Viihde

Uskonto vai seuraleikki? Spiritismi huumasi älykötkin 1800-luvulla – Minna Canth: ”Jokainen sivistynyt harrastaa spiritismiä”

Julkaistu:

spiritismi
Jo Minna Canth järjesti salongissaan muodikkaita spiritistisiä istuntoja. Yksille spiritismi on ollut seuraleikki, toisille uskonto ja kolmansille arveluttavaa huuhaata.
Keväällä 1893 Kuopiossa tapahtui. Kirjailija Minna Canth (1844–1897) alkoi järjestää kotitalonsa Kanttilan salongissa spiritistisiä istuntoja, joissa vierailivat muiden muassa Juhani Aho, Akseli Gallen-Kallela ja Jean Sibelius.

”Jokainen sivistynyt harrastaa spiritismiä”, Canth ilmoitti.

Sibelius esitti asiasta varmasti eriävän mielipiteen. Säveltäjä suhtautui spiritismiin penseästi, mutta olipa ainakin seura säkenöivää kirjailijattaren salongissa.

Mikään vaihtoehtouskonto spiritismi ei kulttuurivaikuttajille ollut. Ehkä se oli vain illanistujaisten suola, jossa oli mielikuvitusta ruokkivaa mystisyyttä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Ja taas valvottiin yli yhden, josta oli seuraus että eilen jälleen olin schach matt. Gallen on innokas spiritisti ja pidimme taaskin tuommoisen séancenin”, Canth kirjoitti Elli-tyttärelleen.

Canth oli myös yhteiskunnallinen vaikuttaja, mutta kukaan ei naureskellut hänen spiritismihuumalleen. Päinvastoin, kirjailija oli mukana ajan hengessä.


Minna Canthin salongissa spiritismiä harrastettiin laittamalla juomalasi väärinpäin paperille, johon oli kirjoitettu numeroita ja kirjaimia. Lasin päälle ”meedioina” toimivat laittoivat sormensa. Ja hups, lasi lähti kirjoittamaan viestejä henkimaailmasta.

Kerran seurue ”sai yhteyden” taiteilija Pekka Halosen nuorena kuolleeseen Kalle-veljeen ja fennomaani Lauri Kivekkääseen. Kalle Halosen henki ennusti menestystä veljelleen ja Gallen-Kallelalle. Kivekkään henki oli vihainen leskelleen, näyttelijä Ida Aalbergille ja Gallen-Kallelalle siitä, että hänen kuvansa oli maalattu.

Kivekkään henki ilmoitti myös kirjailija K. A. Tavaststjernan kuolevan pian noiduttuna. Tavaststjerna kuoli neljä vuotta myöhemmin 37-vuotiaana, kun sairaanhoitaja juotti hänelle vahingossa lysolia.

Canth yritti löytää spiritismille tieteellistä selitystä. Välillä hän uskoi, että ihmiselle on kehittynyt uusi aisti. Vuonna 1894 Canth kirjoitti Spiritistinen istunto -näytelmän, joka on hänen komediallisimpia tekstejään. Se ei tarkoita, että hän olisi kokenut itse spiritismin koomisena.


Spiritismivillityksen aloittivat 1848 Yhdysvalloissa Foxin sisarukset Leah, Margaret ja Kate, jotka väittivät saavansa yhteyden talossaan kuolleeseen mieheen. Myöhemmin henkiolennon äänet paljastuivat naisten omiksi virityksiksi.

– Spiritismi oli Suomessa aluksi fyysinen ilmiö, vasta 1860-luvulla mukaan tulivat henkiolennot, historioitsija Anitra Komulainen kertoi Päivälehden museon spiritistisessä illassa Helsingissä. Tilaisuus liittyi Minna Canthin ja Elisabeth Järnefeltin salonkielämää kuvaavaan näyttelyyn.

Suomessa spiritismi löi läpi 1853, jolloin alettiin järjestää ”pöytätansseja”. Se tarkoitti pöydän liikehdintää ilman näkyvää voimaa. Pöytätanssi-innostus kesti joitakin vuosia.

– Oli myös esimerkiksi hattutansseja, sormustansseja, kirjatansseja. Se oli iso ilmiö kaikissa yhteiskuntaluokissa, Komulainen sanoi.

Niin kummalliselta vaikutti, että sormenpäätä tavaran päällä pitämällä alkoi tapahtua liikettä. Jos pöytä ei tanssinut, alettiin etsiä syytä ”vikalistalta”, jossa oli erilaisia selityksiä: sähkövirta liian heikko, tanssittaminen onnistuu parhaiten pilvisessä säässä.

Topeliuskin kirjoitti pöytätanssista ja myös osallistui spiritualistisiin istuntoihin. Hän yhtyi yleiseen näkemykseen: kyse on sähköstä. Seuraava selitys oli magnetismi. Henkiolennot tulivat spiritismiin kirjallisuuden mukana. Tieteellisesti spiritismistä on todettu aikoinaan, että kyse on tiedostamattomasta ihmismielestä.

Suomessa spiritismin avainhenkilöitä olivat 1850- ja 1860-luvulla taikurit, muualla puhuttiin jo silloin meedioista.

– 1880-luvun lopulla alkoi toinen iso buumi spiritismissä, Komulainen valotti.


Tiedemiesryhmä tutki 1893 Helsingissä brittimeedio Elisabeth d’Esperancen kykyjä. Meedion alaruumis hävisi hetkeksi kesken spiritistisen tapahtuman tämän istuessa tuolissa. Tapahtunutta pähkäiltiin pitkään – sen sijaan, että olisi todettu, että onpa taipuisa taikuri.

Kirjailija Helmi Krohn perusti 1943 Suomen Spiritualistisen seuran. Krohn käänsi aihetta koskevaa kirjallisuutta ja kirjoitti itse meedion ominaisuudessa. Ennustuksiin uskonut presidentin puoliso Gerda Rytikin osallistui käännöstöihin.

Krohnin sisko, kirjailija Aino Kallas taas piti spiritismiä sairaalloisena ja tylsänä.

Spiritismi on yleistynyt vaikeina aikoina. Anitra Komulainen tietää, että spiritismiä harrastettiin jatkosodassa rintamallakin.

– 90-luvun laman aikana oli taas buumi nuorison keskuudessa.


Teologian maisteri Tea Holm tutki väitöskirjassaan (2016) spiritismin muotoutumista 1800-luvulta nykyaikaan. Holmin mukaan aatehistoriallisesti tarkasteltuna kyseessä on modernilla ajalla syntynyt uskonto, johon tänä päivänä kuuluvat meedioistunnot ja henkiparannus.

Spiritismiä myös vastustetaan. Sitä pidetään pahojen henkien kanssa seurusteluna, huuhaana ja keinona rahastaa vaikeuksissa olevilta.

Monelle spiritismi on kuitenkin ollut vain seuraleikki. Nykyaikana ”henkiolentojen” viestintää helpotetaan laittamalla juomalasin alustaksi voipaperin liukkaampi puoli, jossa lasi voi liikkua varsin ketterästi.

Päivälehden museon tilaisuudessa oli mahdollisuus kokeilla pöydän, sormuksen ja hatun tanssittamista. Eipä näkynyt liikehdintää.

– Hattu ei liikkunut, jalat puutuivat ennen sitä, Virpi Silenti ja Pia Kondo totesivat naureskellen hattutanssi-testistään.

Jouni Mäntylä arveli, että pitkään paikallaan pidettävä käsi alkaa täristä, mikä voi aiheuttaa liikettä käden alla olevassa tavarassa. Tiedostamaton lihasliike on ollut monen asiantuntijankin selitys.

– Mutta mennen ajan ihmisiä ei pidä pilkata spiritismiin uskomisesta, heillä ei ollut nykyistä tietoa, Mäntylä totesi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt