Vauvoja tuntemattoman kanssa? Nelosen uusi tv-ohjelma jakaa mielipiteet – tätä on ”kumppanuusvanhemmuus”

Julkaistu:

Nelosen ohjelman aihe, kumppanuusvanhemmuus, herättää paljon keskustelua. Aiheeseen perehtyneen asiantuntijan mielestä siinä on paljon hyviä puolia.
Nelonen julkisti marraskuussa etsivänsä osallistujia uuteen tv-ohjelmaan, jossa on ideana niin kutsuttu kumppanuusvanhemmuus. Co-parenting eli kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kaksi tai useampi ihminen sopii keskenään lapsen hankkimisesta ja kasvattamisesta mutta ei välttämättä asu yhdessä tai ole keskenään rakkaussuhteessa. Ohjelmasta pyörii jo televisiossa mainos, jolla etsitään sarjaan osallistujia.

Ohjelma muistuttaa idealtaan jonkin verran suosittua Ensitreffit alttarilla -sarjaa, jossa toisilleen entuudestaan tuntemattomat sinkut tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa alttarilla ja menevät naimisiin saman tien. Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa seurataan avioparien hiljalleen muodostuvaa yhteiseloa. Tässä sarjassa puolestaan tarkkaillaan lapsenhankkimisprosessia tuntemattoman ihmisen kanssa.

– Tässä ohjelmassa ongelma on se, että syystä tai toisesta ei ole löydetty itselle romanttista kumppania, mutta lapsihaave on silti suuri. Ja välttämättä lasta ei haluaisi tehdä ihan yksin vaan kanssavanhemman kanssa, Nelosen vastaava tuottaja Meira Noronen kuvaili ohjelmaa IS:lle aiemmin.

Kanavan mukaan ohjelmaan voi hakea mukaan henkilö, joka on lähtökuopissa pohtimassa eri vaihtoehtoja saada lapsi, etsii kumppanuusvanhempaa, yrittää raskautta kumppanuusvanhemman kanssa tai on jo raskaana.

Lasten hankintaa lykätään, kunnes biologinen kello tikittää

Monimuotoiset perheet -yhdistyksen projektijohtaja Anna Moring on työskennellyt aiheen parissa jo pitkään. Hän valottaa IS:lle kumppanuusvanhemmuutta omasta näkökulmastaan. Moringin mukaan uudesta ohjelmasta vastaava tuotantoyhtiö konsultoikin yhdistystä jo aiemmin syksyllä, kun formaatin tuomista Suomen televisioon suunniteltiin.

– Tässä on kyse ihmisten hyvin yksityisistä prosesseista. Toivottavasti niitä ei altisteta liialle syynille pelkästään viihteen vuoksi, hän toivoo.

– Toisaalta tällä tavalla nämä ihmiset saavat paljon apua prosesseihinsa, mikä on hyvä asia. Seuraan tätä kiinnostuksella. Formaatissa pitää olla mahdollisuus siihen, että ihmiset voivat halutessaan perääntyä.

Väestöliitto julkaisi tänä vuonna perhebarometrin, joka käsittelee sitä, miksi syntyvyys Suomessa laskee. Selvityksen mukaan tärkeimmät syyt siirtää lastenhankintaa tai epäröidä sitä koskivat sopivan kumppanin puuttumista, halua edetä ammatissa tai uralla, muita mielenkiinnon kohteita tai nykyisestä elämäntyylistä luopumisen pelkoa. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2016 syntyvyystasolla suomalainen nainen synnyttäisi keskimäärin vain 1,57 lasta.

– Lasten hankintaa lykätään, koska elämältä halutaan ensin muita asioita, kuten matkustelua ja uran luomista. Yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, että biologinen kello tikittää, Moring toteaa.

”Ensireaktiot ovat usein tuomitsevia”

Ohjelma on herättänyt etukäteen kritiikkiä ja paheksuntaakin. Moring arvelee kritiikin johtuvan siitä, että kumppanuusvanhemmuus on uusi asia perinteiseen perhemalliin verrattuna.

– Ensireaktiot ovat usein tuomitsevia, koska ei osata ajatella, että mistä tässä oikeasti on kyse. Konsepti siitä, että kahdella ihmisellä, jotka eivät ole parisuhteessa keskenään on lapsi, ei ole millään tavalla kummallinen. Se voi monissa tilanteissa olla lapsen kannalta paljon parempikin tilanne.

– Luulen, että ihmiset eivät vain ole miettineet sitä asiaa läpi. Olemme hyvin tottuneita ydinperhenormiin.

Kumppanuusvanhemmuutta harkitsevat Moringin mukaan monimuotoisesti hyvin eri lähtökohdista olevat ihmiset, joilla on sama tavoite: Oman lapsen saaminen ja kasvattaminen.

– Tyypilliset ihmiset, jotka etsivät kumppanuusvanhemmuutta ovat itsellisiä naisia, jotka lähestyvät ehkä neljääkymmentä eivätkä ole löytäneet vakaata parisuhdetta ihmisen kanssa, joka haluaisi myös lapsia. Vastaavasti he voivat olla myös sinkkumiehiä, jotka eivät ole löytäneet puolisoa. Tyypillinen kuvio on myös homomiehet, jotka eivät omassa parisuhteessaan voi lasta synnyttää.

Ydinperheestä poikkeavat perhemallit eivät ole uusi asia

Kritiikki ihmetyttää Moringia siinä mielessä, että ”tavallisesta” ydinperheestä poikkeavia perhemalleja on ollut jo pitkään ennen harkittua kumppanuusvanhemmuutta.

– Puolivahingossa syntyneitä yhden vanhemman kanssa eläviä lapsia on ollut kautta aikain. Ei sitä pidetä nykymaailmassa enää tuomittavana.

– Mutta kumppanuusvanhemmuus on uusi ajatus, johon liittyy vahvasti harkinnan elementti. Jos minulta kysytään, niin se harkinnan elementti on nimenomaan hyvä asia.

Lähteet: Väestöliitto ry, Monimuotoiset perheet ry, Tilastokeskus, IS Arkisto

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt