Rakastettu radioääni Erkki Pälli sairastaa parantumatonta syöpää – haluaa nähdä vielä lastenlasten valmistujaiset: ”Perhe suree enemmän kuin minä” - Viihde - Ilta-Sanomat

Rakastettu radioääni Erkki Pälli sairastaa parantumatonta syöpää – haluaa nähdä vielä lastenlasten valmistujaiset: ”Perhe suree enemmän kuin minä”

Parantumatonta maksasyöpää sairastava Erkki Pälli haluaisi vielä nähdä lastenlastensa valmistujaiset. – Mun elämä on ollut oikein tyydyttävää aikaa, rakastettu radioääni sanoo.

Eläkkeelle jäänyt radiojuontaja Erkki Pälli on rakastettu radioääni vuosien takaa.­

1.4.2018 17:45

Keskiviikkona 7. maaliskuuta Facebookiin ilmestyi murheellinen uutinen:

”Eilen sen sitten kuulin: minulla on parantamaton maksasyöpä! Uutinen ei tullut minulle aivan täytenä yllätyksenä, joten otin sen vastaan fatalistisella tyyneydellä. Ystävät, älkää siis ryhtykö päivittelemään. Kaikella on tunnetusti aikansa, niin minunkin elämänkaarellani.”

Näin aloitti päivityksensä Ylen entinen radiotoimittaja Erkki Pälli. Tieto rakastetun radioäänen sairastumisesta nousi vielä samana päivänä valtakunnalliseksi uutiseksi. Asiasta kertoivat muun muassa Ilta-Sanomat, Iltalehti ja MTV.

Viikkoa myöhemmin Pälli, 82, istuu keittiöpöydän ääressä kotonaan Vantaan Tikkurilassa. Hän päivittelee saamaansa huomiota, ja naurahtaa, että ilmoituksen hän oli tarkoittanut ainoastaan lähipiirilleen. Julkinen siitä oli tullut oikeastaan vahingossa.

– Mutta kyllä mä silti ihmettelin, että minusta oltiin niin kiinnostuneita. Tällaisesta vanhasta ukkelista!

Suomalaiset tuntevat Erkki Pällin ennen kaikkea Ylen aikaisen pitkäaikaisena toimittajana. Mutta tosiasiassa hänen 1950-luvulla käynnistynyt uransa käsittää huikean määrän eri alojen tehtäviä.

Vuosikymmenien varrella Pälli ehti työskennellä muun muassa levy-yhtiöpomo Toivo Kärjen oikeana kätenä Fazerilla, pyörittää omaa kuvatoimistoa, toimia Iskelmä-lehden toimitussihteerinä ja musiikkituottajana esimerkiksi useilla Vesa-Matti Loirin levyillä.

Radiotoimittajan työtä Pälli kuvaa silti suurimmaksi intohimokseen. Hän sanoo nauttineensa kuuntelijoiden kanssa keskustelemisesta, ohjelmien suunnittelusta ja lähetysten vetämisestä.

Pälli naurahtaa ottaneensa työssään myös monia vapauksia. Hän muun muassa ”heitti läppää”, sanaili puhekielellä ja veisteli vitsejä ohjelmien lomassa. Sellaiseen ei vielä 1970-luvulla oltu totuttu.

Pällin värikäs tyyli herätti intohimoja sekä puolesta että vastaan.

– Olen hyvin impulsiivinen ihminen, ja varsinkin aikaisemmin suoranainen hölö. Olen monesti sanonutkin, että puhun ensin ja vasta sitten ajattelen. Tietysti se johti välillä ylilyönteihin. Silloin mummot tulivat puhelinlinjoja pitkin toimitukseen ja paheksuivat, että ei tällainen puhe sovi radioon!

 

Erityisesti Pälli tuli tunnetuksi ”säksättävästä” äänestään. Itse hän pitää luonnehdintaa varsin osuvana.

– Puhun luonnostani vanhana Stadin kundina aika nopealla tempolla, eikä artikulointini ole ollut koskaan kovin hyvää. Virheitä ja vääriä ääntämisiä tuli lähetyksissä vaikka kuinka paljon, Pälli kertoo.

– Kerran meillä radiossa oli toimittajille suunnattu puheopetustunti. Pomojen ajatus oli, että kaikkien tulisi puhua hirveän huolitellusti. Jouduin itsekin puheopettajan tenttiin. Hän kuitenkin sanoi, että älä tee yhtään mitään tuolle sun äänelle. Että ole vain niin kuin olet.

Vaikka Pälli kuului maan tunnetuimpiin radioääniin, ei häntä tunnistanut ulkonäöltä lähes kukaan. Kuulijat muodostivat hänestä mielikuvan pelkän äänen perusteella.

Pälli naurahtaa, että eräs hänen radiouransa mieleenpainuvimmista muistoista liittyy nimenomaan tällaiseen tilanteeseen.

– Meille oli vuosittain sellaiset avoimien ovien päivät Ylellä. Ihmiset saivat tulla katselemaan paikkoja ja tutustumaan toimittajiin. Olin juontamassa juuri jotain iltapäivän ohjelmaa, kun ovi avautui ja sisään ryntäsi fanilauma vanhempia tätejä. Yksi naisista katsoi minua ja huusi: ”Herra jumala, tuonko näköinen te olette!” Hän oli kuvitellut, että olen sellainen pieni ja pyöreä mies.

 

Eläkkeelle Pälli jäi vuonna 1998. Sen hän sanoo tehneensä mielellään. Pällin mielestä soittolistojen ja uuden digitaalitekniikan myötä radiotyöstä oli kadonnut toimittajanammatin ydin: itse toimittaminen.

Hän ei silti kiistä tunteneensa lievää alakuloisuutta.

– Se on jännä fiilis, kun jää eläkkeelle. Se on vähän haikeatakin tavallaan, kun on yhtäkkiä täysi nobody. Kaikki entiset kontaktit katoavat, eikä kukaan pyydä sua enää mihinkään. Siinä jää vähän tyhjän päälle.

Kuulijat eivät ole häntä silti unohtaneet. Pälli kertoo saavansa yhä yleisöpalautetta esimerkiksi ruokakaupassa asioidessaan.

– Mummot supattavat ensin hyllyväleissä toisilleen ja tulevat sitten tekemään tuttavuutta. Arvostan kyllä heidän elettään, mutta sellaisista tilanteista vetäydyn aina mielelläni pois. En ole koskaan halunnut olla julkisuuden henkilö. Vaimo sanoo, että olen turhan tylyn oloinen, kun kävelen pois, enkä jää juttelemaan niitä näitä.

Pälli toteaa suhtautuvansa diagnoosistaan huolimatta positiivisesti tulevaisuuteen. Turhia toiveita jatkon suhteen hänellä ei silti ole. Hän kertoo maksasyöpää sairastavien elinajanodotteen vaihtelevan joistain kuukausista vuosiin.

Pälli sanoo nauttivansa elämästään nyt päivä kerrallaan.

– Oma isäni kuoli 40-vuotiaana. Olen elänyt yli tuplasti hänen ikänsä. Siinä mielessä olen onnellisessa asemassa. Olen kokenut elämässäni hyvin paljon ja tavannut paljon kivoja ihmisiä. Perheen takia olen toki surullinen. He surevat tätä enemmän kuin minä.

Hän sanoo olevansa kaikesta huolimatta onnellinen mies.

– Jos saisi vielä nähdä lastenlasten valmistujaiset. Että tietäisi heidän päässeen jaloilleen. Ei mulla oikeastaan itseni suhteen mitään toiveita enää ole. Kyllä tämä mun elämä on ollut oikein tyydyttävää aikaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?