Viihde

Sirkka, 97, ryhtyi lotaksi 16-vuotiaana – päätyi sodan kauhuista Hollywoodin tähtiloistoon: seurasi läheltä maailmantähtien salasuhdetta

Julkaistu:

Talvi- ja jatkosodassa lottana toiminut Sirkka Toth suuntasi sodan päätyttyä ulkomaille. Hollywoodissa suomalaisnaisesta tuli filmimogulien luottoapulainen.
Sirkka Tothin (os. Auerniemi) koti sijaitsee Beachwood Canyonissa, kuuluisan Hollywood-kyltin alapuolella. Seutu on arvostettua. Toth, 97, on asunut täällä liki 50 vuotta, yhdeksän viime vuotta kotihoitaja Irene Yarosin huolehtimana. Naiset asuvat vierekkäisissä kaksioissa.

Seitsemän vuotta sitten Sirkka menetti liikuntakykynsä pieleen menneen lonkkaleikkauksen seurauksena ja on nyt sidottu pyörätuoliin. Hän muistelee lottavuosiaan vastahakoisesti.

– Se oli niin pientä, ei siitä kannata puhua, nainen torjuu neljän pikku koiran ja yhden kissan kirmatessa emännän jaloissa.

Mutta vähitellen tarina alkaa hahmottua. Sirkka liittyi lottiin isosiskonsa Annan esimerkistä jo ennen sotia.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Olin 16-vuotias. Meidän piti antaa lottavala, Sirkka muistelee.

”Minä Sirkka Auerniemi lupaan kunniasanallani, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan suojeluskuntajärjestöä sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata ja täytän minulle uskotut maanpuolustustehtävät noudattaen Lotta-Svärd -järjestön sääntöjä.”

Sirkasta tehtiin muonituslotta.

– Kokoonnuimme kerran viikossa koulutukseen yksityiskodeissa. Se oli kuin ompeluseura. Joskus seuratalolla järjestettiin juhlia, Sirkka kuvailee.

Talvisodan syttyessä Sirkka oli 18-vuotias neitokainen. Hän keitti ja tarjoili ruokaa kenttäkeittiössä sotilaille ja Karjalan evakoille, joita oli sijoitettu asumaan läheisen koulun tiloihin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Siellä oli tottuneempia keittäjiä, olin vain vähän apuna, Sirkka vähättelee.


Hän asui kotona ja teki lottatyötään kylällä. Neidolla oli myös siviilityö Myllykosken paperitehtaalla, jonka johtaja Rudolf Walden oli Mannerheimin hyvä ystävä. Sirkka muistaakin puolustusvoimien ylipäällikön vierailleen tehtaalla. Mieleen ovat jääneet myös lottajärjestön suuret tukijat, aatelisnaiset Helena ja Eva Wrede. He asuivat Auerniemien lähellä Rabbelugnin kartanossa, jossa kasvattivat hevosia ja pitivät ompeluseuroja. Myöhemmin Wredet luovuttivat leijonanosan kartanon maista Karjalan siirtolaisille.

Talvisota muistetaan kirkkaista ja kylmistä pakkaspäivistä. Venäläisten pommikoneiden laivueet lensivät usein Ummeljoen yli.

– Ne olisivat voineet tuhota pommeillaan koko kylän, mutteivät tehneet mitään. Luulen, ettei monikaan venäläissotilas ollut kovin innokas sotimaan, Sirkka arvelee.

Venäläiset koettivat pommittaa Korjan siltaa, jota kautta junat kulkivat rintamalle, mutta eivät siinä onnistuneet. Sen sijaan pommeja putosi lähipelloille.

– Yhtenä yönä äiti huusi, että nouskaa ylös, nyt palaa. Venäläiset olivat pudottaneet pommin riiheemme, joka paloi maan tasalle, Sirkka parahtaa.

Sirkan veli, kersantti Pentti Auerniemi oli lähtenyt sotaan ensimmäisten joukoissa.

– Piikkirykmentin sotilaat lepäsivät. Kaikki oli rauhallista. Sitten yhtäkkiä venäläisen tarkka-ampujan luoti osui Penttiä vatsaan. Hänet toimitettiin sairaalaan. Mies parani, palasi sotaan linjoille ja kävi viikon lomalla kotona. Sitten hän meni Lappeenrantaan sotilassairaalaan korjaavaan leikkaukseen ja kuoli sen jälkiseurauksiin kuuden päivän päästä. Hän oli 26-vuotias, Sirkka suree.


Talvisota päättyi. Suojeluskuntatoverit järjestivät postuumisti ylikersantiksi ylennetylle Pentille suuret hautajaiset hänen arkkuaan ja Suomen lippuja kantaen. Nuorempi Paavo-veli oli ollut liian nuori talvisotaan.

– Kun Paavo sitten meni armeijaan, hänellä todettiin suonikohjuja. Häntä ei kelpuutettu jalkaväkeen, vaan hänestä tehtiin pioneeri, Sirkka selittää.

Paavo selvisi sodasta ja eli pitkän elämän. Jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941 Sirkka lähetettiin Viipurin lääniin. Turvallisuussyistä rintamalta postitetuissa kirjeissä ei saanut olla paikannimiä, oltiin vain ”siellä jossakin”. Lotat pyörittivät kanttiinia ensiapusairaalassa. Sirkka tarjoili ruokaa haavoittuneille sotilaille ja kuulee vieläkin mielessään heidän tuskanhuutonsa.

Eräs hetki on jäänyt erityisen elävästi lotan mieleen.

– Ehdin olla kenttäsairaalassa muutaman päivän, kun sieltä alkoi tulla niitä ruumihii – nuoria miehiä. Silloin minä oikein tunsin sodan julmuuden. En halunnut nähdä vainajia. Lääkintälotat pesivät ja huolehtivat ruumiit hienotunteisesti kotimatkalle puuarkuissa, nainen huokaa.

Suomalaisten sotimista hän pitää oikeutettuna.

– Jos Suomi ei olisi puolustautunut taistelemalla, olisimme nyt venäläisiä, Sirkka tokaisee.

Sirkka sairastui lavantautiin. Siihen päättyi hänen sotansa ja pian myös koko toinen maailmansota. Lotta-Svärd-järjestö lakkautettiin. Sirkalle ei enää riittänyt töitä Myllykosken tehtaassa. Sillä välin Kyllikki-sisko opiskeli englantia iltakoulussa. Englantilaiset työnvälitystoimistot hakivat lehdissä ”mother’s helpereitä” eli au paireja. Kyllikki sai paikan lontoolaisesta perheestä. Sirkka seurasi siskoaan Lontooseen, jossa he työskentelivät ensin sisäkköinä ja myöhemmin sairaalan ruokalassa.

– Se oli hyvä työpaikka ja olin siellä kolme vuotta, Sirkka virkkoo.

Veri veti rapakon taa. Koska Yhdysvaltain siirtolaiskiintiö oli suomalaisten osalta täynnä, sisarukset menivät ensin Kanadaan. Sisäkön töitä löytyi Yhdysvaltain suurlähettilään ja Kanadan pääministerin virka-asunnoista Ottawassa. USA:n paperit olivat sillä välin vetämässä.

Muutaman vuoden kuluttua Setä Samuli toivotti tervetulleeksi. Sirkka päätyi Los Angelesiin, jossa sai paikan kuuluisan elokuvaohjaajan, George Cukorin kotiapulaisena. Ohjaajan palkkalistalla oli kymmenkunta henkeä.

– Olin alakerran palvelija. Oli siivottava, tarjoiltava aamiainen makuuhuoneeseen ja lounas ja päivällinen ruokasaliin.


Palvelijoiden huoneet olivat pesutuvan yläpuolella. Art deco -tyylisen kartanon puutarhassa oli suuri uima-allas.

– Cukor ei koskaan uinut siinä itse. Vain hänen vieraansa käyttivät sitä, Sirkka hymyilee.

George Cukor oli homo.

– Hänellä oli joskus pitkäaikaisia miesvieraita kotona, mukavia kavereita hekin, Sirkka luonnehtii.

Ohjaajan kotona järjestettiin illallisjuhlia, joihin tuli Hollywood-tähtiä, kuten Marilyn Monroe, Vivien Leigh ja Rock Hudson.

– Aina kun Katharine Hepburn oli Los Angelesissa, hän asui Spencer Tracyn luona, mutta hänen postinsa tuli Cukorin kotiin, Sirkka paljastaa.

Järjestely johtui siitä, että Hepburn ja Tracy olivat rakastavaisia, mutta Tracy tahollaan naimisissa. 1950-luvulla salasuhteen paljastuminen olisi ollut skandaali.

– Katharine Hepburn ei koskaan vaatinut mitään, vaan palveli itse itseään, Sirkka kiittää.


George Cukorin jälkeen Sirkka siirtyi elokuvayhtiö Metro-Goldwyn-Mayerin perustajajäsenen, Samuel Goldwynin ja tämän Francis-vaimon palvelukseen. Tulevan miehensä hän tapasi työtoverin kautta.

– George Toth oli hyvä ihminen ja hyvännäköinen myös. Hän työskenteli lentokonetehtaassa ja oli äidin poika, Sirkka luonnehtii.

Pariskunta avioitui vuonna 1968. Sirkka oli 48 ja George 54. He asettuivat alusta asti samaan Beachwood Canyonin kotiin, jossa Sirkka yhä asuu. Tontin päärakennus tosin on sittemmin purettu pois. Sirkka lopetti työnteon. Sunnuntaisin vaimo valmisti voileipiä ja kahvia eväskoriin ja pariskunta suuntasi laukkaradoille. Sirkka alkoi viihtyä suomalaisjärjestöjen toiminnassa. Näissä tilaisuuksissa hänellä oli tapana lausua runoja. Nytkin hän siteeraa ulkomuistista kummitätinsä tekstin.

”Te kyntelitte kotipellon armaan. Ja aura kävi syvin ottehin. Monen mieli taakse katsoi varmaan. Mies astui kerran toisin miettehin. Nyt kaikki uusi on totta, ei unta. On oma koti, oma peltomaa. Se torpparin on mainen valtakunta. Kyllä isäntä sen arvon ymmärtää.”

Ote runosta Lakeuden lapsi, kirjoittanut Terttu Puhakka.

Amerikan-vuosinaan Sirkka kävi Suomessa vain kerran, 1990-luvun alussa. Aviomies kuoli viitisen vuotta myöhemmin. Ilta on tummentunut ja valot syttyneet kanjonin ympäröiviin taloihin. Kysyn Sirkka Tothilta vielä lopuksi, mitä Suomen satavuotinen itsenäisyys hänelle merkitsee.

– Suomen itsenäisyys on erittäin tärkeää. Et ole kenenkään toisen palvelija, olet oma pomosi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt