Akseli Gallen-Kallelan Mary-vaimo hoiti kodin, auttoi maalaamisessa ja hankki tienestit: ”Hän venyi kaikkeen” - Viihde - Ilta-Sanomat

Akseli Gallen-Kallelan Mary-vaimo hoiti kodin, auttoi maalaamisessa ja hankki tienestit: ”Hän venyi kaikkeen”

Mary Gallénin (1868–1947) syntymästä on marraskuussa 150 vuotta.

Julkaistu: 17.2.2018 9:08

Mary Gallén osallistui Akseli Gallen-Kallelan työhön niin aktiivisesti, että maalaamisesta puhuttiin monikossa. Lisäksi Mary hoiti kodin ja hankki lisätienestejä. Tylsää heidän elämänsä ei ollut.

Kun Axel Gallén (vuodesta 1907 Akseli Gallen-Kallela) lähti 19-vuotiaana Pariisiin opiskelemaan, 16-vuotias Mary Slöör sulkeutui vaatekaappiin itkemään. Mary ei silloin vielä tiennyt, että veljen luokkakaverista tulee hänelle muutakin kuin kaukoihastus.

Marystä tuli rouva Gallén 1890. Ensin hän oli jopa kieltäytynyt Axelin kosinnasta, koska halusi opiskella sairaanhoitajaksi. Salakihlat hankittiin kuitenkin 1887, eikä Marystä tullut hoitajaa.

Mary Gallénin (1868–1947) syntymästä on marraskuussa 150 vuotta. Sen kunniaksi Gallen-Kallelan museossa on alkanut Yhtä säätöä – Mary Gallénin elämää -näyttely. Jatkuvaa säätöä hänen elämänsä olikin taiteilijan rinnalla.

Mary Gallén ja Akseli Gallén-Kallela suunnittelivat ja rakensivat Tarvaspään kodikseen ja ateljeekseen Maryn vanhempien omistaman Albergan kartanon maille.

Mary Gallén oli opiskellut Helsingin musiikki-instituutissa ja talouskoulussa. Puutetta hovioikeudenneuvoksen tyttärellä ei ollut lapsuudenkodissaan, mutta taiteilijaliitossa raha oli tiukassa.

Nuoripari asui aluksi vuokrahuvilassa Malmilla. Onni oli täydellinen, kun he saivat esikoisensa Marjatan. 1894 he rakensivat talon Ruoveden Kalelaan. Seuraavana vuonna tuli iso suru: neljävuotias Marjatta kuoli kurkkumätään.

Lohtua vanhemmille antoivat seuraavana vuonna syntynyt Kirsti ja 1898 syntynyt Jorma-poika. Ehkä kohtalotoveritkin, sillä lapsikuolleisuus oli 1800-luvun lopulla korkea.

Mary Gallén muotokuvassa vuonna 1903.

Taiteilija suomensi 1907 nimensä Akseli Gallen-Kallelaksi, mutta Mary-vaimo säilytti virallisena nimenään Gallénin. Kuka tietää, ehkä oli kovaakin vääntöä, minkä nimen vaimo valitsee.

Mary Gallénin etunimi lausuttiin Meerinä. Akseli Gallen-Kallela antoi vaimolleen lempinimet Mia ja Mi. Itse hän pysyi puolisolleen aina Axelina tai Akkena.

Mary auttoi miestään tekemällä kehyksiä ja niiden kultauksia sekä puhdistamalla työvälineet. Hän myös kutoi sekä värjäsi lankoja ja kankaita. Myöhemmin hän perusti oman kutomonkin.

Mary kutoo on vuodelta 1905.

Miehensä malleille Mary teki vaatteita. Usein hän oli itsekin mallina, mikä on aikaa vaativaa. Aino-triptyykkiä varten Mary oli sekä Ainona että Väinämöisenä.

Mary Gallénilla oli tapana sanoa ”me maalaamme”, niin tärkeä rooli hänellä oli puolisonsa taiteessa.

– Heillä oli siihen aikaan epäsovinnainen elämäntapa: yhdessä tekeminen. Axelkin sanoi, että työtä tehdään yhdessä, näyttelypäällikkö Anne Pelin tietää.

Mary Slöörin valtiopäivätanssiaisissa 1885 käyttämä puku.

Mutta taiteilija tuskin oli aktiivinen taloudenhoidossa, joten vaimon kontolle jäi paljon. Mary pilkkoi lämmittämiseen tarvittavat puutkin.

– Mary venyi kaikkeen. Kun he asuivat Kalelassa 1895–1901, hän yritti selvitä eläintenhoidostakin, vaikka oli kaupunkilaistyttö, Pelin kertoo.

Mary Gallén oli luonteeltaan iloinen, mutta jalat hänellä olivat tukevasti maassa. Taiteilijapuoliso oli impulsiivinen, jopa räjähdysherkkä.

– He olivat varmasti vastapaino toisilleen, Pelin toteaa.

Pieni kehystetty kuva Axelista ja Marysta saattaa olla heidän Pariisin-matkaltaan vuodelta 1904.

Mary ja Axel puhuivat keskenään ruotsia mutta lapsilleen suomea, mitä Mary Gallén ei tosin koskaan oppinut kunnolla.

Usein Akseli Gallen-Kallela pyysi vaimoaan soittamaan pianoa voidakseen keskittyä maalaamiseen. Konserttipianistin koulutuksen saanut Mary olisi ehkä saanut arvostusta laajemminkin, mutta omaan uraan hänen aikansa ei riittänyt.

Mary Gallén joutui taipumaan moneksi, mutta tylsää hänen elämänsä ei ollut taiteilijan rinnalla. Muuttoja heillä oli jatkuvasti ja välillä oltiin pitkään ulkomailla.

Perhe vietti Afrikassa kaksi vuotta vuodesta 1908 alkaen. Valokuvassa Mary joko vuonna 1909 tai 1910.

Avioliiton alkuvaiheessa he olivat Lontoossa, Berliinissä, Italiassa ja Pariisin maailmannäyttelyssä. 1908 he lähtivät kahdeksi vuodeksi nykyiseen Keniaan. ”En ole koskaan uskonut, että tulisin näin onnelliseksi”, Mary kirjoitti Afrikassa päiväkirjaansa.

Tarvaspään ateljeekoti, joka nousi Maryn vanhempien omistaman Albergan kartanon maille, saatiin valmiiksi 1913. Nykyään kahvilana toimiva puuhuvila on 1860-luvulta.

Tarvaspäästä perhe pakeni ensimmäisen maailmansodan levottomuuksia Ruoveden ateljeekotiinsa. Siellä Mary Gallén oli myös sisällissodan aikana, kun mies ja poika sotivat valkoisten joukossa.

”En ole koskaan uskonut, että tulisin näin onnelliseksi”, kuvaili Mary perheen aikaa Keniassa. Kuvassa Mary rinnallaan lapset Kirsti ja Jorma.

Kun Akseli Gallen-Kallela lähti 1923 Amerikkaan, Mary Gallén asettui Tarvaspäähän tyttärensä ja äitinsä kanssa. 1924 myös Mary ja Kirsti-tytär lähtivät Amerikkaan pariksi vuodeksi. Jorma-poika jäi Suomeen liiketoimiensa takia.

Oli ulkomaanmatkoja ja hieno ateljeekoti, mutta myös rahapulaa, sillä Gallen-Kallelan myytäväksi tarkoitetuille ”leipätauluille” ei löytynyt aina ostajia. ”Meeri” ei lamaantunut: hän perusti mattokutomon ja antoi tyttärensä kanssa pianotunteja.

– Heidän taloutensa oli tiukilla lähes koko avioliiton ajan, Pelin tietää.

Pelin arvelee, että opetustyö oli Marylle myös henkisesti tärkeätä. Se oli hänen omaa alaansa, jonka hän parhaiten osasi.

Axel Gallén, Korpilouhikko Kuusamosta, 1892, öljymaalaus 65x50cm. Turun taidemuseo

Akseli Gallen-Kallela kuoli keuhkokuumeeseen 7.3.1931 Tukholmassa. Mary Gallén oli jäänyt kotiin sydänvaivojensa takia, kun Axel ja sellistin uraa luonut tytär matkustivat Kööpenhaminaan ja sieltä Tukholmaan.

Kun Mary Gallén ehti Jorma-pojan kanssa paikalle viime hetkillä, avioparin kohtaaminen oli sanaton. Molemmat tiesivät, että toivoa ei ole.

Mary Gallén eli vaatimattomasti loppuelämänsä. Rahaa hän sai opettamalla pianonsoittoa, pitämällä vuokralaisia ja myymällä puutarhatuotteita.

Akseli Gallén-Kallelan kenties tunnetuimmassa teoksessa, Metoo-kritiikinkin kohteeksi joutuneessa Aino-triptyykissä Mary oli mallina niin Väinämöiselle kuin Ainollekin.

Tarvaspään-kodista tuli jatkosodan aikaan armeijan tiedusteluosaston tukikohta. Suurin menetys Mary Gallénille oli Jorma-pojan kuolema talvisodassa 1939.

Mary Gallén ei enää palannut Tarvaspäähän. Elämänsä loppuvaiheessa hän asui kolmessa eri osoitteessa ja Diakonissalaitoksen sairaalassa. Tarvaspään ateljee siirtyi Akseli Gallen-Kallelan Museosäätiölle 1958.

Mary Gallén kuoli 27.8.1947 pitkään sairastettuaan.

Louis Sparre kuvasi perheen elämää Ruoveden Kalelassa toukokuussa 1894: Kuvassa Mary, Axel ja Marjatta puutöissä. Vain vuotta myöhemmin Marjatta kuoli.

Axel kuvasi vaimoaan myös muotokuviin. Mustapukuinen Mary on vuodelta 1887.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?