Viihde

Suosikkilaulaja Tarja Ylitalo, 66, selätti karmeat hermokivut – pyörätuoli vaihtui korkkareihin: ”Joka ainoa aamu on kitkerä, mutta sinnittelen”

Julkaistu:

Tarja Ylitalo, 66, pelmahtaa vastaan iloisesti hymyillen. Hän on eloisa, sutjakasti liikkuva itsensä. Ihan aina niin ei ole ollut, siksi sitä osaa nyt arvostaa sitäkin enemmän.
– Huonossakin jamassa kannattaa jaksaa kamppailla. Voi olla, että käänne parempaan ei ole vielä huomenna tai ensi viikolla, ei ehkä edes ensi vuonna, mutta se on siellä, se tulee ajallaan. Toivoa on aina, Tarja Ylitalo muistuttaa.

Hän on siitä elävä esimerkki. Sietämättömän kovat kivut veivät suositun laulajan pahimmillaan pyörätuoliin asti. Avuksi löytyi ihon alle asetettu hermostimulaattori. Tarja pärjää kipujen kanssa nyt niin hyvin, että uutta musiikkia on syntynyt tuplasinglen verran ja keikkailukin kuuluu taas elämään.

– Pyörätuoli on jäänyt taakse ja sauvoistakin olen päässyt eroon. Pystyn taas tepastelemaan korkokengilläkin. Voin oikein nauttia prinsessana olosta, laulaja väläyttää hymyn.

Tarja Ylitalo kuului 1980-luvun alkupuolella maan kärkiartisteihin. Hänen nyt jo klassikoksi noussut iskelmähittinsä Kerrasta poikki siivitti pirtsakan laulajan menestykseen, jossa suosio näkyi kasana kulta- ja timanttilevyjä. Kansa otti iloisen Pellon tytön omakseen oikein kahmalo-otteella. Tarja kiersi muusikkomiehensä Tuomo Ylitalon kanssa maata tiukkaan tahtiin, kunnes pitkät sairausjaksot saivat uran hiipumaan kesken kaiken.


Ensin iski aivoveritulppa 1980-luvun lopulla, mutta siitä Tarja toipui työkuntoon. Vähän ennen vuosituhannen vaihdetta laulaja loukkasi selkänsä, joka leikattiin 2000-luvun alussa. Leikkaus onnistui, mutta hermokivut olivat ehtineet kroonistua.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Eri hoitojen jälkeen kipuihin löytyi tehokas helpotus hermosimulaattorista, joka asennettiin leikkauksessa vyötärölle ihon alle. Laite vaatii tarkkaa säätöä, joten kesti aikansa saada siitä irti parhaat mahdolliset tehot.

– Nyt tämä palvelee minua hyvin, mutta tarvitsen myös vahvaa lääkitystä. Stimulaattorin sähkö ei poista kipua, mutta se hämää aivoja, joten kipu ei tunnu niin pahalta. Laite pitää minut hyvällä tuulella, Tarja kuvailee.

Stimulaattorin akku pitää käydä viikoittain latauttamassa ihon läpi.

– Akku ei saa päästä koskaan tyhjäksi, muuten se pitää leikata kehosta kokonaan pois.

Hermostimulaattorin ansiosta Tarjan ei enää tarvitse käydä sairaalassa joka kuukausi nukutettavana kuten aiemmin.

– Minut vaivutettiin aina nukutukseen muutamaksi tunniksi, koska aivojen piti saada lepoa kivuista, Tarja kertoo.

”Aamut ovat vieläkin vaikeita”

Tuntuu kuin uusi elämä olisi koittanut, vaikka aamut ovat vieläkin vaikeita. Lääkkeiden teho laskee yöllä ja jäsenet kangistuvat.

– Joka ainoa aamu on kitkerä, mutta sinnittelen, kunnes olo helpottuu. Sitten taas jaksaa mennä päivän.


Nyt Tarja pystyy tekemään haluamiaan asioita. Aina ei jaksa mennä viipottaa ihan koko päivää, mutta enää ei tarvitse pysyä kotona kivun vankina.

– Siellä neljän seinän sisällä sain olla tarpeeksi. Nyt kun taas pääsen, niin totta kai mennään.

Mennään pidemmillekin reissuille kuten nyt marraskuussa Dubaihin, jossa pariskunta esiintyy suomalaisille matkailijoille.

Tarjan uusi tuplasingle Muistoja lapsuuden / Ulapan aava on saanut iskelmäpiireissä mukavan vastaanoton.

– Jollekin soittolistalle se on ehtinyt jo noustakin.

Iskelmämusiikin radiosoitto ja näkyvyys televisio-ohjelmissa on nykyään rajallista. Kysyntää on silti kansan parissa keikkapaikoilla.

– Nykyinen tarjonta on hyvin yksipuolista. Radiossa sama biitti paukuttaa aamusta iltaan. Ei sitä jaksa kuunnella, Tuomo Ylitalo tuhahtaa.

– Voi voi, minulla on radio auki koko päivän, Tarja hihkaisee.

– Maailma muuttuu ja meidän pitää muuttua sen myötä. Minkä sille mahtaa, jos joku aika on ohi, se on ohi. Mitä sitä väkisten pitämään mitään pystyssä, laulaja napauttaa realistisesti.


Uutuussingleä edeltävästä levystä on aikaa viitisen vuotta. Tarja teki Ruotsissa romanien kanssa mustalaismusiikkia. Levyn taustalla vaikutti Ruotsin kulttuuriministeriö, ja albumi on jaettu kaikkiin Ruotsin kirjastoihin.

Omasta iskelmälevystä alkaa olla kymmenisen vuotta.

– Siitä tuli viimeinen kultalevy, Tarja sanoo.

– Viimeisin, Tuomo korjaa kurillaan.

Nykyään keikkaillaan maltilliseen tahtiin vain muutaman kerran kuukaudessa.

– Esiintyminen on ihanaa, mutta se on lyhyt hetki verrattuna siihen, kuinka kauan kestää keikkapaikoille meneminen.

 

Maailma muuttuu ja meidän pitää muuttua sen myötä. Minkä sille mahtaa, jos joku aika on ohi, se on ohi.

Pitkistä keikkamatkoista huolimatta pariskunta käy mielellään esiintymässä myös maan eteläosissa.

– Tullaan, jos kutsutaan. On mukavaa, kun keikoilla käy nuoria katsomassa, että minkä näköinen nainen laulaa sitä hokemaa ”se on kerrasta poikki sanon suoraan sen”, jota piti aina lapsena kuunnella vanhempien soittamana. Tai nuoret näyttävät kuvia, joissa olen heidän vanhempiensa kanssa.

Tarja huoltaa lauluääntään jatkuvasti.

– Käyn viikottain laulutunneilla. Kauheasti ei enää voi edistyä, mutta koetan pitää yllä sitä mitä on.

Tarjalla on käynyt kuten monella muullakin laulajalla.

– Voi veikkoset, ihmiset kehuvat äänen muuttuneen paremmaksi, Tarja nauraa.

Muusta touhusta jäävä aika kuluu rattoisasti osallistumalla paikallisen kuoron toimintaan ja tekemällä kuvataidetta.

– Ruotsin puolella Haaparannan kirjastossa on syyskuun ajan yhteisnäyttely, jossa on mukana useampi minunkin työni, Tarja toteaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt