Kommentti: Playboy poisti seksistä syyllisyyden tunteen – Hugh Hefner muutti maailmaa pysyvästi - Viihde - Ilta-Sanomat

Kommentti: Playboy poisti seksistä syyllisyyden tunteen – Hugh Hefner muutti maailmaa pysyvästi

Hugh Hefner oli Playboy- lehdellään mukana luomassa aikaa, jossa parhaillaan elämme, muistuttaa elokuvakriitikko Taneli Topelius.

Hugh Hefner kuvattuna naisten ympäröimänä vuonna 1966.­

29.9.2017 12:10

Playboy-lehtensä kirkkaimpana henkilöitymänä tunnetuksi tullut kustantaja Hugh Marston Hefner jätti jälkeensä suunnattoman perinnön – mutta ei vain rahojensa, rakentamansa mediaimperiumin tai muun varallisuutensa vuoksi.

Monille Hefner oli toki koko ikänsä vain pikkutuhma bisnesmies, silkkipyjamassa nuorten povipommien kanssa viihtynyt elostelija tai likainen vanha setä.

Alastomista naisista, paljaista tisseistä ja pyöreistä pepuista kukoistavaa liiketoimintaa ensin lehtiensä sivuilla sekä myöhemmin televisiossa ja netissä tehnyt julkkiskustantaja oli helppo maalitaulu etenkin 1960- ja 1970-luvun feministeille, joiden kanssa Hefner mieluusti väitteli Playboyn pääkirjoituksissa sekä Yhdysvaltain politiikkaa ja seksuaalikäsityksiä kartoittaneissa kirjoituksissaan.

Ei kuitenkaan sovi unohtaa, miten iso vaikutus Playboy-lehdellä sekä Hefnerin sen sivuilla suoraan ja epäsuorasti ajamilla ajatuksilla oli paitsi amerikkalaiseen kulttuuriin myös yleisemmin länsimaiseen elämäntapaan. 1960-luvun seksuaalinen vallankumous olisi epäilemättä tapahtunut ennemmin tai myöhemmin, mutta Hefner osui tarkasti sen ytimeen aiemmin kuin muut – ja omalta osaltaan vauhditti sitä voimakkaasti.

Kun Playboyn ensimmäinen, Marilyn Monroen alastonkuvilla varustettu numero joulukuussa 1953 ilmestyi, julkinen kiroilu oli Yhdysvalloissa paheksuttua, eikä ehkäisyvälineisiinkään osattu vielä suhtautua luontevasti. Hollywoodissakin oli yhä voimassa alan sisäinen koodisto, jonka mukaan elokuvissa esimerkiksi ei saanut näyttää alastomuutta, ja makuuhuoneitakin tuli kuvata ”hyvällä maulla ja hienovaraisesti”.

 

Miehille suunnattuja, alastonkuvilla täytettyjä lehtiä oli myyty tiskin alta jo kauan ennen Hefneriäkin. Playboyn oivalluksena oli kuitenkin suhtautua alastomuuteen, eroottisuuteen, seksiin ja seksuaalisuuteen täysin luontevana ja normaalina osana ihmisten arkea.

Itsestään Hefner brändäsi hienostuneen miehen prototyypin, joka kuunteli niin rokkia kuin jazziakin, tilasi kutsuilla cocktaileja ja puhui nolostumatta, oli kyse sitten politiikasta, filosofiasta, sosiaalisista normeista tai seksistä.

Playboy poisti seksistä, alastomuudesta ja kiihottumisesta syyllisyyden tunteen – ensin lehden sivuilla, ja vähitellen koko länsimaisesta kulttuurista.

Linjakirjoituksissaan Hefner ajoi vuodesta 1962 alkaen muun muassa naisten oikeutta aborttiin, marijuanan vapauttamista, sensuurin lopettamista sekä myöhemmin myös homojen ja muiden seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia.

Hefner piti myös huolta siitä, että Playboyn alastonkuvien tyylissä säilyivät vuosikymmenestä toiseen 1940- ja 1950-luvun amerikkalaiset ideaalit: puputytöt kuvattiin lehden sivuilla aina hymyilevinä naapurintyttöinä. Vaikka Penthousen kaltaiset isot kilpailijat toivat 1970-luvulta lähtien kioskien hyllyille ronskimpaa pornokuvastoa, Playboyssa alastomuus ei koskaan tarkoittanut rivouksia.

”Tilaan Playboyta vain sen artikkelien vuoksi” oli yleinen vitsi, jolla oli myös totuuspohja: lehden sivuilla julkaistiin parhaimmillaan kuukausittain novelleja Ian Flemingin, Saul Bellow’n, John Updiken, Kurt Vonnegutin, Stephen Kingin ja myöhemmin Bret Easton Ellisin kaltaisilta arvostetuilta kirjailijoilta. Lehden maratonpituiset syvähaastattelut Miles Davisin, Martin Luther King Jr.:n, Fidel Castron, Marlon Brandon, Malcolm X:n ja Stanley Kubrickin tapaisista merkkihenkilöistä saivat legendaarisia piirteitä.

Hyvästä maineesta oli myös kaupallista hyötyä: Playboy sai suostuteltua alastonkuviinsa muun muassa Jayne Mansfieldin, Ursula Andressin, Bo Derekin, Farrah Fawcettin, Kim Basingerin, Cindy Crawfordin, Naomi Campbellin, Drew Barrymoren ja Sharon Stonen – sekä paljon muita tähtiä.

Playboy muutti maailmaa: alastonkuvasto, joka vielä 1950-luvulla käsitettiin synniksi, on sittemmin muuttunut osaksi arkipäivää. Marilyn Monroen vuoden 1953 alastonkuvilla voitaisiin nykyään myydä hajuvesiä tai kauneusvoiteita.

Ei voi mitenkään sanoa, että Hugh Hefnerin kuoleman myötä yksi aikakausi olisi päättynyt, sillä hän oli mukana synnyttämässä, luomassa ja vahvasti muokkaamassa sitä aikakautta, jossa tällä hetkellä elämme.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?