että meidän pitää viidessä vuodessa elää koko avioliitto iloineen ja suruineen.

Laiholla on aiemmista liitoistaan kuusi lasta. Heistä useimmat pääsevät paikalle isänsä monologin ensi-iltaan.

– Aina on pyrkimys siihen, että lapset olisivat katsomossa. Jos ei ensi-illassa, niin sen tienoilla.

Lapsenlapsia on tähän mennessä siunauntunut neljä kappaletta.

– Vanhin poika teki minusta isoisän, kun olin 39-vuotias. Nuorin lapsenlapsi on pari kuukautta vanha Yamina, hurmaava tyttö.

Pekka Laiho poseeraa kuvassa silloisen Mette-vaimonsa kanssa. Vuonna 1991 otetussa kuvassa ovat myös parin lapset Miro ja Marius.­

Pekka Laiholle lähimpien läsnäolo ei lisää jännitystä.

– Minulla oli aiemmin esiintymiskammo ja hinku lavalle. Se oli karmea yhdistelmä. Kuluneina vuosikymmeninä esiintymisjännitys on lieventynyt lähes olemattomiin.

– Nykyään voin sanoa rehellisesti, vaikka nuorempana en olisikaan tunnustanut, että jännitys vaivasi enemmän, jos en ollut valmistautunut rooliin koko sydämestäni. Kamalan moni suuri taiteilija ylpeilee sillä, että melkein pyörtyy lavalle mennessään. En ymmärrä, mitä ylpeilemistä on jännittämisessä, Laiho pohtii.

Laiho näytteli aikanaan teatterissa paljon Jouko Turkan ohjauksessa, joten hänellä on kokemusta rajuistakin työskentelytavoista.

– Turkka haukkui minuakin vaikka miten. Hyvä, etten välillä lyönyt. Teimme ihanaa työtä yhdessä, mutta se vaati huutamista ja karjumista puolin ja toisin. Hän repi minut auki ja se toimi minun kohdallani, koska olimme tasa-arvoisia. Kun on tasa-arvoa ja kunnioitusta, voi välillä olla vaikka vihaakin.

Kokenut näyttelijä kummastelee esiin tulleita Aku Louhimiehen työskentelytapoja.

– Näyttelijän työn aliarvostaminen häiritsee ja loukkaa. Yritetään ihmeellisin keinoin laittaa näyttelijä onnistumaan työssään. Hävettävää. Näyttelijää pitää kunnioittaa ja hänen saada tehdä työnsä ilman pakkoa. Tulee mieleen, eikö ohjaaja ole tarpeeksi hyvä, jos hänen pitää käyttää tuollaisia kikkoja, Laiho kysyy.

Paljon elämää nähnyt mies antaa uudessa monologissaan jokaisen elämään sopivan kullanarvoisen neuvon.

– Koskaan ei ole liian myöhäistä. Ja nöyryys on paras lääke aivan kaikkeen, Laiho muistuttaa.

– Niin paljon pahaa ei ole tehnyt kenkään, etteikö sitä voisi yrittää hyvittää. Kaikkea ei voi millään korjata, mutta asioita voi ainakin pyrkiä viemään parempaan suuntaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?