Kirjailijaveljekset Pekka ja Juhani Seppänen oppivat vanhemmiltaan sanomaan suorat sanat: ”Ilmapiiri oli vapaa” - Viihde - Ilta-Sanomat

Kirjailijaveljekset Pekka ja Juhani Seppänen oppivat vanhemmiltaan sanomaan suorat sanat: ”Ilmapiiri oli vapaa”

Pekka Seppäsen romaani herättää Juhani-veljessä nostalgisia muistoja. Mutta eivät veljekset vieläkään ymmärrä toisiaan kaikessa.

– Juhani on rämäpäisempi, Pekka Seppänen (vas.) toteaa veljesten eroavaisuuksista, mutta on heillä yhteistäkin: taito kirjoittaa.­

28.1.2018 9:44

Eivät he riitele, mutta eivät he ole aina yksimielisiäkään. Kirjailija-lääkäri Juhani Seppänen, 60, ja ensimmäisen romaaninsa julkaissut mediavaikuttaja Pekka Seppänen, 57, oppivat jo lapsuudenkodissaan, että oman mielipiteensä saakin sanoa.

– Sieltähän se ilma hengitetään, Pekka Seppänen toteaa lapsuudenkodin vaikutuksesta.

Juhani Seppänen muistaa hyvin, kun pikkuveli kannettiin Naistenklinikalta kotiin, joka oli silloin Helsingin Munkkivuoressa. Sen jälkeen perhe asui Espoon Tapiolassa.

– Minut pakkoliitettiin Espooseen, Juhani huomauttaa.

– Juhanille on vaikeata myöntää, että hän on ollut espoolainen, Pekka sivaltaa.

Pekka Seppänen asuu yhä Tapiolassa. Juhanin koti on Ullanlinnassa, Helsingin keskustan tuntumassa. Aika varmaa on, että naapureita veljeksistä ei tule koskaan.

Helsinki vastaan Espoo -keskusteluita on käyty ilmeisesti ennenkin. Pientä kilpailuakin veljesten välillä on ollut aina, milloin mistäkin, mutta pahantahtoista se ei ole ollut.

– Pekan kirja on oikeasti hyvä, Juhani sanoo veljen tuoreesta Nyman-romaanista (Otava), jossa käsitellään Suomen lähihistoriaa kirjoittajan ja yllättäen hengissä löytyvän Urho Kekkosen näkökulmasta.

Pekka Seppäsen kolumneja lukeneet voivat arvata, että kirja ei ole tylsä. Hän on tehnyt myös tietokirjoja ja sarjakuvakäsikirjoituksia, muun muassa Teuvo Lylyä, mutta ei koskaan ennen romaania.

Juhani Seppäsen tunnetuin kirja on Selvästi juovuksissa (2006), jossa seurattiin kirjoittajan alkoholitonta elämää vuoden ajan. Vesilinja ei jatkunut, mutta tulipa hyvä kirja aiheesta.

– Juhani ei osoittanut nuorena kirjallisia taipumuksia. Olen ollut positiivisesti yllättynyt kirjoistasi, niissä on jujua, Pekka kehaisee.

– Haloo, olin tehnyt ensimmäisen kirjan ilmestyessä tuhat kolumnia, Juhani huomauttaa.

Velipojan kirjaa lukiessa Juhani Seppäselle tuli nostalginen olo, kirjassa on niin paljon tuttuja asioita.

– Tuli mieleen sekä voimakkaita että pieniä muistoja lapsuudesta. Niin kuin sekin, miten isä istui laiskanlinnassaan ja käytiin yhteiskunnallisia keskusteluita.

Isä oli sosiologian professori Paavo Seppänen. Äiti työskenteli rehtorina. Perheen kaksi poikaa luotsattiin keskustelemaan, ei myöntelijöiksi.

– Meille ei tyrkytetty mitään oppeja. Ja äiti oli tasa-arvoinen isän kanssa, valtataisteluita ei ollut. Kun ilmapiiri oli vapaa, mitään ei tarvinnut pelätä, Pekka Seppänen kertoo.

– He arvostivat meitä ja hyväksyivät meidät tasavertaisina, Juhani lisää.

Kerrankin eräs tyttöystävä ihmetteli, miten pojat saattoivat sanoa mitä tahansa ruokapöydässä vanhemmilleen.

– Isä oli elämänasenteeltaan radikaali. Meille tuli aina uudet laitteetkin: oli alppiaurinkolamppua ja espressokonetta. Ja jatkuvasti matkustettiin. Kun koulussa kysyttiin, en kehdannut sanoa, miten monessa maassa olen käynyt, Pekka muistaa.

– Synnyttiin etuoikeutettuun perheeseen, ei rahallisesti, vaan älyllisesti, Juhani toteaa.

Pekka Seppänen on yllättynyt siitä, että hän alkoi romaaniaan kirjoittaessaan ymmärtää Kekkosen 1970-lukua, jossa toki on kritisoitavaakin.

– Ei se ollutkaan huono aika. Silloin uskottiin, että ollaan menossa parempaan, nyt uskotaan toisinpäin. 70-luvulla oli leppoisaa olla teini. Elämä oli vapaata, ei ollut paineita urasuunnitelmista.

Ehkä paineeton ilmapiiri teki sen, että Seppäsen veljeksistä tuli varsin monipuolisia. Pekka Seppänen on ollut muun muassa päätoimittaja, valmentaja, hallitusammattilainen. Juhani Seppänen on lääkäri, mutta ajoittain hän on keskittynyt enemmän kirjoitus- ja televisiotöihin. Viimeksi hän juonsi Suomi on suomalainen -ohjelmaa, seuraava televisiotyö on syksyllä.

– Isä oli maalaispoika, joka luki oppikoulun kahdessa vuodessa – työn ohella. Tämä seuraava polvi on hitaampi, Pekka huomauttaa.

– Isä oli myös kymmenottelija, Juhani heittää syyksi, miksi monipuolisuus tuntuu luontevalta.

Nyt päästiin aiheeseen, jossa veljekset eivät ole samalla viivalla: urheiluun.

– Juhani on rämäpäisempi. Minähän en edes uskaltanut harrastaa seiväshyppyä ja aitajuoksua, mutta sain kuvata kaitafilmikameralla seiväshyppyjäsi. Mutta uinnissa et voita millään matkalla, Pekka haastaa.

– Pekka oli oikeasti urheilussa lahjakkaampi, mutta koska olen häntä tyhmempi, jatkoin urheilemista. Ja siinä meni sitten olkapää, Juhani huomauttaa.

Pekka ja Juhani Seppänen ovat kiitollisia vanhemmilleen, jotka antoivat vapauden sanoa omia mielipiteitä.­

Pekka Seppänen lauloi Ylioppilaskunnan Laulajissa. Hän on edelleen harrastajamuusikko. Isoveljestä ei ole laulajaksi, mutta hän on harrastanut muun muassa jazzbalettia.

– Juhani on aloittanut aikuisena ratsastamisenkin. Mä vaan nyhjötän kotona. Juhani on myös sosiaalisempi, maailmanmies, Pekka kertoo eroavaisuuksista.

– Jotakin kompensaatiota sekin on, Juhani toteaa.

Juhani Seppänen viihtyy baareissa ja on kuin kala vedessä monenlaisten ihmisten seurassa. Juomisesta hän totesi kirjassaan, että sitä tehdään vain ja ainoastaan päihtymyksen takia, mikä avaa joskus uusia sosiaalisia näkökulmia.

Veljesten luonne-ero on selkeä: Juhani pistää nopeasti toimeksi, Pekka pohtii, kannattaako toimia.

– Sä yritit jossakin vaiheessa myös discjockeyna maailmanhuipulle, mutta johonkin se tyssäsi, Pekka virnuilee.

Kovin usein veljekset eivät tapaa. Osittain se johtuu siitä, että toinen viihtyy Espoossa, toinen Helsingissä.

– Mä muuten eksyin Tapiolassa, kun menin metrolla tapaamaan Pekkaa, Juhani mainitsee.

Tässä vaiheessa Pekka katsoo parhaimmaksi poistua hetkeksi, muuten jutusta voi tulla pelkkää Helsingin ja Espoon vastakkainasettelua.

Hetken päästä selviää, että viime vuosina veljekset ovat jopa lähentyneet toisiaan. Pekan mielestä siihen on vaikuttanut isän kuolema ja äidin hoivakotiin joutuminen.

– Avioeroni on lähentänyt meitä, Juhani uskoo.

Molemmat Seppäset ovat eronneita, mutta sen enempää he eivät perhe- tai suhdeasioistaan puhu. Eivät välttämättä edes toisilleen.

Veljensä lääkärin ammattitaitoa Pekka Seppänen ei ole koskaan tarvinnut.

– Pekalla ei ole vaivoja. Meillä on hyvät geenit, ja vain minulla huonot elämäntavat, Juhani huomauttaa.

Aikoinaan veljekset jakoivat lastenhuoneen, kunnes Juhani siirrettiin niin sanottuun palvelijanhuoneeseen. Tappeluita käytiin myös auton takapenkillä.

Mikä toisessa ärsyttää nykyään?

– Juhanissa ärsyttää isoveljen asenne. Hän keskeyttää töykeästi ja puhuu kovalla äänellä – kuten nyt tässäkin, Pekka kuvaa nykytilannetta.

Juhanin mielestä veli on pedantti, kaikki on aina ”hirvittävän siististi”.

– Jo lapsena sulla oli kirjat suorassa rivissä hyllyssä. Pekka niuhottaa myös tupakoinnista.

Mutta koskaan Juhani Seppänen ei unohda vuosikymmenien takaista tunnetta, kun Pekan luultiin hukkuneen tekolampeen matkalla Southamptoniin. Isän perheessä oli ollut hukkumisonnettomuuksia, mikä lisäsi paniikkia.

– Pekka löytyi karkkiautomaatilta.

Elämä ei ole tarjonnut veljeksille pelkkää karkkia, mutta ei maailma näytä sumuiseltakaan.

– Haaveeni on tehdä pari romaania, Juhani päättää.

Pekka Seppänen seuraa nyt esikoisromaaninsa kohtaloa, minkä veli povaa hyväksi, mutta veljen mielipiteeseen ei voi luottaa – ihan vain periaatteesta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?