Muistatko tv:stä tutun Panu-tytön? Maalimainos löi Anne-Marieen ikuisen leiman: ”Minua on lääpitty ja puristeltu niin paljon vuosien varrella” - Viihde - Ilta-Sanomat

Muistatko tv:stä tutun Panu-tytön? Maalimainos löi Anne-Marieen ikuisen leiman: ”Minua on lääpitty ja puristeltu niin paljon vuosien varrella”

Anne-Marie Ellin-Laitinen joutui etsimään elämälleen uuden suunnan, kun hänen uransa tyssäsi Panu-maalimainoksen aiheuttamaan kohuun.

6.1.2018 10:02

Kurvikas, 30-vuotias vaalea nainen keikistelee kameralle kesämökin edessä. Hänellä on päällään antelias uimapuku ja pienet farkkusortsit. Kädessä on maalisuti ja etualalla maalipurkki. Punatut huulet hymyilevät leveästi ja silmäkulmissa on pilkettä.

Elettiin vuotta 1993. Mainoksessa esiintynyt Anne-Marie Ellin-Laitinen piti maalifirma Teknoksen tarjoamaa työkeikkaa yhtenä muiden joukossa.

Mainos tuli ulos televisiosta ja saavutti kotikatsomot. Pian muusta ei puhuttukaan.

Katsojien huomio ei nimittäin suinkaan kiinnittynyt mainostettavaan Panu-maaliin, vaan Panu-tytön rintamukseen ja flirttailevaan olemukseen.

Mainoksen esittäminen kiellettiin vuotta myöhemmin naisia halventavana markkinatuomioistuimen päätöksellä.

Nyt, 25 vuotta myöhemmin, Ellin-Laitinen ei edelleenkään tiedä, mistä kaikki tarkalleen alkoi.

– Kohu yllätti minut täysin. Mietin, että mistä tässä on oikeasti kysymys. En ole mielestäni koskaan tehnyt mitään, mikä halventaisi naisia.

Kuvateksti uutisessa IS 24.3.1994: Kuluttuja-asiamiehen mielestä Panu-maalimainoksessa on vähäpukeista naista käytetty katseenvangitsijana syrjivällä tavalla.

Vaikka vuosikymmeniä on tullut muutama lisää, on aika kohdellut Ellin-Laitista hyvin. Savosta kotoisin oleva 57-vuotias nainen nauraa paljon ja räväkästi eikä ujostele.

– Minulla on hyvä itsetunto, joten olen ottanut aina kaikki vaikeudetkin huumorilla.

Rentoa elämänasennetta on todella tarvittukin. Kun mainos kiellettiin, tapauksesta uutisoitiin näyttävästi. Ellin-Laitinen sattui olemaan juuri silloin ravintola-alan työkeikalla Pietarissa, joten hän oli täysin tietämätön, että koko kansa kohisi kotipuolessa Panu-tytöstä.

– Tulin takaisin Suomen rajojen puolelle ja huomasin, että kaikki puhuivat siitä. Ajattelin, että ei voi olla totta, olin vain yhden viikonlopun poissa, Ellin-Laitinen nauraa.

Kotimatkalla junassa Ellin-Laitinen päivitteli asiaa kanssamatkustajilleen.

Matkan päätteeksi hekin pyysivät nimikirjoituksia.

 

Kohu ei ottanut laantuakseen.

– Asvalttityömiehet laittoivat kuulemma kuviani työmaalle silmäniloksi.

Panu-tyttö haluttiin joka paikkaan, joten pian Ellin-Laitinen keikkaili ympäri Suomea. Hän kahvitteli asiakkaita rautakaupassa ja kävi tanssipaikoissa jakamassa lippalakkeja.

Eräällä kahvittelukeikalla ujo mies kurkki ihailemaansa Panu-tyttöä pitkään rautakaupan hyllyjen välistä.

– Menin lopulta jututtamaan häntä. Selvisi, että hänen vaimonsa oli herättänyt hänet ja kehottanut miestään tulemaan katsomaan minua kaupalle, Ellin-Laitinen nauraa.

Postiluukusta alkoi tipahdella tasaiseen tahtiin miesten kirjoittamia ehdottelevia kirjeitä. Joskus Ellin-Laitinen erehtyi lukemaan myös naisten lähettämiä viestejä.

– Naisten ilkeät viestit satuttivat. Sitä olen usein sanonut lattarintaisten naisten kostoksi.

 Minua on lääpitty ja puristeltu niin paljon vuosien varrella, että siitä saisi kirjan kirjoitettua.

Samaan aikaan Ellin-Laitinen työskenteli myös helsinkiläisissä ravintoloissa, joissa hän myi asiakkaille tequilaa pöydästä pöytään.

Vaikka kadulla saikin kävellä rauhassa, iltaisin ja öisin humaltuneet asiakkaat kertoivat kyllä kovaan ääneen, kun he tajusivat, kuka tv:stä tuttu heidän edessään seisoi.

Osa tyytyi huutelemaan, osa kävi kiinni.

– Minua on lääpitty ja puristeltu niin paljon vuosien varrella, että siitä saisi kirjan kirjoitettua.

Anne-Marie Ellin-Laitinen kuvattuna vuonna 1994.

Kauppiaat maksoivat Panu-tytön vierailusta noin 500 markkaa suoraan Ellin-Laitiselle.

Pian myös Panu-maalia valmistava Teknos ehdotti Ellin-Laitiselle kauppiaiden vanavedessä päiväpalkkaa, joka oli hänen mielestään liian pieni. Teknoksen työpäivät pitivät usein sisällään mainoskuvauksia ja promokeikkoja, ja työalueena oli koko Suomi.

Ellin-Laitinen tajusi, ettei raha riitä, jos kyseessä on esimerkiksi työpäivä Rovaniemellä. Hän myös tiesi, että Panu-tyttö oli Teknokselle hyvä tulonlähde.

– Mielestäni se oli väärin. En suostunut siihen, eikä Teknos suostunut maksamaan enempää.

Sopuun ei päästy, ja sukset menivät lopullisesti ristiin. Erimielisyyksien seurauksena kauppiaatkaan eivät saaneet enää tilata Panu-tyttöä keikalle.

Ellin-Laitinen kielsi Teknosta käyttämästä materiaalia, jossa hän esiintyi. Maalifirma ei suostunut vaatimuksiin, joten Ellin-Laitinen päätti lopulta viedä asian oikeuteen.

Oikeusprosessi oli pitkä, asiasta taisteltiin useiden vuosien ajan.

– Hain korvauksia luvattomasti käytetyistä mainoksista. Hävisimme kuitenkin taistelun ja korvaukset jäivät saamatta.

Anne-Marie Ellin-Laitinen ei edelleenkään tiedä tarkkaan, mistä kaikki kohu tarkalleen alkoi.

Leima on ikuinen. Sen Ellin-Laitinen huomasi, kun vuodet vierivät, mutta mainostöitä ei osunut kohdalle enää ollenkaan.

– Jos alkaisin myydä vaikka makkaraa, niin ihmiset varmaan ajattelisivat, että sielläkin on Panu-maalia joukossa, Ellin-Laitinen toteaa.

Ellin-Laitinen osallistui aikanaan mannekiinikurssille ja pyrki missikisoihinkin vuonna 1984, jolloin kruunu painettiin lopulta Anna-Liisa Tiluksen päähän.

Mallina työskenteleminen oli ollut pitkään intohimo, siksi töiden hiipuminen harmitti.

– Olen edelleen sitä mieltä, että kasvoni kuluivat Panu-tyttönä.

Anne-Marie Ellin-Laitinen on selättänyt syövän ja toimii nykyään yrittäjänä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?