Lukuisat elokuvaohjaajat ovat käyttäytyneet kuin tyrannit: väkivaltaa ja häpäisyä – Hitchcockin metodi oli sokeuttaa naisnäyttelijän

Julkaistu:

Naisnäyttelijöiden julmasta ja nöyryyttävästä kohtelusta syytetty Aku Louhimies ei ole ainoa laatuaan.
Monet nimekkäät ja arvostetut ohjaajat ovat käyttäytyneet kuvauspaikalla kuin itsevaltaiset tyrannit. Joillekin näyttelijöiden simputus on ollut suorastaan tavaramerkki.

Omaa taiteellista visiotaan sokeasti toteuttavalle ohjaajalle näyttelijät ovat pelkkiä välineitä, joiden ainoa tehtävä on palvella ohjaajan asettamaa päämäärää. Alfred Hitchcock kiteytti asenteen tokaisuunsa, jonka mukaan näyttelijöitä pitää kohdella kuin karjaa.

Pahimmillaan valtaansa väärin käyttäneet ohjaajat jättävät jälkeensä tuhoutuneita uria, traumatisoituneita mieliä tai vammautuneita kehoja. Mutta usein näyttelijät antautuvat omavaltaisiksi tiedettyjen ohjaajien orjiksi vapaasta tahdostaan. Kuvausten aikaiset kärsimykset unohtuvat nopeasti, jos rooli tuo näyttelijälle suurta mainetta ja arvostettuja palkintoja.

IS kokosi seitsemän esimerkkiä omavaltaisista ohjaajista ja heidän yhteenotoistaan näyttelijöiden kanssa.

Alfred Hitchcock ja Tippi Hedren

Kenties kuuluisimman esimerkin ohjaajan naisnäyttelijään kohdistamasta julmuudesta tarjoaa Alfred Hitchcockin kauhuelokuva Linnut. Sen pääosaa esitti ohjaajan oma löytö Tippi Hedren ensimmäisessä elokuvaroolissaan.

Elokuvassa linnut hyökkäilevät selittämättömästi ihmisten kimppuun. Loppujaksossa Hedrenin roolihahmo joutuu siivekkäiden paholaisten uhriksi talon ullakolla.

Kohtauksessa käytettiin oikeita lokkeja, korppeja ja puluja, joita sidottiin siimalla Hedrenin vaatteisiin ja heiteltiin hänen päälleen tunnista ja päivästä toiseen. Kun kohtausta oltiin kuvattu kokonainen viikko ja yksi lokeista oli vähällä sokeuttaa Hedrenin, näyttelijätär sai hermoromahduksen ja joutui viikoksi vuodelepoon.

Stanley Kubrick ja Shelley Duvall



Stanley Kubrick tunnettiin täydellisyyttä tavoittelevana ohjaajana, joka uuvutti näyttelijänsä loputtomilla uusintaotoilla. Kenties rankimmin sen sai kokea nahoissaan Shelley Duvall, joka esitti naispääosaa kauhuelokuvassa The Shining – Hohto.

Roolissaan Duvall joutui itkemään ja kirkumaan 12-tuntiset työpäivät läpeensä ohjaajan vaatiessa kymmeniä uusintaottoja jokaisesta kohtauksesta. Näyttelijättären ahdinkoa lisäsi ohjaajan kriittisyys hänen työskentelyään kohtaan sekä tietoinen pyrkimys eristää hänet muusta kuvausryhmästä.

Yli vuoden mittaisiksi venyneiden kuvausten aikana Duvall alkoi sairastella toistuvasti ja jopa menettää hiuksiaan. Silti lienee liioittelua väittää, että näyttelijättären viime vuosina paljastuneet mielenterveysongelmat olisivat perua yli 40 vuotta sitten kuvatusta elokuvasta.

Werner Herzog ja Klaus Kinski


Äärimmäisen esimerkin ohjaajan ja näyttelijän viha-rakkaussuhteesta tarjoavat saksalaisohjaaja Werner Herzog ja hänen viidessä elokuvassaan näytellyt Klaus Kinski. Kuvauksissa he ottivat yhteen usein ja raivokkaasti, mutta yhteistyötään he jatkoivat silti aina Kinskin kuolemaan saakka.

Parivaljakon ensimmäinen yhteistyö oli Amazonin viidakoissa kuvattu Aguirre – jumalan viha, jossa Kinski esitti 1500-luvun espanjalaisista sotapäällikköä. Kun rankkojen olosuhteiden uuvuttama näyttelijä aikoi lopettaa kuvaukset kesken, Herzog uhkasi oman kertomansa mukaan ampua sekä hänet että itsensä. Elokuvan loppukohtauksen Kinski tiettävästi näytteli ohjaajan osoittaessa häntä ladatulla aseella.

Lars von Trier ja Björk


Islantilainen popikoni Björk on näytellyt vain yhdessä elokuvassa, Lars von Trierin ohjaamassa musikaalissa Dancer in the Dark. Elokuva voitti lukuisia palkintoja, mutta jo sen ensi-illan aikaan vuoti julkisuuteen tieto ohjaajan ja tähden täydellisestä välirikosta.

Björk on kertonut aloittaneensa jokaisen työpäivänsä kuvauksissa hokemalla ääneen, miten paljon hän ohjaajaansa vihasi. Väitetään, että hän myös tervehti tätä kuvauspaikalla sylkäisemällä.

Vasta viimevuotisen #metoo-kampanjan myötä Björk avautui lähemmin kokemuksistaan. Hän väittää, että von Trier toistuvasti lähenteli häntä seksuaalisesti ja tultuaan torjutuksi leimasi hänet muun kuvausryhmän silmissä vaikeaksi diivaksi.

Bernardo Bertolucci ja Maria Schneider


Elokuvan Viimeinen tango Pariisissa kohutuimmassa kohtauksessa keski-ikäinen Marlon Brando tunkee sormensa 19-vuotiaan vastanäyttelijänsä, Maria Schneiderin peräaukkoon käyttäen voita liukasteena. Kohtauksen yksityiskohtia ei kerrottu Schneiderille etukäteen, koska ohjaaja halusi häneltä aidon reaktion.

Schneider kutsui myöhemmin kohtausta nöyryyttäväksi ja väitti, ettei sitä ollut lainkaan elokuvan käsikirjoituksessa. Bertoluccin mukaan vain voin käyttö tuli näyttelijättärelle yllätyksenä, mutta itse anaaliraiskaus oli tämän tiedossa.

Roman Polanski ja Faye Dunaway


Alaikäisen tytön raiskauksesta Yhdysvalloissa syytetty ohjaajalegenda Roman Polanski oli seksisuhteessa monien näyttelijättäriensä kanssa. Toisin kävi Chinatownissa naispääosaa esittäneen Faye Dunawayn kanssa.

Diivamaisista elkeistään tunnettu Dunaway ajautui törmäyskurssille kiivasluonteisen Polanskin kanssa. Kun vaativa ohjaaja ei päästänyt tähteä edes vessaan otosten välissä, tämä virtsasi lopulta kahvikuppiin, jonka sisällön hän heitti ohjaajan naamalle.

William Friedkin ja Ellen Burstyn


Kauhuelokuva Manaajan kuvaukset olivat paikoin todellista painajaista myös sen päänäyttelijöille. Ellen Burstyn esitti elokuvassa paholaisen riivaaman pikkutytön äitiä. Eräässä kohtauksessa raivopäinen tyttö paiskaa hänet väkivaltaisesti päin seinää.

Kohtausta kuvattaessa avustaja tempaisi Burstynin selälleen tämän vartaloon kiinnitetyn vaijerin avulla. Ohjaaja ei ollut tyytyväinen tulokseen ennen kuin näyttelijätär paiskautui lattialle niin rajusti, että sai elinikäisen vaurion alaselkäänsä.