Viihde

Näin miesten päiväuni Lara Croft on vuosien varrella muuttunut – Tiesitkö, miksi pelihahmosta tehtiin alunperin niin uhkea?

Julkaistu:

tomb raider
Lara Croft on pelikulttuurin kasvot. Hahmo teki peleistä uskottavan kutkuttavan viihdemuodon, kirjoittaa toimittaja Kari Salminen.
Se oli neronleimaus. 90-luvun alussa pelisuunnittelija sommitteli kiehtovia ympäristöjä ja tajusi, että niissä selviytyäkseen sankarin piti olla tavanomaisen muskelimiehen sijasta notkea akrobaatti ja tarkka tutkija.

Hän keksi: sankari onkin sankaritar, joka osaa vaikka mitä. Näin syntyi Lara Croft, videopelialan ikoni.

Vuosi oli 1996 kun ensimmäinen Tomb Raider -peli ilmestyi PlayStationilla ja PC:llä. Se oli välittömästi sensaatio. Roskiin meni vanha uskomus, ettei pelihahmo voi olla nainen. Lara Croft veti miljoonia tyttöjä ja naisia pelien pariin. Tänään elokuvateattereiden ohjelmistoon saapuu uusi suuri Tomb Raider -elokuva, jossa Laran roolissa nähdään ruotsalainen Alicia Vikander.


Ne hetket eivät ikinä unohdu. Kun aarteenmetsästäjä Lara Croft ruskeissa shortseissaan ja tiukassa paidassaan astuu ovesta tai tunnelin päästä uudelle alueelle, aavemainen musiikki tuntuu nousevan suoraan salaisuuksien maailmasta. Edessä avautuu uusi arvoitusten, koodien ja monumenttien maailma tutkittavaksi. Luonnonmuodostelmat ja muinaisten kulttuurien rakennelmat siintävät edessä ja etäisyydessä. On taas aika taas kiipeillä, ratkoa arvoituksia ja ottaa yhteen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Alkuperäisessä Tomb Raider -pelissä ja sen jatko-osissa Lara juoksee rakennuksissa, luolissa, tunneleissa ja avarassa maisemassa, hyppii ammottavien kuilujen yli, kiipeää pystysuoraa seinää ylös, heittää kuperkeikkaa ja ampuu outoa otuksia. Hän etsii avaimia ikivanhoihin lukkoihin. Lara navigoi tiensä maasta nousevien piikkien ja vyöryvien lohkareiden labyrinteissa. Hän tulkitsee tekstejä ja arvoituksia ja raahaa kivenlohkareita.

Vuonna 1995 markkinoille tullut PlayStation lupasi pomppu-Marion sijasta aikuisille kelpaavaa massaviihdettä. Tomb Raider esitteli ensimmäisen aidosti ihmisen kaltaisen supertähtihahmon. Kesäkuussa 1997 hahmo oli jo aikakauden viileimmän trendilehden The Facen kannessa. Sanomalehdissä kirjoitettiin analyyttisia asioita siitä, kuinka videopelit ovat kasvaneet ulos lastenhuoneesta.


Lara Croft oli nuorten miesten unien kohde ja notkea fantasianainen, mutta hän oli myös nuorille naisille kelpaava tyttöenerginen poninhäntä-Peppi vaarallisen kauniissa maailmassa, jossa historian ja arkeologian salaisuudet avautuivat. Hänen piti olla myös kirotun fiksu ja sivistynyt selvitäkseen muinaisten koodien maailmassa.

Tomb Raiderista kasvoi miljardien arvoinen pelimerkki englantilaiselle Eidos-yhtiölle. Se oli myös oikea kulttuurinen ilmiö. Lara oli sekä pinup-tyttö että feministinen ikoni.

Larasta tuli myös lihaa ja verta. Kahdessa elokuvassa häntä esitti Angelina Jolie. Kriitikot haukkuivat, mutta elokuvat olivat menestyksiä. Edustustilanteissa messuilla ja mainoksissa Laraa esittivät näyttelijät ja mallit kuten Rhona Mitra ja Nell McAndrew.


Tomb Raider -peleistä viisi ensimmäistä pysyi kuosissa. Sen jälkeen alkoi alamäki. Viitisen vuotta sitten peliomaisuuden haltijat palauttivat sankarin ja sarjan juurille.

Uusi Lara on entistä nätimpi, mutta myös inhimillisempi, haavoittuvampi ja vaikuttavampi peleissä Tomb Raider (2013) ja Rise of the Tomb Raider (2015). Niiden taustalla luova voima on käsikirjoitta Rhianna Pratchett, kuuluisan kirjailijan Terry Pratchettin tytär, joka hahmotteli kypsemmän ja monimuotoisemman sankarittaren, vaikka oikeudet nykyään omistava Crystal Dynamics -yhtiö antoikin naisen mukaan ”Sauronin silmän” valvoa kaikkea brändiin liittyvää.

Larasta tuli ihminen, jonka ponnisteluja, ongelmia, traumoja, tunteita ja selviytymistapoja seuraa sydän syrjällä. Kun Lara joutuu ampumaan ihmistä kohti, hänen äänensä värisee.

Tietty poikamaisuus luonnehti vanhoja klassikkoja. Ensimmäisen pelin jälkeen sankarittaren rinnat kasvoivat älyttömiksi. Julkaisija mutisi jotain naurettavaa koodaamisessa sattuneesta virheestä. Tosiasiassa pinup oli voittamassa seikkailun. 1990-luvun lopun Playboy-lehdessä esiintyi yksi Laran elävistä malleista otsikolla: ”Alaston Lara Croft”.

Uutta Tomb Raider -elokuvaa ei olisi tehty ilman pelihistorian parhaaksi naishahmoksi kasvanutta peli-Laraa. Lara Croftin uuden alkuperäistarinan kertonut Tomb Raider myi lähes kymmenen miljoonaa kappaletta. Kansa tunnistaa laadun.


Feministit ovat vuosikausia ihmetelleet, onko toimiva mutta seksikäs sankari todella feministinen hahmo vaiko pelkkä kyberbimbo. Tomb Raider uudisti vanhan Indiana Jones -kaavan pelejä varten. Samalla se antoi vallan naiselle, jonka ainoa sana alkuperäisessä pelissä oli ”ei”, kun hahmolla yritettiin tehdä jotain mahdotonta.

Ehkä Lara Croft on sekä objekti, jota katsotaan, ja se tyyppi, joka toimii. Hän on siis vertauskuvallisesti ottaen eräänlainen transhahmo.

Lara Croft on ollut inspiraatio ja saattaa olla sitä jatkossa vielä enemmän. Vuonna 2012 elektronisen viihteen tutkimuslaitos otti käsittelyyn 669 peliä, joissa sankarin sukupuoli määriteltiin, ja tulokset olivat järkytys: vain 24 peliä voi ylpeillä naispuolisella päähahmolla.


Laran uudesta noususta vastaavan Crystal Dynamics -yhtiön Meagan Marie on kirjoittanut 20 Years of Tomb Raider -teoksen. Hänen mukaansa alkuperäinen porukka halusi korostaa sitä, että Lara todella on nainen. Asia piti toteuttaa hulmuavilla hiuksilla, mutta tekniikka ei silloin riittänyt. Niinpä Lara sukupuolitettiin sääriä ja rintoja korostamalla.

Tutkimusten mukaan nykyään puolet pelaajista on naisia. Oli jo aikakin luoda uskottavampi ja monipuolisempi sankaritar.

Ruotsalaisilla on syytä olla nyt tuplasti ylpeitä. Alicia Vikander on uusi Lara Croft -tulkki elokuvissa. Tarina kertoo, että vuoden 2013 pelin Lara Croft sai osin vaikutteensa punkhenkisestä sarjakuvasta Tank Girl. Ulkoinen olemus tuli ruotsalaiselta laulajalta Neneh Cherryltä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt