Viihde

Rauni Mollbergin lapsenlapsi paljastaa julmat muistonsa ohjaajalegendan työskentelystä: ”Syrjintä ja seksuaalisuus olivat jokapäiväisiä asioita”

Julkaistu:

Elokuvaohjaajien toimintatavat herättävät keskustelua. Ohjaaja Rauni Mollbergin lapsenlapselle Pihla Mollbergille elokuva-alan julmuus on muisto jo omasta lapsuudesta.
Pihla Mollberg, 36, muistaa edesmenneen isoisänsä, ohjaaja Rauni ”Molle” Mollbergin taiteilijana, jonka työskentelytavat olivat usein kyseenalaisia.

Mollberg ohjasi muun muassa vuonna 1985 ilmestyneen Tuntemattoman sotilaan, ja hänet palkittiin urallaan useasti Jussi-palkinnoilla.

Menestyksen hinta oli kuitenkin kova. Pihla muistaa joutuneensa katsomaan lapsesta asti vierestä isoisänsä suureellista elämäntapaa, ja erityisesti sen raskaita varjopuolia.

– Olen nähnyt todella paljon törkeää käytöstä, toisten nöyryyttämistä, pilkkaamista ja huutamista elokuvia tehdessä, ja niiden ulkopuolella, Pihla sanoo.


Lapsena Pihla pääsi todistamaan vierestä isoisän elokuvauran huippuhetkiä: glamouria ja hienoja juhlia kulttuuriväen kanssa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Taustalla oli kuitenkin koko ajan vaiettu todellisuus, joka koski isoisän tapaa työskennellä ohjaajana. Käytös vaikutti koko hänen lähipiiriinsä.

– Seksuaalisuuden läsnäolo kaikessa oli oma lukunsa. Se jätti syvät arvet, Pihla kertoo.

Tästä Pihla päätti kirjoittaa pitkän pohdinnan päätteeksi julkisesti myös Facebookissaan. Ajatus kyti mielessä jo seksuaalista häirintää vastustavan Me too -kampanjan aikana.

Facebook-päivityksessä Pihla kertoo karun lapsuusmuistonsa isoisästään ja hänen alan ystävistään: alle kouluikäisenä hän sai isoisältään ja hänen seurueeltaan kehuja piirrettyään maisemapiirroksen sijaan alastomia naisia.

Tällä viikolla ohjaaja Aku Louhimiehen saama kritiikki sai Pihlan lopulta rohkaistumaan ja kirjoittamaan omakohtaisista kokemuksistaan.

Runsaasti kannustavia kommentteja keränneessä Facebook-päivityksessään Pihla muistuttaa, että elokuva-alalla on käytetty kyseenalaisia toimintamalleja jo vuosikymmeniä.

– Viime päivinä on esitetty julkisuudessa paljon kysymyksiä siitä, että miksei kukaan ole sanonut mitään aiemmin. Onhan. Miestaiteilijoiden pimeistä puolista on mielestäni puhuttu aina avoimesti, Pihla sanoo.

Näin on ainakin Pihlan äiti, ohjaaja ja kirjailija Eira Mollberg, tehnyt. Hänen vuonna 1999 julkaistu kirjansa Vakuuslapset ja vuonna 2008 julkaistu kirjansa Molle, isäni, kertovat millaista on kasvaa, kun läsnä ovat jatkuvasti ohjaajaisän pimeät puolet.

– Selän takana puhuminen, syrjintä, arvostelu ja seksuaalisuus olivat kaikki jokapäiväisiä asioita. Haluavatko ihmiset suurten taiteilijoiden hyväksynnän, ja katsovat siksi kaikkea läpi sormien? Pihla ihmettelee.

– Olen ylpeä, että äiti on uskaltanut aina tuoda näitä asioita esille. Toisaalta näin myös hänen tuskansa ja itkunsa kritiikistä, jota hän sai. Hän oli hyvin yksin aiheen kanssa.


Pihla muistaa kuulleensa 12-vuotiaana elokuvan kuvauksissa, miten naisnäyttelijät puhuivat isoisästä. He sanoivat, että Raunin ohjauksessa oli pelottavaa olla. Sanat pysäyttivät pienen tytön. Ehkä siksi, että Pihlalla ei ollut epäilystäkään siitä, mitä naiset tarkoittivat.

– Kun kasvoin, koin isoisän ahdistavana. Näin myös aina äidin vaivautuneisuuden kyläillessämme hänen luonaan, Pihla sanoo.

Pihlastakin piti tulla näyttelijä, mutta lapsuuden jättämät arvet ja todellisuus kulissien takana saivat hänet pyörtämään päätöksensä. Nykyään Pihla työskentelee luokanopettajana.

– Valitsin toisenlaisen elämän. Tein tietoisen valinnan, etten lähde alalle. En ole ikinä katunut päätöstä.


Isoisän ja äidin välit katkesivat välillä vuosiksikin, mutta Pihla piti isoisäänsä yhteyttä. Tapaamiset olivat kuitenkin harvassa. Isoisä menehtyi vuonna 2007 pitkällisen sairauden uuvuttamana.

Naisten ulostulo elokuva-alalla vallitsevien toimintatapojen osalta on Pihlan mielestä erittäin tervetullutta.

– Naisilla on voimaa sanoa, että me ei katsota tätä hiljaa sivusta. Se on se, millä tämä saadaan loppumaan, Pihla sanoo.

– Taiteilijana isoisäni sai aikaan loistavia elokuvia. Hänen metodinsa vain olivat kyseenalaisia. Toivottavasti tulevaisuudessa ohjaajat pääsevät samoihin tuloksiin ilman näitä keinoja, Pihla sanoo.