Sylvi Salonen pysytteli saavuttamattomana maailmannaisena – ihastui helposti vastanäyttelijöihinsä: ”En minä aina aamiaista yksin syö” - Viihde - Ilta-Sanomat

Sylvi Salonen pysytteli saavuttamattomana maailmannaisena – ihastui helposti vastanäyttelijöihinsä: ”En minä aina aamiaista yksin syö”

Sylvi Salonen antoi palaa näyttelijänä, mutta rakkauteen hän ei panostanut. La Sylvi piti loppuun asti tavoittamattoman maailmannaisen imagon.

Sylvi Salonen oli uransa alussa lupaava operettilaulaja. Tässä hän Wandan roolissa Oscar Nedbalin operetissa Puolalaista verta.­

13.9.2017 7:45

Legendaarinen näyttelijä Sylvi Salonen (1920-2003) ”piti yllä saavuttamattoman sinkun ja maailmannaisen imagoa”.

Pirkko Vekkelin ja Ismo Loivamaan kirjoittamassa elämäkerrassa Viimeinen diiva Salosta muistelevat teatterineuvoksen työtoverit ja hänen siskonpoikansa.

Elämäkerran mukaan Salonen antoi sen kuvan, että miehiä on, mutta mitään tarkempaa hän ei koskaan kertonut. Haastatteluissa hän saattoi todeta salaperäisesti vaikka: ”En minä aina aamiaista yksin syö”.

La Sylvi ihastui helpolla vastanäyttelijöihin ja ohjaajiin, mutta ihastuminen oli vain ihastumista.

Jonkinlainen seurustelusuhde Sylvi Salosella oli 13 vuotta nuoremman näyttelijä Yrjö ”Ykä” Kallionpään kanssa. Elämäkerrassa Ykä kuvataan sydämelliseksi ja pidetyksi, mutta viinaan meneväksi. Hän ei ollut olemukseltaan lainkaan Sylvin hienostuneeseen tyyliin sopiva.

”Niillä oli se omalaatuinen suhde”, parista sanottiin elämäkerran mukaan.

Sylvi ei kelpuuttanut Ykää näkyvästi rinnalleen, mutta Chérie-koiraa mies sai ulkoiluttaa. Ykä oli narun päässä silloinkin, kun Chérie kuoli sydänvaivaansa.

Ykä vei sitten hädissään kuolleen koiran teatterille emäntänsä luokse. Surustaan huolimatta Sylvi jaksoi raivostua ja väittää, että koira kuoli, koska Ykä ei saanut hankituksi sille pelastavaa konjakkiryyppyä. Ykä kyllä yritti, mutta ravintolasta ei apua tullut.

Sylvi Salonen oli uransa alussa lupaava operettilaulaja. Tässä hän Wandan roolissa Oscar Nedbalin operetissa Puolalaista verta.­

Paikalla ollut Antti Litja näki Ykän yrittävän tekohengitystäkin, minkä olisi pitänyt toimia konjakin tapaan, sillä mies oli edellisenä iltana kumonnut kiitettävästi votkapaukkuja.

Oli heillä varmasti hyvätkin hetkensä. Suhde päättyi ehkä 1975, jolloin Ykä sai kiinnityksen Jyväskylän kaupunginteatteriin.

Yrjö Kallionpää kuoli 1983, joten hänkään ei ole kertomassa totuutta ”omalaatuisesta” suhteesta.

Sylvi Salonen halusi kotinsakin säihkyvän.­

Sylvi Salonen oli ystävä mm. Mika Waltarin kanssa. Huhuttiin kirjailijan ja näyttelijän suhteestakin, mutta siitä ei ole todisteita.

1950-luvulla Urho Kekkosesta tuli Sylvin ystävä. Kun Kekkonen vieraili Kalle Kaiharin huvilalla Tampereen lähellä, Sylvi haettiin illanviettoon mukaan mustalla autolla. Sitäkin on pohdittu, mikä Kekkosen ja Sylvi Salosen suhde oli. Ehkä he vain viihtyivät toistensa seurassa.

Hopeapeili-lehdessä Sylvi totesi 35-vuotiaana: ”...kun työtahti hiukan helpottaa, alan ajatella, että minähän olen aivan yksin”. Hän arveli haluavansa perheen, mutta ehkä hän vain halusi haastatteluunsa sisältöä.

Sylvi Salosen häitä ei tanssittu. Hänet tunteneet ovat sanoneet syyksi antautumisen teatterille, mutta ehkä Sylvi ei vain kohdannut sitä oikeata.

Sylvi Salonen kuoli 23.12.2003. Hän oli ostanut haudalleen valmiiksi mustaa pantteria esittävän veistoksen. Muistotilaisuudessa kuului viimeisenä La Sylvin oma ääni Ystävän laulussa, jonka hän oli levyttänyt.

Sylvi Salonen Viimeinen Diiva -elämäkerta (Minerva/Pirkko Vekkeli, Ismo Loivamaa). Kirja ilmestyy 13.9.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?