”Mäsh poteidous, alligeidors, juu dount lav mii” – näin suomalaisilta sujuu Remu-englanti

rac

Julkaistu:

Remu 70 vuotta
Remu Aaltonen, 70, on tullut tunnetuksi suomalaisen rockin päällikkönä sekä äidinkielensä ja englannin värikkäänä käyttäjänä.
Remu-englanti on jo käsite suomalaisessa rockmusiikissa. Englanti ei varsinaisesti luonnistunut Hurriganes-rumpalilta, joten Cisse Häkkinen otti tavaksi kirjoittaa biisien sanat lapulle selkeän foneettisesti. Siis niin kuin ne suomeksi kirjoitettuna lausutaan. Tämä tapa on leimannut Remu Aaltosen laulutyyliä ja on persoonallinen osa muusikon ilmaisua.

Katso videolta, miten Remu-englanti taittuu suomalaisilta.


Musiikkituottaja Hannu Sormunen muistelee Remun tapaa tehdä lauluraitoja Electric Play -albumille:

– Mieleenjäävin hetki ajoittui albumituotannon loppuhetkille, kun Remu halusi tulla studiolleni laulamaan uusiksi pari biisiä. Huomasin, että joukossa oli yksi biisi, jossa ei ollut laulua ollenkaan. Innostuin niin paljon, että päätin ottaa riskin ja tehdä siihen itse sanat ja melodian. Annoin biisille työnimeksi ’London’, koska sen musiikillinen maisema oli niin brittiläinen, Sormunen muistelee.

– Olin kirjoittanut kappaleen sanat koneella, mutta Remu ei vilkaissutkaan niitä. Hän halusi kirjoittaa itse tekstiä ja alkoi heitellä fraaseja kuten ’yellow submarine’, ’tossin’ and turning’ ja ’walking down the street’, joita pallottelimme ja yritin saada niistä kasaan ymmärrettävän tekstin.


– Välillä Remu saattoi huudahtaa: ”Gonna where! Tarkottaks se mitään?” Remu kirjoitti kaikki fraasit paperille ja kun teksti oli saatu valmiiksi, hän totesi ettei saa mitään selvää omista harakanvarpaistaan. Kirjoitin tekstin hänelle puhtaaksi foneettiseen muotoon, kuten Cisse Häkkinen oli tehnyt jo 70-luvulla. Remu ryhtyi saman tien äänittämään biisin lauluraitaa melko hilpeissä tunnelmissa. Koko operaatioon meni yhteensä pari tuntia ja näin sai lopullisen muotonsa ’Like a Rodeo’.

Myös Knucklebone Oscar muistaa Remun laululaput, joita päällikkö oli kylvänyt pitkin Kaivohuoneen lavaa.

– Muistan elävästi lavalta Remun jättimäiset laput, joiden päällä liukastelin. Lapuille oli kirjoitettu laulettavat sanat selkeän foneettisesti kissan kokoisin kirjaimin. Tämä ”öödissköödi” on leimannut miehen uraa ja laulutyyliä vahvasti ja onkin persoonallinen osa ilmaisua.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt