Viihde

Kommentti: HIM lopettaa huipulla – yhtye ei ole jäähyväiskiertueellaan säälittävä kehäraakki

Julkaistu:

jäähyväiskeikat
HIM yhdisti Dingon ja Black Sabbathin – eikä ollut jäähyväiskeikoillaan säälittävä kehäraakki, kirjoittaa musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.
HIM kiipesi Helsingin jäähallin lavalle keskiviikkona uransa viidenneksi viimeiselle keikalle. Jäljellä on pieni Suomen-kiertue, esiintymiset Oulussa, Seinäjoella, Tampereella ja uudenvuodenaattona perinteisesti Helsingin Tavastia-klubissa, Helldone-festivaalin päätöskonsertissa. Se on yhtyeen vihoviimeinen esiintyminen näillä näkymin milloinkaan.

Suomen-keikat ovat olleet loppuunmyytyjä niin kuin käytännössä kaikki jäähyväiskiertueen konsertit, runsaat 40 esiintymistä Yhdysvalloissa, Saksassa, Venäjällä, Puolassa, Tsekeissä, Sveitsissä, Italiassa, Luxemburgissa, Hollannissa, Skotlannissa ja Englannissa.

HIM lopettaa huipulla. Yhtyeestä ei koskaan tullut kehäraakkia, jonka kiertämisen polttoaine on pelkästään nostalgia.

Ja siksi yhtye varmaan lopettaakin, solisti-säveltäjä Ville Valo ei enää syttynyt uusiin ideoihin HIM-muodon sisällä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mutta jäähallissa nähtiin hyvässä mielessä rutinoitunut yhtye, solistinaan aina vain karismaattinen Valo. Molemmissa oli vimmaa ja luonnetta enemmän kuin monissa esiintyjissä koskaan.

Mutta oliko bändin kesken jäähyväisten hallitseva tunne helpotus vai haikeus?


HIM on ollut suomalaisittain ainutlaatuinen yhtye. Kun se sai levytyssopimuksen 21 vuotta sitten, vallitseva suomalainen musiikki-ilmiö oli ”dance”, kepeä ysäripop.

Movetronit ja kumppanit saivat kuitenkin tehdä tilaa uuden polven suomirockille, joka runnoi myyntilistojen kärkeen muun muassa Apulannan, Tehosekoittimen ja Don Huonojen voimin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Suomalaista metallia tehtiin marginaalissa. Waltari ja Amorphis olivat toki jo päässeet maistamaan kansainvälistäkin työskentelyä, mutta tähteydestä näiden kohdalla ei ainakaan tuolloin vielä puhuttu.

HIM ei kuitenkaan ollut pelkkää metallia. Ville Valo oli romanttinen sankarihahmo, jonka kuuntelukokemuksissa yhdistyi niin Dingo kuin Black Sabbath. Isä Kari Valo oli opettanut Villen myös ihailemaan suomalaista kulkuri-iskelmää, Tapio Rautavaaraa ja Rauli ”Badding” Somerjokea.

Valo yhdisti tuon kaiken melodiseksi, mutta raskasotteiseksi; sujuvaksi ja jyrääväksi Love Metaliksi. HIM kuulosti siltä, miltä Ville Valo näytti. Heartagram oli täydellinen logo kiteyttämään kaiken tuon. Yhtyeen musiikki ja sen koko imago, keikkaolemuskin tosiaan on hehkunut surussa ja ilossa, In Joy and Sorrow, kuten Valo yhteen hittikappaleeseensa kiteytti.

HIM julkaisi ensi-ep:n samana syksynä kun toinen kummajainen Ultra Bra debyytti-albuminsa. Kummankaan menestysreseptiä ei olisi voinut suunnitella missään levy-yhtiön neuvotteluhuoneessa. Tarvitaan kirkas näkemys ja päämäärätietoinen, sopivin johtajaominaisuuksin varustettu lahjakas taiteilija kuten Ville Valo ja Ultra Bran Kerkko Koskinen, että syntyy jotain uutta.


Kun HIM löi läpi – ensin Suomessa, sitten jo loppuvuodesta 1999 Saksassa ja muutamaa vuotta myöhemmin Yhdysvalloissa – se teki omasta soundistaan tavaramerkin. Love Metalia kopioitiin, Ville Valosta tuli vakituinen kansikuvahahmo metallialan julkaisuihin.

Ultra Bran tämän vuoden comeback on ohi ja nyt lopettaa HIM – ja kovasti samanlaisessa musiikkimaailmassa kuin 1990-luvun puolivälissä elettiin.

Nykyajan musiikissa ”dancea” vastaa laskelmoiden tehty käyttö-pop ja party-rap, jotka houkuttelevat radioille sopivan kohderyhmän kuluttajia ja vetoavat nuoriin, striimauspalvelujen ahkerimpiin käyttäjiin.

Musiikkimaailman kiinnostavuus piilee kuitenkin siinä, että jossain joku villevalo tai kerkkokoskinen tekee jo hullun tiedemiehen tavoin ennakkoluulottomia kokeiluja. Tai tiedenaisen, nykyisin yllättävää luovuutta osataan odottaa myös sukupuolelta, jonka osana oli pitkään olla popmusiikissa lähinnä vastaanottajana, ihailijana ja muusana.

Eivätkä vanhatkaan mestarit ole vielä varmaankaan sanoneet viimeistä sanaansa.


Vuosi vaihtuu, HIM siirtyy historiaan, ja jäähyväisten keskelläkin suurin kysymys kuuluu: mitä tekee Ville Valo?

Suomenkielisen soololevyn, josta on vihjaillut jo yli kymmenen vuotta? Jotain projektinimellään Rambo Rimbaud?

Todennäköisesti jotain ihan muuta kuin HIM-musiikkia, sillä siihen HIM olisi toki paras ja luontevin kokoonpano jatkossakin.

Saatiinko Helsingin jäähallissa jokin vihje tulevasta?

Ehkä kyynelten aika tulee myöhemmin, mutta jotenkin Valo tuntui ennen kaikkea suorittavan sovittua tehtäväänsä loppuun. Hän vitsaili joulun läheisyydestä – ja sen tuomasta painolastista esiintyjien askeleeseen.

– Meillä on tiukka taistelu joulukinkku vastaan HIM, hän spiikkasi, lupasi tehdä parhaansa ja palasi tilanteeseen myöhemmin:

– HIM 1 – Kinkku 2.

Ja myöhemmin:

– HIM 2 – Kinkku 2.

Joulu meni, HIM jatkaa vielä muutaman päivän.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt