Suosikkikirjailija Ilkka Remeksen ensimmäinen romaani sai osakseen soraääniä – ”Voiko tuollaista teosta julkaista?” - Viihde - Ilta-Sanomat

Suosikkikirjailija Ilkka Remeksen ensimmäinen romaani sai osakseen soraääniä – ”Voiko tuollaista teosta julkaista?”

Tiukka työtahti takaa, ettei Ilkka Remes ole tehnyt vielä niin hyvää kirjaa kuin osaa, vaan niin hyvän kuin ehtii. Kirjailija paljastaa IS:n haastattelussa muun muassa ostavansa tiedustelumaailmaa käsitteleviä tietoja.

Suosittu kirjailija Ilkka Remes kirjoittaa kirjan vuodessa. Häntä ei juuri enää kuvissa nähdä. Tämä kuva on vuodelta 2006.­

14.10.2017 15:32

Suomessa kuohuu. Venäjä uhkaa vasemmalta, Nato oikealta. Keskellä on piskuinen ja eripurainen Suomi-neito, jonka vaihtoehdot ovat vähissä. Paluu äiti-Venäjän helmoihin houkuttelee monia, toiset lähtisivät mieluummin Setä Samulin matkaan. Sipilän hallitus kaatuu, pakolaiset riehaantuvat, yhteiskuntarauha on sortumassa ja sitä avitetaan monesta suunnasta. Ei, kyseessä ei ole Ilta-Sanomien tuore uutinen, vaan kirjailija Ilkka Remeksen uusin jännäri Vapauden risti (WSOY, 2017).

Remes aloitti Horna-sarjan 2014. Sen jälkeen lukijat ovat päässeet joka syksy seuraamaan, kuinka Suomi selviää suurvaltojen pelinappulana ja uhrina.

Horna-sarja näki päivänvalon 2014.­

Remes on suominut kirjoissaan useaan otteeseen Venäjän rajuja otteita naapurejaan kohtaan. Jo ensimmäisessä romaanissaan Pääkallokehrääjä (WSOY, 1997) Remes kuvasi vaihtoehtoista historiaa, jossa neuvostojoukot valtasivat Suomen vuonna 1944.

Sanomistahan siitä seurasi.

– Tuntuu erikoiselta, että Pääkallokehrääjän ilmestyessä Neuvostoliiton romahduksesta oli kulunut vain kuusi vuotta, ja joillain tahoilla kyseltiin silloin, voiko tuollaista teosta julkaista? Remes ihmettelee Ilta-Sanomille.

– Omassa mielessäni ei edes välähtänyt ettei voisi, ja onneksi myös tuolloinen kustantajani Touko Siltala oli samaa mieltä.

Pääkallokehrääjä on Remeksen ensimmäinen kirja.­

Remeksellä on osuva vertaus Suomen ja sen naapuruston suhteista.

– Suomen ja Venäjän suhde muistuttaa naapuruutta rivitalossa, jonka pääty-yksiössä asustaa kiltti nuori nainen ja seinän takana jättihuoneistoa hallitsee väkivaltaan taipuvainen, punttisalilla viihtyvä arvaamaton mies, jonka isä muinoin hyökkäsi yllättäen naisen äidin kimppuun piesten tämän henkihieveriin. Mies on viime aikoina pahoinpidellyt muutamia muita naapureita ja on mustasukkainen, eikä hän halua naisen menevän kenenkään muun kanssa naimisiin.

– Nainen välttelee kaikkia mahdollisia riidan aiheita ja on mennyt salaa kihloihin erään luotettavaksi osoittautuneen isokokoisen miehen kanssa. Tällä on paljon ystäviä, jotka ovat luvanneet suojella naista, jos tämä menee naimisiin, mutta pelko naapurin reaktiosta avioliittoa kohtaan pelottaa naista, Remes heittää allegorian, josta on helppo tunnistaa Suomi, Venäjä, Krimin kriisi ja Yhdysvallat.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomiojakin valitti aikoinaan Remeksen kirjojen maalaavan Venäjän piruksi seinälle. Poliitikon kannanotto ihmetyttää edelleen vapaata sanaa edustavaa kirjailijaa.

– Ehkä Tuomiojan ihanneyhteiskunnassa kirjailijatkin noudattavat valtaapitävien määrittämää linjaa. Itse en kaipaa sellaista yhteiskuntajärjestelmää.

Ilkka Remeksen kirjat ovat suosittuja joululahjoja.­

Sananvapautta tulee aina vaalia. Valistusfilosofi Voltairen suuhun laitettu – oikeasti kirjailija Evelyn Beatrice Hallin lausahdus – ”en yhdy siihen mitä sanotte, mutta taistelen viimeiseen asti sen puolesta, että voitte sen sanoa” pätee edelleen, mutta kaikkea sanomista Remeskään ei siedä.

– Vihapuhe on vitsaus, johon on tartuttava määrätietoisesti.

Remes alleviivaa, ettei vihapuhe-termin tule antaa liudentua koskemaan mitä tahansa asiatonta räyhäämistä.

– Kaikkinainen kitka kansalaisten välillä Suomessa on tervetullutta Kremlissä, joka pyrkii heikentämään EU-aluetta muun muassa maahanmuuttokysymyksiin liittyviä kiistoja kärjistämällä.

Suomalaiset päättäjät ja viranomaiset hoitivat tehtävänsä kriisiviestinnän suhteen huonosti, kun turvapaikkahakijoiden vyöry tuli Suomeenkin. Remeksen mukaan moni taho töppäsi yrittämällä ehkäistä vihapuhetta ja erimielisyyksien kärjistymistä niukan ja yksipuolisen tiedon jakamisella.

– Olen seurannut Horna-sarjan takia kansalaiskeskustelua ja ihmetellyt, miksi toisinaan järkevätkin asiat pitää ilmaista niin kärjistäen. Maltillisempi tyyli veisi viestin perille.

Remes muistuttaa tässä kohtaa infosodan vaaroista.

– Yksipuolinen tiedonvälitys luo maaperää huhuille ja väärälle tiedolle, jotka heikentävät yhteiskunnallista koheesiota ja altistavat ulkopuolelta johdetuille informaatio-operaatioille. Erityisen valitettavaa ja vaarallista oli se, että osa uutismedioista osallistui yritykseen tasapainottaa tilannetta aihe-, sana- ja kuvavalinnoin, vaikka uutistoiminnan luotettavuutta ei saisi vaarantaa minkään tavoitteen saavuttamiseksi.

Ilkka Remes kirjoitti ensimmäisen kirjansa vuonna 1997. Kuva vuodelta 1998.­

Kirjailija tietää, että tiedonvälitys kuuluu maanpuolustuksen strategisiin ydinalueisiin. Sen toimivuus on turvallisuuden perusedellytys, jota ei saa Remeksen mukaan uhrata poliittisten kysymysten edessä.

– Pienen kansan tärkein voimavara on luottamus, ja sen horjuessa päästään vaikuttamaan kansakunnan herkimpään ytimeen.

Remes kertoo, että on näytetty kiistatta toteen Venäjän kohdistaneen erilaisia operaatioita länsimaiden demokraattisia järjestelmiä vastaan.

– On todennäköistä, että suuri osa vastaavista hankkeista ei paljastu. Selvää on myös se, että vaikutusyritykset ovat suoraan verrannollisia kohteen merkittävyyteen Moskovan kannalta. Tämän vuoksi Venäjä toimii aktiivisesti edelleen ja erityisesti Suomessa.

YYA-aikoina Moskovan taholta suoran vaikuttamisen kohteiksi päätyivät päättäjät, mutta nykyisin myös tavalliset suomalaiset joutuvat sosiaalisen median kautta vaikutusyritysten kohteiksi. Remes muistuttaa, että arkielämässä Suomen ja Venäjän yhteiselo toimii sujuvasti, vaikka aika ajoin suhteessa on jännitteitä.

– Ikävää ja vaarallista on se, että suhteeseen väistämättä vaikuttavat myös seikat, joihin Suomella ei ole mitään valtaa. Sen vuoksi ei voida sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että välit heikkenevät dramaattisesti tai katkeavat.

Uhkakuvien maalailun sijaan Remes haluaa painottaa, että todennäköisin pitkän aikavälin uhka on sama kuin joka puolella Länsi-Euroopassa: maan muuttuminen sisäisten jakolinjojen ja jännitteiden riivaamaksi epävakaaksi ja väkivaltaiseksi yhteiskunnaksi.

– Sellaisen syntymiseen tulevat vaikuttamaan Välimeren eteläpuolelta tulevat massiiviset muuttoaallot, joiden pienimuotoista esimakua nähtiin vuonna 2015.

Ilkka Remes on tarkka kirjojensa yksityiskohdista.­

Remes on tarkka mies, mitä tulee kirjojen yksityiskohtiin. Hän aloittaa usein kirjansa taustatyön limittäin edellisen kanssa. Hän kertoo kaipaavansa uusia teemoja vaihtelunkin vuoksi.

– Mitä vähemmän julkisuutta tietyntyyppiset teemat saavat, sitä kiinnostavampia ne ovat. Ostan tietoja maailmalla toimivilta organisaatioilta, jotka myyvät tiedustelumaailmaa käsittelevää informaatiota.

Remes etsii aina haastateltavia, jotka tuntevat asioita, joista on vaikeaa muuten löytää kiinnostavaa tietoa. Kirjailijalla on lähteitä erilaisissa turvallisuuselimissä.

– Yhteydenpito perustuu luottamukseen, hän painottaa.

Kirja vuodessa on kova tahti. Mies myöntää, että pidempi aika yhden aiheen parissa voisi olla liikaa, vaikka kärsimättömyys lyö korville pyrkimystä mahdollisimman hyvään lopputulokseen.

– Olen hyväksynyt sen, etten ole vielä tehnyt niin hyvää kirjaa kuin osaan, vaan niin hyvän kuin vuodessa ehdin. Tarinoissani on noin 80 000 sanaa, eli yhtä monta valintaa, eikä punnittujen valintojen tekeminen ole nopeaa.

– Tarina koostuu detaljeista ja niiden oikeellisuuteen tähtääminen menee toisinaan överiksi, samoin kaikenlainen hierominen ja säätäminen. Jos ajatukseni ovat jumissa, saattaa juoksulenkki auttaa. Tai paneutuminen hetkeksi kokonaan muuhun aihepiiriin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?