Viihde

Hanna Ekolan aviomies kuoli vain päivä syöpädiagnoosin jälkeen – suosikkilaulaja kertoo selviytymistarinansa

Julkaistu:

menetys
Villihevosia-hitillään tunnetuksi tulleen Hanna Ekolan mies kuoli vain vuorokausi sen jälkeen kun oli saanut diagnoosin laajalle levinneestä keuhkosyövästä.
Laulaja Hanna Ekola, 55, on elävä esimerkki siitä, että koko elämää musertavasta surusta ja hädästä voi selvitä tasapainoisena täyden tolkun ihmisenä.

Ekolaa koeteltiin raskailla menetyksillä, kun vanhempien, laulajasisaren ja veljen poismenon jälkeen myös rakas aviopuoliso ja työtoveri Juha ”Lido” Salonen menehtyi äkillisen sairastumisen jälkeen vain muutamassa päivässä.

Nyt aikaa on kulunut sen verran, että Villihevosia-hitillään aikanaan maan ykkösartistien joukkoon noussut Hanna rohkenee sanoa selvinneensä.

– Tästä tuli minun selviytymistarinani, mutta helpolla en ole päässyt.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– En ole ollut edes varma, tulisinko selviytymään, mutta nyt uskallan jo ajatella niin. Mutta selviytyminen on vaatinut sen, että olen katsonut surun kaikista mustimmatkin hetket, Hanna Ekola tietää.

– Menetin tulevaisuuden Juhan kanssa, mutta en yhteistä menneisyyttämme. Tämä talo on kunnianosoitus Juhalle. Sain tämän rakennetuksi kaiken surun, kivun, hädän ja epätoivon keskellä, laulaja miettii Lohjalla sijaitsevassa avaran kauniissa kodissaan.

Selkäkivut paljastuivat syöväksi

Vihreän talon sijainti järven rannalla luo levollisuutta lyhyelläkin oleskelulla. Yhtään ei ihmetytä, että Kalevala-yhtyeessä basistina uransa aloittanut ja elämäntyönsä musiikkimanagerina tehnyt Lido Salonen ihastui paikkaan ensisilmäyksellä kesällä 2008. Hän toi Hannan samantien katsomaan tonttia ja ilmoitti, että tähän rakennetaan koti.

Pienen harkinnan jälkeen näin päätettiin tehdä, ja rakennustyöt pääsivät alkuun. Muutaman kuukauden kuluttua joulukuussa 58-vuotias Lido menehtyi täysin yllättäen.

– Juha kuoli laajalle levinneeseen keuhkosyöpään, jonka olemassaolo selvisi vuorokautta ennen kuolemaa, Hanna sanoo.


Puolison selkä oli ollut kipeä kuukauden verran. Terveyskeskuslääkäri määräsi selkäkipuihin lääkkeitä ja lähetteen fysioterapiaan. Kolmesta lääkärikäynnistä huolimatta vointi heikkeni.

Viikonlopuksi oli tulossa tärkeä keikka, mutta Lido ei torstaina tahtonut mennä taas kerran lääkäriin. Perjantaina kuitenkin tuntui, että hoitoon on päästävä.

– Odotimme paikallisen terveyskeskuksen sulkeutumista, jotta voisimme mennä suoraan Lohjalle päivystykseen. Odottelun aikana pitikin sitten seuraavaksi kutsua ambulanssi.

Myöhemmin illalla Lido siirrettiin sairaalaan Helsinkiin.

– Lauantai oli itsenäisyyspäivä, ja vasta illalla tuli tieto, että kyse on levinneestä syövästä.

Sunnuntain puolella aamuyöstä Lido menetti tajuntansa, eikä enää tullut tajuihinsa ennen kuin viimeinenkin henkäys sammui sunnuntaiaamuna.

– Näin yhdeksän vuoden jälkeen pystyn jo puhumaan asiasta ja sanomaan, että se oli kaunis kuolema. Hän lähti onnellisen elämän keskeltä hyvän elämän eläneenä. Olimme yhdessä lähes 20 vuotta, ja yhteiselämä sujui vakaan turvallisesti.


Jäi pojan kanssa keskelle taloprojektia

Hannan elämänkatsomukseen ei kuulu pistää elämälle hanttiin, sillä vastarinta vain kuluttaa voimia.

– Olen tavallaan mieletön realisti. En voi kapinoida noin isoa asiaa kuin kuolema vastaan, laulaja perustelee.

– Kuolema on pakko hyväksyä, mutta silti olen ollut vihainen ja kysellyt, miksi näin piti tapahtua. Oli hetkiä, jolloin tuntui, etten ikinä tule selviämään tästä surusta. Kävin läpi tunteita aina kauhuun ja ahdistukseen asti, mutta kuitenkin piti selvitä ja taipua jatkamaan elämää.

Ekola jäi pariskunnan 10-vuotiaan Lassi-pojan kanssa keskelle rakennustyömaata, johon oli vasta valettu perustukset. Kaikesta epätoivosta huolimatta hän päätti jatkaa rakennusurakkaa. Se piti kiinni elämässä, sillä joka päivä oli hoidettava jotain rakentamiseen liittyvää, ja vähitellen myös jaksaa aloittaa työt.

– En ollut tottunut organisoimaan, koska Juha hoiti aina kaikki käytännön asiat. Pelkäsin, etten pärjäisi yksin, koska olimme aina keikkailleet yhdessä. Hiljalleen itseluottamus omaan pärjäämiseen kasvoi, kun asiat tulivat tehdyksi.


Yhdeksän tunteita tulvineen vuoden jälkeen ollaan nyt niin pitkällä, että pariskunnan poika kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi. Musiikki kiinnostaisi uraksi asti.

– Isän kitarat ovat käytössä. Juha ehti opettaa hänelle viimeisenä syksynään vähän soittamista, mutta ei Lassin tarvitse kuulla kappale kuin kerran ja hän soittaa sen. Niin verissä musiikki on.

Vaikka poika on jättämässä kodin, Hanna ei ole yksin. Hän tapasi neljä vuotta sitten pääkaupunkiseudulla asuvan miehen, jonka kanssa seurustelu sujuu erillään asuen.

– Arkea elämme erillämme, mutta vietämme paljon aikaa yhdessä kummankin luona. Aika näyttää, miten asiat menevät jatkossa, Hanna toteaa.

Syyskuun alussa laulaja kiertää Lappia yhdessä pianisti Virpi Salon kanssa. Esiintyminen ja tien päällä oleminen menevät monilla niin syvälle selkärankaan, ettei niistä haluta luopua. Niin on Hannallakin.

– Kiertäminen on niin verissä kuin vain voi olla. Olen kiertänyt esiintymässä melkein 30 vuotta, ja nautin siitä edelleen suunnattomasti.

Lauluja omista kokemuksista

Ekola esiintyy paljon kirkoissa.

– Siellä ollaan elämän peruskysymysten äärellä. On huippuhetki olla yleisön edessä jakamassa toivoa ja lohtua.

Hän on testannut kaikki laulut omien kokemustensa kautta.

– Niistä jokainen on liikauttanut minussa jotain. Pystyn luottamaan, että ne synnyttävät myös muissa tunteita, kantavat ja koskettavat.

Yleisön reaktiot tuovat tietoisuuden, että tuntikausien matkustaminen esiintymispaikoille ei ole turhaa.

– Kohtaamisillamme yleisön kanssa on merkitystä. Puolin ja toisin, sillä yleisö vaatii paljon, mutta myös antaa voimaa. Työn vastuullisuudessa auttaa oma usko. Kirkoissa koen, että tässä paikassa nämä laulut siunataan. En ole julistaja, vaan vierellä kulkija ja myötäeläjä, Hanna määrittelee.


Häneltä puuttuu pappina toimimisesta vain vihkimys. Oma isä oli maallikkosaarnaaja.

– Meni aika pitkään ennen kuin oivalsin tekeväni työtä isän jalanjäljillä, vain hieman eri muodossa. Olen saanut yhdistettyä koulutukseni tähän työhön, ja näin haluan myös jatkaa.

Ekola on julkaissut yli 20 kirjaa, jotka sisältävät hänen omia kokemuksiaan ja ajatelmiaan.

– Kirjoittamisen lisäksi käyn tilaisuuksissa luennoimassa ja opettamassa, laulaja mainitsee.

Sisko vei salaa demokasetin levy-yhtiöön

Hanna Ekola sai tarjouksen levytyssopimuksesta sattumalta samana päivänä, jolloin valmistui teologisesta tiedekunnasta vuonna 1989. Hänen laulajana tunnetulla sisarellaan Saara Suvannolla oli tekemistä levytysuran käynnistymisen kanssa.

– Saara oli tietämättäni antanut levy-yhtiöön lauluani kasetilla.

– Minulta pyydettiin lisää lauluja. Tekemälläni demolla oli mukana veljeni säveltämä Villihevosia, Hanna taustoittaa.

Demon jälkeen heti seuraavana päivänä tuli tarjous levytyssopimuksesta.

Sisarensa ansiosta Hanna tapasi myös edesmenneen miehensä Lido Salosen, joka toimi Saaran managerina. Kumpikin oli tuolloin aviossa.

– Välillämme oli heti vahva yhteys. Olen ollut onnellinen, että päätös mennä yhteen osoittautui oikeaksi, koska liittomme kesti.

Ekola oli hyvin läheinen kaksi vuotta vanhemman sisarensa kanssa. Saara sairasti parivuotiaasta diabetesta, joka koitui hänen kohtalokseen.

– Sairaus vei Saaralta näön kaksikymppisenä ja nelikymppisenä petti sydän. Viisi viimeistä vuotta hän oli pyörätuolissa, koska jalat menivät. Diabetes kulutti hänen elimistöään rajusti, mutta elämäniloaan hän ei menettänyt koskaan, sisar muistaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt