Viihde

Tiedätkö, mistä rakastettu Varpunen jouluaamuna -laulu kertoo? Zacharias Topeliuksen kirjoittaman runon taustalla koskettava tarina

Julkaistu:

Zacharias Topeliuksen syntymästä on 200 vuotta, mutta edelleen hänen kirjoittamansa joululaulut koskettavat. Satusetä vietti itse varsin riehakkaitakin jouluja.
Zacharias (Zachris, Z., Sakari) Topelius (14.1.1818-12.3.1898) runoili ja satuili joulusta, mutta millaisia hänen omat joulunsa olivat? Topelius syntyi 200 vuotta sitten, silloin ei pukille lähetetty lahjatoivelistoja.

Se tiedetään, että Topelius sai pikkupoikana joululahjaksi kelkan, joka pääsi moniin hänen satuihinsa. Kelkka lienee ollut lähes nähtävyys, sillä 1800-luvun alussa joululahjojen antaminen oli melko harvinaista.

Topelius kasvoi Kuddnäsin vauraalla tilalla Uudessakaarlepyyssä. Kerrotaan, että Topeliukset huomioivat jouluisin kaikki tilan kymmenet työntekijät, todennäköisesti ruokapaketilla.


Topeliuksen lapsuudessa maalaisjoulua valmisteltiin jo marraskuun alussa, mutta joulusiivous tehtiin perinteisesti vasta aatonaattona. Kyse ei ollut pölyjen huitaisusta, jopa huonekalut pestiin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ruokana oli nautaa, lammasta, sikaa, lipeäkalaa. Joululaatikoita oli vasta 1800-luvun lopulla. Kun hintavaa riisiä alkoi tulla ulkomailta, varakkaat herkuttelivat jopa riisipuurolla.

Topeliuksen perheen jouluja varjostivat välillä isot surut. Lääkäri-isä halvaantui, kun Zacharias oli kaksivuotias, ja hän kuoli 11 vuotta myöhemmin. Zachariaksen molemmat veljet kuolivat pieninä. Oli hänellä onneksi sisko leikkikaverina.

”Opiskelijana hän vietti joulunsa juhlien railakkaasti ystäviensä seurassa Helsingissä tai kotikaupungissaan”, tietokirjailija, kouluneuvos Kirsti Mäkinen kirjoitti Topeliuksen joulu -kirjassa.

Topelius lähti siis jouluna viihteelle! Mitähän perhe sanoi, kun poika juhli joulupyhät? Tosin 1800-luvulla oli aika yleistä juhlia joulua niin, ettei juomista jarruteltu. Jopa lapsille saatettiin antaa ryyppy joulupöydässä. Siis ryyppy, ei mitään kotikaljaa.

Topelius ei elänyt aina vauraasti. Eräänä jouluna hän pystyi antamaan Emilie-vaimonsa kanssa lapsilleen lahjaksi vain värikyniä ja paperia.


Tätä ei enää tapahtuisi: Kun Topelius oli Helsingin yliopiston professorina ja rehtorina, köyhät opiskelijat anoivat häneltä joulurahaa. Topelius kantoi huolta vähäosaisista, mutta kaikkien varattomien opiskelijoiden auttaminen oli mahdotonta.

Topeliuksella oli monta leskimiehen jouluakin, sillä Emilie-vaimo kuoli 64-vuotiaana. Sipoon Björkuddenissa eli Koivuniemessä, jonne Topelius asettui eläkkeelle jäätyään, olivat jouluisin tyttäret perheineen ja usein muitakin vieraita.

– Heidän jouluissaan oli paljon musiikkia. Joulupukkina oli yleensä pehtoori, lahjaksi annettiin kirjoja. Äärimmäisen tärkeitä Topeliukselle olivat joulurunot. Lahja ilman runoa ei ollut mitään, kirjailija Kirsti Manninen kertoo.

Topeliuksen elämää Manninen tutki tehdessään Enni Mustonen -kirjailijanimellään Paimentyttö-romaanin (2013), jossa Topeliuksen perheen elämää seurataan piikatytön silmin.

Ehkä Topelius muisteli jouluyön hiljaisuudessa Alavuden kestikievarin tytärtä Gretaa, jota kohtaan hänellä oli nuorena kiihkeitä tunteita. Gretaa pidettiin hänelle epäsopivana puolisona, joten rakastuminen jäi rakastumiseksi. Väitetään, että juuri Greta-neiti vaikutti Topeliuksen suomen kielen innostukseen.

Topelius painotti toimittajana suomen kielen tärkeyttä, vaikka ruotsi oli hänen äidinkielensä. Hän oli Suomen ensimmäinen täyspäiväinen toimittaja Helsingfors Tidningar -lehdessä, jossa hän otti kantaa sosiaalisiin kysymyksiin sekä kirjoitti runoja ja jatkokertomuksia. Välskärin kertomuksetkin ilmestyivät ensin jatkokertomuksena. Kirjana ne julkaistiin 1853.



Topelius oli yhteiskunnallinen vaikuttaja, mutta monen mielestä hän oli ennen kaikkea satusetä. Ihania Topeliuksen joulusatuja ovat mm. Tähtisilmä, Peikkojen joulu ja Jouluyö.

Kuuluisimmat Topeliuksen joululaulut ovat Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulu. Sibeliuksen säveltämä En etsi valtaa loistoa -jouluvirsikin (1887) on Topeliuksen kynästä.

Sylvian joululaulu kuuluu runokokoelmaan Sylvian laulut. Laulun Sylvia on Sisiliassa talvehtiva mustapääkerttu.

Laulu ei kerro vain Sisiliasta ja kotimaan ikävästä, se ottaa myös kantaa lintujen verkkopyydystämiseen, minkä julmuutta Topelius vastusti. Laulun kohta ”häkki mi sulkee mun sirkuttajain” kuvaa, miten lintu on suljettu silmät puhkaistuna häkkiin houkutellakseen lajitovereitaan pyydystysverkkoon.

Topeliuksen rakastamia pikkulintuja on monissa hänen teksteissäänkin.

1870 hän perusti Suomen ensimmäisen eläinsuojeluyhdistyksen Maj Föreningenin, jossa lapsia opetettiin suojelemaan pikkulintuja.

Ja kuka julkaisikaan ensimmäisenä linnunpöntön rakennusohjeet? Kyllä, se oli Topelius, joka varmasti ilahtuisi, jos tietäisi, miten paljon linnunpönttöjä edelleen väsätään.



Varpunen jouluaamuna -runon Topelius kirjoitti, kun hänen vuoden ikäinen Rafael-poikansa oli kuollut. Runossa tyttö ruokkii varpusta, joka lopussa selviää hänen enkeliksi muuttuneeksi veljekseen.

Voi vain kuvitella, miten surullinen lapsen kuoleman jälkeinen joulu on ollut.

Topeliukset menettivät myös Mikael-vauvan ja Rosa-tyttären alle kolmevuotiaana. Tyttäret Toini, Aina ja Eeva säästyivät vakavilta sairauksilta.

Perhe-elämää synkisti myös Emilie-vaimon heikko terveys. Emilien hoitojen takia Topeliukset asuivat välillä Ruotsissa, josta käsin Zacharias Topelius teki matkojaan Euroopassa.

Topelius on kuvattu iloiseksi, huumorintajuiseksi ja hempeäksi, mutta myös masentuneisuuteen taipuvaiseksi ja esiintymistaidoiltaan jäykäksi. Mutta eipä hänen saduissaan ja runoissaan ole jäykkyyttä.

Topeliuksen saduissa rohkeus ja oikeudenmukaisuus voittavat.


Arkajalka hän ei ollut itsekään puolustaessaan sukupuolten tasa-arvoa. Topelius jopa tuki Suomen ensimmäistä feministiä Marie Linderiä.

Kapitalismia Topelius vastusti. Hän puolusti köyhiä, mutta ajatteli lapsenuskossaan, että köyhyys on Jumalan tahto.

Isompaa arvostusta Topelius koki saaneensa vasta 80-vuotisjuhlassaan, joka järjestettiin Helsingissä kansalaisjuhlana. Hilkulla oli, ettei hän saanut kaipaamaansa arvostusta vasta postuumisti.

Zacharias Topelius kuoli kaksi kuukautta juhlansa jälkeen – 120 vuotta sitten. On arveltu, että hän kylmettyi kohtalokkaasti palatessaan juhlastaan kotiin Sipooseen.

Paljon on muuttunut Topeliuksen ajasta, mutta edelleen rakennetaan linnunpönttöjä, valmistaudutaan syksyllä jouluun – ja kuunnellaan Topeliuksen joululauluja.

Lähteet: Kirsti Mäkinen: Topeliuksen joulu, Kansallisbiografia.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt