Viihde

Jenni Ahola erosi ja heittäytyi häkellyttävään hankkeeseen – rakennutti yksin unelmiensa talon: ”Onhan niitä epätoivon hetkiä ollut”

Julkaistu:

Muotialan yrittäjä Jenni Ahola kääri hihansa ja rakennutti yksin unelmiensa talon, jotta lapset voisivat asua eron jälkeenkin lähellä ystäviään ja isäänsä.
Jenni Ahola, 41, istuu vastavalmistuneessa kivitalokodissaan pyöreän ruokapöydän ääressä ja katselee levollisena lasiseinän takaa avautuvaa, kauniiseen kallioon ja pieneen metsään rajautuvaa takapihaansa. Kaksi vastaistutettua pientä kuusta yrittää sinnikkäästi pysyä pystyssä tontin laidalla, vaikka syksyn sateet ovat saaneet toisen jo pahasti kallistumaan.

– Avioeron jälkeen olen viimein siinä pisteessä, jota olen toivonut ja odottanut: nyt pääsen vihdoin rauhoittumaan tavalliseen arkeen omassa kodissani lasteni kanssa. Nyt on tosi hyvä fiilis, Jenni huokaa.

Jenni oli aina ajatellut avioliittonsa kestävän koko elämän. Kolme vuotta sitten hän huomasi haaveensa romuttuneen. Samalla kun perhe hajosi, Jenni joutui myös luopumaan unelmiensa kodista, hulppeasta kivitalosta, jonka hän oli miehensä kanssa rakennuttanut Tampereen asuntomessualueelle Vuorekseen 2012.


Talo myytiin, ja Jenni muutti vuokralle Tampereen Tammelaan. Paluu kerrostaloasumiseen ei tuntunut hyvältä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Olimme ennen asuneet aina kerrostalossa, mutta elämä kahden lapsen kanssa oli merkittävästi huolettomampaa omakotitalossa rauhallisessa ympäristössä – siihen ehti tottua kolmessa vuodessa.


Viikko-viikko-järjestelyllä vuoroin vanhempiensa luona asuvat lapset eivät hekään tuntuneet viihtyvän äitinsä uudessa vuokrakodissa, vaikka tilaa asunnossa riittikin. Lapset olivat kotiutuneet Vuorekseen, jossa heidän koulunsa, päiväkotinsa ja ystävänsä olivat – ja jonne myös heidän isänsä jäi asumaan – joten viikot Tammelassa alkoivat pian olla nahistelun täyteisiä.

– Lapset alkoivat riidellä luonani enemmän, koska joutuivat olemaan keskenään ilman ystäviään. Arki oli myös raskasta meille kaikille, kun lapsia oli tietenkin kuskattava paitsi kouluun ja päiväkotiin vanhalle kotialueelle myös harrastuksiin, omaa mallitoimistoa Tampereen keskustassa ja vaateliikettä Lempäälässä pyörittävä Jenni kertoo.


Jenni etsikin heti eron jälkeen ensin pari- ja rivitaloasuntoa Vuoreksesta. Hän jätti myös tarjouksen yhdestä omakotitalosta, mutta uudella, suositulla alueella hinnat olivat liian korkeita hänen budjettiinsa. Niinpä hän ilmoittautui mukaan tonttiarvontaan keväällä 2016, kun Vuoreksesta kaavoitettiin uusia alueita.

– Jäin varasijalle 20, luulin että peli oli menetetty. Koska asuin kalliilla vuokralla ajattelin, että ostan ensin pienemmän asunnon keskustasta ja jatkan tontin hakua, Jenni muistelee.

Hän löysikin mieleisensä asunnon ja oli jo menossa kättelemään kauppaa, kun sähköpostiin kilahti yllättävä viesti: hän saisi sittenkin tontin Vuoreksesta.


– En ollut uskoa lukemaani! Itkin ja nauroin yhtä aikaa: ykköstoiveeni toteutuisi sittenkin, saan rakentaa oman uuden kodin Vuorekseen.

Viime joulukuussa Jenni iski ensimmäisen kerran lapion uuden tonttinsa maahan ja näytti jo edellisessä taloprojektissa tutuksi tulleelle arkkitehdilleen ruutupaperille suunnittelemansa pohjapiirustuksen. Vain yhdeksän kuukautta myöhemmin Jenni jo kantoi kimpsunsa ja kampsunsa uuteen kotiinsa.


– Täällä ei silloin joulukuussa ollut vielä mitään muuta, tyhjää vain ympärillä. Pakettitaloja ilmestyi ympärille kahdessa päivässäkin, mutta tätä kivitaloa piti rakentaa rauhassa rivi kerrallaan. Halusin pitää kiinni tiukasta aikataulusta, koska maksoin koko ajan kallista vuokraa. Mutta olen kyllä ollut välillä tosi väsynyt ja piipussa, hän myöntää.

– Onneksi olen silloin tajunnut sen ja kerännyt muutaman päivän voimia. Ymmärrän, että vatvomalla ja yöt valvomalla asiat eivät ratkea. Jos en johonkin voi vaikuttaa, en stressaa sillä itseäni kuoliaaksi. Silloin jätän asian kokonaan ja teen niitä juttuja, joista saan hyvän olon: lähden lenkille tai vietän aikaa ystävieni kanssa.


Koska Jenni lähti taloprojektiin yksin, hän oli yksin vastuussa kaikista päätöksistä.

– Olin jo oppinut ensimmäisen talon virheistä, joten minulla ei ollut pelkoa lähteä rakentamaan uusiksi yksin: nythän pääsisin päivittämään visiotani toimivammaksi. Mutta kun kantaa vastuun kaikista ratkaisuista yksin, rakentaminen on tosi aikaa vievää, sillä ammattilaistenkin neuvot ovat joskus erilaisia. Ja onhan niitä epätoivon hetkiä ollut: kun yhden asian saa selvitettyä, tulee heti jokin uusi ongelma.


Jenni kiitteleekin vuolaasti perhettään, jonka apu niin rakennustyömaalla kuin arjessa oli korvaamatonta.

– Isä ja veli olivat apuna tontilla, ja äiti piti huolen, että lapsilla oli aina kotona tehtyä ruokaa syötävänään, mikä on minulle tosi tärkeää. Kavereita en talkoisiin pannut, mutta hekin ovat jaksaneet kiitettävästi kuunnella mun höpötystä ja höyryämistä tästä projektista, Jenni nauraa.


Paitsi kaikista päätöksistä Jenni oli yksin vastuussa myös rakennusbudjetista: ei ollut kumppania, jonka kanssa jakaa vastuu ja riskit. Sekään ei häntä hirvittänyt.

– Kävin niin kovan stressipainekattilan taloudellisestikin läpi erossani, että siihen nähden taloprojekti ei ollut paha, Jenni vertaa.

– Edellisestä taloprojektista oli myös vielä sen verran vähän aikaa, että saatoin jatkaa monien hyvien yhteistyökumppaneiden kanssa työtä uudelleen. Viimeksikin neuvottelin kaikki yhteistyökuviot pääosin itse. Mutta olihan tämä taloudellisesti iso ponnistus.


Kun Jenni muutti uuteen kotiinsa elokuun lopussa, paljon oli vielä kesken: vain yläkerran vessa oli toiminnassa. Alakerran valkoisessa saunassa heitettiin ensimmäiset löylyt vasta hiljattain, ja yksi väliseinäkin nousi pystyyn vain päivä ennen haastattelua. Vaikka kivitalon ulkopinnasta puuttuu vielä valkoinen rappaus, autotallin päällä oleva iso aurinkoterassi on viimeistelemättä ja reilun 30 neliön takapihan terassista puuttuu lasikate, sisällä näyttää valmiilta.


Kauniin rinnetontin muoto toistuu hienosti talon sisällä, jossa alakerran tilat ovat kahdessa tasossa ja yhtenäistä tilaa oleva keittiö-ruokailutila-olohuone jatkuu saumattomasti takapihalle lasisen liukuoviseinän ja suurten, lattianrajasta alkavien ikkunoiden läpi. Olohuone ja eteinen ovat korkeaa tilaa, ja yläkerrassa Klaudian huoneeseen kuljetaan huiman lasisillan yli. Niinpä vaaleasävyinen koti tulvii luonnonvaloa jopa myrskyisenä lokakuun päivänä.

Terassin poreallas, kultaiset laatoitukset ja yksityiskohdat sisustuksessa, laadukkaat hanat ja lavuaarit tuovat Jennin arkeen hänen kaipaamaansa luksusta samoin kuin olohuoneen ja kylpyhuoneen väliseen seinään upotettu akvaario, joka oli Jennin unelma jo edellisessä talossaan. Noin 150 asuinneliön kodissa tunnelma on vaaleudesta, linjakkuudesta ja avaruudesta huolimatta kodikas.


– Minulle oli tärkeää saada kodista omannäköiseni, ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Yrittäjänä teen paljon etätöitä kotona, joten on tärkeää, että koti on rauhan ja kodikkuuden tyyssija, jossa voin olla ihan oma itseni ja työskennellä rauhassa. Olen tosi visuaalinen ihminen, esteettisyys ja harmonia ovat minulle tärkeitä.

Kauneudesta huolimatta koti ei olisi koti ilman lapsia, 9-vuotiasta Klaudiaa ja 6-vuotiasta Kristiania.

– Minulle oli hirmu tärkeää, kuinka lapset reagoivat, kun tulivat tänne ensimmäisen kerran. Onneksi he ihastuivat heti, ja Klaudiakin alkoi spontaanisti samantien järjestää itse tupareita ystävilleen. On ihanaa, kun lapset ottivat tilan heti omakseen.


Eteisen seinää koristaakin valtava valokuvakollaasi, johon on ikuistettu Jennin ja lasten yhteisiä hetkiä vuosien varrelta.

– Valokuvaseinää tehtiin antaumuksella, ja kokemus oli suorastaan terapeuttinen, Jenni sanoo kuvia katsellen.

Hän uskoo viihtyvänsä uudessa kodissaan ainakin siihen asti, että lapset muuttavat pois kotoa.

– Olen nyt tosi onnellinen. Kaikki elämän peruspilarit ovat nyt tosi hyvällä tolalla: minulla on oma koti, yritykseni menestyvät ja ennen kaikkea lapsetkin voivat taas hyvin, ovat onnellisia ja terveitä. Minulla on elämässäni ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa hyvät ja huonot hetket. Mitään en pyytäisi lisää, se tuntuisi jo väärältä.

Mutta vieläkö joskus juhlitaan Jennin häitä?

– Ajattelin aina, että menen naimisiin vain kerran. Lapsetkin on saatu, joten en koe tarvetta mennä enää uudestaan naimisiin. Voihan sitä sitoutua parisuhteeseen ilman avioliittoakin, Jenni miettii.

– Rankan eron jälkeen koen myös tärkeänä omilla jaloillani seisomisen: en ole kovin helposti valmis luopumaan taloudellisesta itsenäisyydestäni. Mutta ainahan mieli voi muuttua...



Talo: Lammi-kivitalo, keittiö: Nixi-keittiöt, keittiön kivitasot: Vientikivi, laatat: Vehoniemen Laattamyymälä, huonekalut: Masku + Design kalusteet, tv: Samsung, käsienpesualtaat, hanat, suihkut: Hans Grohe, kiuas: Tulikivi, lasilattia: Aki-lasi, poreallas: Drop, terassin valkoiset kivet: Kekkilä, sähköiset kaihtimet: Sunsystems. meikki ja hiukset: Raisa Äijälä / Parturikampaamo Rasia, kynnet: Sari Teinilä / Kauneuskeskus IHANA

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt