Näyttelijä Ilkka Heiskanen jätti syömättä, jotta lapsilla olisi ruokaa – pitkä työttömyysjakso vei pohjalle: ”Muistan kalvavan häpeän” - Viihde - Ilta-Sanomat

Näyttelijä Ilkka Heiskanen jätti syömättä, jotta lapsilla olisi ruokaa – pitkä työttömyysjakso vei pohjalle: ”Muistan kalvavan häpeän”

Julkaistu: 5.2.2018 12:16

Näyttelijä Ilkka Heiskanen tietää, millaista on olla köyhä, sillä hän kamppaili vuosia työttömyyden kanssa. Kerro oma kokemuksesi köyhyydestä Yhteisvastuukeräyksen ja IS:n kirjoituskilpailussa.

Yhtenä vuonna näyttelijä Ilkka Heiskasella ei ollut ollenkaan töitä.

Työttömyyskortistoon ilmoittautunut Heiskanen oli diakonian ja sosiaalihuollon asiakas.

– Oli tilanteita, ettemme vaimon kanssa itse syöneet, jotta lapset saivat syötyä, Ilkka Heiskanen muistelee kuusilapsisen perheen arkea 1994.

Seuraavanakin vuonna oli pitkiä työttömyyskausia.

– Kun sain jonkun pikkutyön, osa rahoista meni ulosottoon. Mutta ihmeellisesti me selvisimme, keräsimme pulloja ja elimme tosi niukasti.

Häpeä, kateus ja huonommuudentunne olivat ainaisia seuralaisia. Tyttärille ei pystytty aikoihin hankkimaan uusia vaatteita. Onneksi sukulaiset auttoivat.

– Muistan kalvavan häpeän jatkuvasta rahapulasta. Itsetuntoni huononi entisestään. Rupesin epäilemään, että olen huono näyttelijä.

Keravalla asunut mies kerjäsi tutuilta sekalaisia töitä. Hän muistaa vieläkin sen hetken, kun hän seisoi Keravan keskustassa jakamassa ilmaisia risteilykuponkeja.

– Häpesin, että joku näkee minut tällaisissa hommissa.

– Työkkärissä jouduin kurssille, jossa opeteltiin työn hakemista. Olin ollut julkisuudessa ja ihmiset tunnistivat. Oli pakko vain kestää.

Parisuhde ei kärsinyt rahapulasta.

– Vaimoni on maailman laajakatseisin ihminen.

Jussi-patsaan parhaasta miessivuosasta 2011 voittanut Ilkka Heiskanen pääsi teatterikouluun ensiyrittämällä 1981. Viisilapsisen perheen kuopus oli lopettanut peruskoulun yhdeksännellä ja lähtenyt vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Sieltä tultuaan RUK:n kouluttajan poika meni armeijaan.

– Veljeni Kari pääsi teatterikouluun ennen minua. Teatteri oli aina kiehtonut tolkuttomasti. Ajattelin, että tuonne näyttämölle kun pääsisi.

56-vuotias Heiskanen kuvailee silloista itseään mitään pelkäämättömäksi nuoreksi tallaajaksi. Ensimmäisen teatterikouluvuoden lopulla rehtoriksi tuli Jouko Turkka ja tahti muuttui paljon hurjemmaksi.

– Kun ei ollut taitoja, pystyin pätemään tolkuttoman hyvällä fyysisellä kunnolla.

Valmistuttuaan Heiskanen sai kahden vuoden kiinnityksen Vaasan kaupunginteatterista. Hänellä ei ole koskaan ollut pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Vaasaan lähdönkin hän ratkaisi heittämällä 20 pennistä.

– Jos tulisi kruuna, lähtisin Vaasaan, jos klaava, jäisin Helsinkiin. Tuli kruuna.

– Jälkikäteen ajatellen se oli elämässäni onnellinen jakso.

Vaasassa nuori näyttelijä tutustui Ritva Holmbergiin, joka oli vierailevana ohjaajana Vaasan kaupunginteatterissa.

Seuraavana vuonna puhelin soi. Ritva ja Kalle Holmberg vetivät pientä näyttämöä Helsingin kaupunginteatterissa. He kysyivät, liittyisikö Ilkka ryhmään.

– Ajattelin, että ei voi olla totta. Mua ei voi kohdata tällainen onni. Siellä näyttelivät kaikki, Kalevi Kahra, Esko Salminen, Matti Tuominen, Juha Muje, Rea Mauranen, koko tämä kaarti!

1986 Heiskanen kiersi neljän ystävänsä veneellä Saimaalla ja teki toriteatteria. Se oli opettavaista.

– Toriteatteriesityksen pitää olla vangitseva, koska ei tarvitse jäädä katsomaan.

Samana vuonna hän tapasi tulevan vaimonsa. Heillä on kolme nyt jo aikuista yhteistä lasta ja kolme lasta vaimon edellisestä liitosta, kaikki yhtä rakkaita.

– Talvisin eteinen oli lastenvaatteiden Raatteen tie. Se oli aivan tolkutonta, kun niitä kuravaatteita oli.

– Mutta ei sitä nuorempana ajattele lapsiperheen elämän raskautta.

Vaistonvaraisesti eläminen ei ole aina ollut helppoa. Kolme vuotta Helsingin kaupunginteatterissa riitti. Ilkka Heiskanen päätti jäädä freelanceriksi taiteellisen ambition ja itsensä kehittämisen takia.

Oli vuosi 1990. Pian alkoi lama.

Ja työttömyys. Niiltä ajoilta Heiskaselle on jäänyt mieleen se tunne, kun luki lehdestä kollegan saaneen roolin. Oma huono itsetunto toi katkeruuden pintaan.

– Ajattelin, että miksi perkeleessä tuolla on toi rooli, ja miksi minä olen täällä miettimässä, mistä saisin seuraavan makaronipussin, Heiskanen kertoo.

– Ei pitäisi arvottaa itseään työn kautta, mutta kyllä työn kautta saa itsetuntoa. Ihmisellä on silloin tehtävä.

Taloudellisesti laihoja vuosia oli yhteensä kuusi. Sen jälkeen on mennyt huomattavasti paremmin. 90-luvun lamavuosina yksi työ löytyi ortopedi Matti Virkkusen kautta. Hän kertoi vastaanotollaan, että elokuvaohjaaja Pekka Lehto oli puhunut etsivänsä monologitekstille esittäjää.

– Matti oli sanonut, että hän tietää Ilkka Heiskasen. Otin Pekkaan yhteyttä ja sain roolin. Se oli itselle hirveän iso asia. Sitä kautta asiat rupesivat luistamaan.

Nyt Ilkka Heiskasta viedään taas. Hänellä on rooli Teppo Airaksisen ohjaamassa Juice Leskisen elämästä kertovassa elokuvassa sekä Airaksisen uudessa tv-sarjassa.

Ensi viikolla Ilkka Heiskanen ja Heikki Kinnunen esiintyvät kymmenen kertaa Turun Logomossa. He näyttelevät kahdestaan Eric Emmanuel Schmittin teatteriesityksen Arvoituksellisia muunnelmia. Maaliskuussa esitys nähdään Kuopion kaupunginteatterissa.

– Aika ajoin kysyn itseltäni, onko mulla oikeutta olla tässä ammatissa. Jos mulla on jäljellä edes ripaus urani alun innostusta, silloin on toden totta oikeus.

Heiskasen naama on tuttu niin Kotikadusta, Vares-elokuvista kuin uudesta Tuntemattomasta sotilaastakin. Satoja teatteri-, televisio- ja elokuvarooleja näytellyt mies nähdään usein väkevissä sivurooleissa.

– Kun katson itseäni aamulla peilistä, sanon leikkimielisesti, että ymmärrän oikein hyvin, miksi elokuvatuottajat eivät ota mua ensirakastajan rooliin tai näyttelemään karskia suomalaismiestä. Minut pyydetään, jos tarvitaan vähän ikääntynyt ja kuivettunut ja vahvoilla silmäpusseilla varustettu, elämän edessä nöyrä kaveri.

Jouko Turkalta Heiskanen oppi, että pitää olla lavalla niin elossa, että on lieskoissa sisäisesti. Esityksen pitää olla niin vahva, että se elää.

– Kerran valorekki putosi kesken esityksen. Sain toiselta katsojalta pienen taskulampun ja toiselta puhelimen, jossa oli valo. Valaisin niillä itseni esityksen loppuun.

Kalle Holmbergiä Heiskanen kuvailee mitä rennoimmaksi jätkäksi, jolla oli sydämen sivistystä. Viimeiseksi yhteistyöksi jäi toinen päärooli Tampereen Työväen Teatterin näytelmässä Tulitikkuja lainaamassa. Toisen pääroolin näytteli Esko Roine.

– Hän on yksi hienoimmista miehistä tässä ammattikunnassa.

Monologiesityksistä tunnettu Ilkka Heiskanen kirjoitti toissa vuonna kolme monologia vähäosaisuudesta. Ne pohjautuivat löyhästi Heiskasen Yhteisvastuukeräykseltä saamiin tarinoihin.

– Hyvinvointivaltiossa on lukematon määrä karuja kohtaloita. Kirjoitin monologeja yhdistämällä saamiani tarinoita ja omaa todellisuuttani tarkkailemalla.

Tänä päivänä osattomuuden tuntemuksia on sadoillatuhansilla. Heiskanen muistaa omasta kokemuksesta, että töiden puutteesta, katkeruudesta ja huonosta itsetunnosta syntyivät sellaiset ainekset, että mikä tahansa saattoi aiheuttaa aggressiota.

– Luulin, että ahdistusta pystyy taltuttamaan alkoholilla, mutta ei se näin ollutkaan. Alkoholi oli enemmän polttoainetta aggressiolle. Sanotaan, että join ihan riittävästi.

– Kun ihminen joutuu sivuraiteelle, häntä pitää auttaa. Jos kukaan ei auta, niin suoraan sanoen kusessa ollaan. Vanhemmat auttoivat meitä todella paljon. Ilman heitä olisimme olleet pulassa.

Ilkka Heiskanen katselee ulos Nykytaiteen museon Kiasman kahvion ikkunasta. Pyryttää. On presidentti Sauli Niinistön virkaanastujaispäivä.

Mustat Audit odottavat pukuherroja kadun toisella puolella Eduskunnassa.

– Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia, Ilkka Heiskanen sanoo.

– Pääministeri pohti, onko tässä takana jotain, kun ihmiset vastustavat aktiivimallia. Siellä on takana ihmisten hätää, Ilkka Heiskanen puuskahtaa.

Nuoruus oli hurjaa aika. Heiskanen kokee olevansa onnekas, että istuu tässä. Olisi voinut käydä toisinkin. Nuorena tuli liikuttua epämääräisissä porukoissa.

– Asuimme kommuunissa eikä ollut varaa lautasiin. Ostimme yhteisillä rahoilla makaronilaatikon, joka loppujen lopuksi lämmitettiin ja alumiinirasia taiteltiin lautaseksi. Olimme varsin huolettomia.

Heiskasen kohdalla rahattomuus on johtanut usein luovuuteen, kuten pantomiimiesitykseen kadulla ystävän kanssa.

– Kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta. Puhutaan, että ihmisen pitää yrittää ja ottaa itseään niskasta kiinni. Mutta jos on syvästi masentunut, kengän jalkaan laittaminen tuntuu Mount Everestille kiipeämiseltä.

Ilkka Heiskasen mielestä kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Aamulla uimahalliin mennessään hän nautti siitä, että siellä on koko ihmisten kirjo: toimitusjohtajasta veneen alla campingia pitävään kaveriin.

– Uimahallissa kohtaavat elämän kolhujen merkitsemien alastomien miesten vartalot. Siinä on ihan turha alkaa millään kunniamerkeillä riehua.

– Ei ole olemassa luusereita. Jotkut luuserit vaan kehittyvät hitaammin voittajiksi, Heiskanen siteeraa Charles Schoultzia.

Pyry sakenee. Ikkunasta näkyy viistosti Eduskuntatalo. Heiskasen mielestä Suomessa vatvotaan jonninjoutavia asioita kuten erään puolueen kahtiajakoa.

– Pitäisi puhua olennaisista asioista, jotta jokaisella olisi turvallista olla. Että miten vähennettäisiin eriarvoisuutta ja vihaa.

– Mulle merkitsee, miten ihminen kohtelee muita ihmisiä. En kestä itseään täynnä olevia ihmisiä ollenkaan.

Elämä on ollut Ilkka Heiskasen mielestä rakastettavaa vuoristorataa, välillä synkkää ja välillä äärettömän happirikasta. Kuin kukkakedolla tanssisi. Joskus hän toivoisi, että hänet olisi niitattu pimeimmän komeron pimeimpään nurkkaan kiinni.

– Olen sitä ikäpolvea, että ihmisen arvo on mitattu työtä tekemällä. Edelleen kannatan aika maanista suhdetta työntekoon.

– Kannattaa aina elää jalat vahvasti maanpinnan yläpuolella vähintään kymmenen senttiä leijuen, niin on paljon mukavampi olla. Elämä on välillä niin karua itsessään, että olen onnellinen saadessani olla tässä ammatissa. Aikuisena miehenä saa laittaa sukkahousut jalkaan ja tepastella leikkimielisesti näyttämöllä.

Suurinta elämässä on perhe. Australiassa heinäkuun lopussa syntynyt tyttärenpoika on nimeltään Viljo Moana Parish. Hänen isänsä on Uuden-Seelannin maori.

Toisen tyttären kuusivuotias poika Ace on usein hoidossa. Hänen isänsä on britti.

– Kunnioitan vaimoani, että miten ihmeessä hän on pärjännyt lasten kanssa kotona. Kun olen koko päivän kuusivuotiaan lapsenlapseni kanssa, hyvä etten lopussa soita jonnekin ja pyydä, että viekää mut lepäämään.

31 vuotta kestänyt parisuhde on saavutus. Ilkka Heiskanen siteeraa Pedro Hietasta. Tämä sanoi kerran hienosti, että pitkässä liitossa riittää, kun kuulee, että toinen rapistelee viereisessä huoneessa.

– Pitkän liiton salaisuus on vapauden antaminen toiselle – ja omat makuuhuoneet, Ilkka Heiskanen analysoi.

– Kahteen makuuhuoneeseen päädyttiin, koska touhuan, valvon ja heräilen iltaisin ja öisin, kuuntelen musiikkia ja lueskelen. Ja rakas vaimo kuorsaa. Kummallakin on leveät sängyt. Tarvittaessa, jos elämä kolhii, pääsee vierihoitoon.

Osallistu Minun oli nälkä -kirjoituskilpailuun!

  • Osallistu Ilta-Sanomien ja Yhteisvastuukeräyksen nälkä-aiheiseen kirjoituskilpailuun.

  • Kirjoita omasta tai lähipiirisi kokemuksista: Miten ruoan puute näyttäytyy arjessasi? Miltä nälkä tuntuu? Millaiset asiat ovat kohdallasi johtaneet tilanteeseen, että ruokaa ei ole riittävästi? Halutessasi voit kirjoittaa suomalaisesta nälästä ja köyhyydestä yleisemmälläkin tasolla.

  • Kirjoita maksimissaan 5 000 merkin (sis. välilyönnit) mittainen teksti ja lähetä se osoitteeseen tarina@yhteisvastuu.fi 11.3. mennessä. Liitä viestiin yhteystietosi ja mahdollinen nimimerkkisi, mikäli et halua nimeäsi julkisuuteen tekstin mahdollisen julkaisun yhteydessä. Kirjoita tekstisi viestin tekstikentään – älä lähetä liitteitä.

  • Kolme parasta kirjoitusta palkitaan; voittaja 500 euron, toinen 300 euron ja kolmas 200 euron arvoisella lahjakortilla elintarvikeliikkeeseen. Ilta-Sanomat julkaisee voittajakirjoitukset kevään aikana. Kilpailussa palkittaville ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti ennen kirjoitusten julkaisemista.

  • Ilta-Sanomilla ja Yhteisvastuukeräyksellä on oikeus julkaista katkelmia teksteistä nimettöminä vuoden 2018 aikana omissa viestintäkanavissaan ilman erillistä korvausta tai kirjoittajan suostumusta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?