Rouva Tellervo Koivisto muistelee edesmennyttä puolisoaan – sai suuressa surussaan lohtua ihmisten myötätunnosta

Julkaistu:

Rouva Tellervo Koivisto vieraili Kirjamessuilla ja puhui myös surustaan. Presidentti Mauno Koiviston kuolemasta tulee pian kuluneeksi puoli vuotta.
Toukokuussa edesmenneen presidentti Mauno Koiviston puoliso Tellervo Koivisto, 88, vieraili Kirjamessuilla Helsingin Messukeskuksessa sunnuntaina. Toimittaja Baba Lybeck haastatteli Aleksis Kivi -lavalle noussutta Koivistoa puolen päivän jälkeen.

– Olen voinut ihan hyvin, pirteän oloinen Tellervo Koivisto kuvaili Ilta-Sanomille vointiaan.

Haastattelun aiheena oli viime tammikuussa ilmestynyt, Anne Mattssonin kirjoittama Tellervo Koivisto – elämäkerta (Siltala), joka kokosi kansien väliin Tellervo Koiviston rosoisen kasvutarinan ja reitin valtakunnan ensimmäiseksi naiseksi, presidentin puolisoksi vuosina 1982–1994.



Nuoren Mauno Koiviston ja Tellervo Koiviston (o.s. Kankaanranta) herkkä rakkaustarina on suuressa osassa kirjassa.

Rakkaus alkoi vuonna 1950 itsenäisyyspäivän aattona Turun yöelämässä, tyhjällä kadulla, kun molemmat olivat menossa viettämään iltaa samaan paikkaan. Ovessa oli kuitenkin ilmoitus yksityistilaisuudesta.

– Hän (Mauno Koivisto) palasi Kaskensillalta takaisin ja kertoi myöhemmin, että siellä oli yksi tyttö. Hän tuli ja kysyi, lähdettäiskös jonnekin. Siitä se sitten alkoi, Tellervo Koivisto muisteli lavalla parin alkutaivalta.



Tyhjältä kadulta alkoi lähes 70 vuoden mittainen yhteiselo. Koska nuori pari joutui elämään aluksi eri paikkakunnilla Mauno Koiviston opettajantyön takia, rakkautta osoitettiin tiheästi liikkuneiden kirjeiden välityksellä.

– Varsinainen yllätys oli, kun kirja oli jo valmis. Näin siellä Mauno Koiviston kirjeen eräälle Barbaralle ja olin hämmästynyt, kun kuulin, että Kansallisarkistosta se oli löytynyt, Koivisto muisteli pilke silmäkulmassa.

Elämäkerrasta käy ilmi, kuinka Mauno Koivisto lopetti kirjeenvaihtosuhteen walesilaisen Barbaran kanssa sen jälkeen, kun oli tavannut nuoren Tellervo Kankaanrannan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

– Onneksi Mauno Koivisto näki sen vaiheen kirjasta, missä nämä kirjeet oli. Häntä kovasti nauratti, Tellervo Koivisto jatkoi muisteluaan.



Parin rakkaus kesti loppuun saakka. 93-vuotias Mauno Koivisto kuoli 12. päivä toukokuuta Meilahden sairaalassa. Presidentti oli siirretty saattohoitoon jo aiemmin. Hänen terveydentilansa oli huonontunut jo joulun jälkeen tammikuussa, jolloin hän kaatui pahasti kodissaan ja loukkasi kätensä. Maaliskuussa Koivisto muutti hoitokotiin.

Presidentin koskettavia hautajaisia vietettiin helatorstaina, 26. päivä toukokuuta. Koivisto siunattiin Helsingin tuomiokirkossa. Omaisten, presidenttien ja kutsuvieraiden lisäksi siunaustilaisuuteen osallistui paljon tavallisia suomalaisia. Surusaattoa oli saapunut seuraamaan noin 30 000 suomalaista.



Tellervo Koivisto kertoi sunnuntaina, että sai suuressa surussaan ja menetyksessään apua ihmisten myötätunnosta.

– Vaikka kuolema tuli suhteellisen lyhyellä varoituksella, siihen oli voinut kuitenkin kuukausia varustautua, Tellervo Koivisto sanoi.

– Siinä vaiheessa, kun tämä loppu tuli, ei ollut enää mitään hyvää vaihtoehtoa. Tämmöisen normaalin suruvaiheen yli pääsee suhteellisen lyhyessä ajassa. Paljolti auttoi se, että asettui siihen suureen surevien joukkoon, joka ympäröi kuolemaa ja hautajaisia.



Kirjassa käydään läpi myös Tellervo Koiviston elämää perheenäitinä Assi-tyttären syntymän jälkeen vuonna 1957. Tellervo Koivisto päätti jäädä kotiin hoitamaan tytärtä, kun Mauno Koivisto oli työelämässä. Perheenäiti kipuili myöhemmin asian kanssa, kun lapsi oli kouluikäinen.

– En sanoisi, että kaipasin työelämään, mutta kaipasin jotakin toisenlaista. Se ei pelkästään riittänyt, että oli kotona neljän seinän sisällä, hän sanoi.

1960-luvun lopulla Tellervo Koivisto liittyi yhdistys 9:ään, joka on oli yksi monista yhden asian liikkeistä. Yhdistyksen tarkoituksena oli sukupuolten tasa-arvon lisääminen.

– Tarkoitus oli herättää huomio epäkohtiin, joita sukupuolten välillä silloin oli. Siinä onnistuttiin aika hyvin.



Tellervo Koivistolla on takanaan myös vuosien ura Suomen Kuvalehden pakinoitsijana.

Mauno Koiviston pääministeriaikana lehdessä julkaistiin Pääministerin rouvan päiväkirja -pakinoita, jossa ”pääministerin rouva” juoruili naisystävilleen kaikennäköistä.

Tellervo Koivisto osti postikortin, kirjoitti siihen juoruilevalla sävyllä oman käsityksensä pakinoista ja lähetti sen Suomen Kuvalehteen.

Ei kulunut kahta päivää, kun toimituksesta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin, että Tellervo Koivisto jatkaisi pakinointia. Ajankohtaisiin asioihin kantaa ottavista kirjoituksista tuli suosittuja.

Pakinointi päättyi, kun Tellervo Koivisto valittiin eduskuntaan vuonna 1972.

– Elämäni on ollut sattumia täynnä. On täysin sattumaa, että minusta tuli eduskuntavaalien ehdokas, Tellervo Koivisto kertoi. Päätös ehdolle lähdöstä syntyi vain päivissä.



Tellervo Koivisto oli eduskunnassa, kun Mauno Koivisto nousi Paasion hallituksen valtiovarainministeriksi. Vuonna 1981 oli presidentinvaalit, ja perheelle napsahti elämäkerran mukaan ”linnatuomio”. Mauno Koiviston ensimmäinen kausi presidenttinä alkoi 1982. Tellervo Koivisto ei edustanut enää itseään tai puolisoaan, vaan valtiovaltaa, koko Suomea.

– Se merkitsi sitä, että melko täydellisestä vapaudesta siirryimme hyvinkin järjestettyyn ympäristöön ja traditioon, Tellervo Koivisto summasi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt