Vesa-Matti Loiri havahtui, kun esiintymisestä katosi terä: ”Päätin, että jos tämä jatkuu näin, mä lopetan”

Vesa-Matti Loiri havahtui, kun esiintymisestä katosi terä: ”Päätin, että jos tämä jatkuu näin, mä lopetan”

Julkaistu:

Kun Maria Ylipää ja Vesa-Matti Loiri tapasivat ensimmäisen kerran, Loiri sanoi: Mulla ei ole sulle muuta sanottavaa kuin että älä anna kusen nousta päähän. Marraskuussa he esiintyvät samassa konsertissa. Kumpaakin jännittää esiintyminen – ja jos ei jännitä, he huolestuvat.
Ensin Vesa-Matti Loiri ja Maria Ylipää halaavat.

– Pitkästä aikaa ja onneksi olkoon, Loiri sanoo.

– Mistä? Ylipää kysyy.

– Menestyksestä.

Ollaan venäläisessä ravintolassa Helsingin Katajanokalla. Taustalla soi venäläinen laulu Kalinka.

Silloinkin soi musiikki, kun Loiri ja Ylipää tapasivat ensimmäisen kerran.

Oli vuosi 2004. Maria Ylipää oli 23-vuotias näyttelijäopiskelija Teatterikorkeakoulussa.

Vesa-Matti Loiri tuli teatterikouluun vetämään lähtevälle luokalle pari tuntia viikossa kestävää kurssia kahden kuukauden ajan. Ylipää kuului musiikkiin suuntautuvien kuuden oppilaan ryhmään.

– Jokainen sai harjoiteltavaksi yhden valitsemani laulun ja yhden itse valitsemansa laulun, Loiri muistelee.

– Kun Maria oli laulanut, sanoin, että mulla ei ole sulle mitään muuta sanottavaa kuin että älä anna kusen nousta päähän.

Loirin mukaan se oli täydellinen suoritus. Nuoren naisen tekstin hahmotustaito oli käsittämätön.

– Sä muistat tän hetken luultavasti. Kyllä sä tiesit olevasi helvetin hyvä, Vesa-Matti Loiri sanoo.

Maria Ylipää muistaa. Hän kertoo löytäneensä teini-iässä Loirin Eino Leino -levyt isänsä hyllystä ja kuunnelleensa niitä paljon. Tuntui mielettömältä, että mestarilaulaja tuli pitämään kurssia.

–  Kyllä mulla on aika kovat vaatimukset ollut itseäni kohtaan. Aina on parannettavaa, mutta olen yrittänyt opetella, että voin nauttia onnistumisista, kun on ammattitaitoa karttunut, Ylipää sanoo.

– Mutta pitää pystyä relaamaan ja nauttimaan myös, Loiri muistuttaa.

– Sulla on ollut hienoja tehtäviä. Sä olet ylivoimainen.


Maria Ylipää on tullut tunnetuksi muun muassa nimiroolistaan musikaalissa Kristina från Duvemåla. Sen ovat säveltäneet ja käsikirjoittaneet Abba-yhtyeen Benny Andersson ja Björn Ulvaeus, jotka ylistivät Ylipäätä.

Voisi luulla, että vähemmästäkin nousee päähän. Ylipää sanoo, ettei sellaista vaaraa ole.

– Ei se ole noussutkaan, Loiri sanoo.

Musikaalisuus, tekstin käsittelytaito ja dramatiikan oivaltaminen. Ne ovat Loirin mukaan Ylipään vahvuuksia.

– Hyviä laulajia on paljon, mutta tuleeko se sanottava esille, mitä se laulu pitää sisällään, Loiri miettii.

– Laulavia näyttelijöitä on liikaa, mutta kun on oikeasti hyvä näyttelijä ja musikaalinen ja saa ne yhdistettyä, niin se on se oleellinen juttu, hän jatkaa.

Ylipää kertoo aina olleensa ahkera. Hän sanoo, että kova harjoittelu on tuottanut tulosta. Hän pyrki 19-vuotiaana sekä Sibelius-Akatemiaan että Teatterikorkeakouluun, ja pääsi molempiin ensi yrittämällä. Hän valitsi Teatterikorkeakoulun.

–  Lahjakkuus on pieni osa, mutta tärkeintä on intohimo. Musiikki on ollut aina minulle lohtu ja hirveän iso voimavara elämässä, Ylipää sanoo.

Loiri on samaa mieltä. Musiikki on ollut lähellä hänen sydäntään lapsesta asti.

– Jo ennen kuin osasin puhua, mä lauloin. Kuulemma lastenvaunuissa olen laulanut Amore amore.

Maria on kuullut äidiltään, että jaksoi jo kolmevuotiaana katsoa Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset oopperataltiointina televisiosta.

– Aina musiikin ja draaman yhdistäminen on kiinnostanut.


Marraskuun 25. päivä Vesa-Matti Loiri ja Maria Ylipää ovat toista kertaa yhteisellä keikalla.

Ensimmäisellä kerralla he esiintyivät Tampere-talossa Linnan juhlissa 2013 samassa konsertissa.

Nyt Romanssimusiikin Edistämisyhdistys ry järjestää Finlandia-talossa Helsingissä suomalais-venäläisen romanssimusiikin konsertin Vuosisadan romanssi.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi lavalle saapuu Moskovasta Venäjän kansanmusiikkiyhtyeiden ykkönen, 60-miehinen Osipovin orkesteri, johtajanaan maailmankuulun Bolshoi-teatterin monivuotinen kapellimestari Vladimir Andropov.

Loiri ja Ylipää esittävät molemmat konsertissa sekä venäläisiä että suomalaisia romansseja.

– Valitettavasti emme esitä duettoa, koska ei ole aikaa harjoitella, Loiri sanoo.

Muina suomalaisina solisteina ovat Pentti Hietanen, Diandra ja Elena Putina.

Osipovin orkesteri on esiintynyt pari vuotta sitten muun muassa paaville.

– Venäläiseen musiikkiin kuuluu temperamenttisuus ja tuli, Loiri sanoo.

– Myös vahva melankolia ja vahva into ja palo, Ylipää miettii.


Stalinin aikana romanssimusiikki oli kielletty, koska musiikilla oli vahva voima.

– Musiikilla kuitenkin pystytään kertomaan, ja se on määrättyä salakieltä, toteaa Loiri.

Loiri ja Ylipää ovat molemmat käyneet Venäjällä kerran, Loiri paperitehtaan harjannostajaisissa ja Ylipää Moskovassa Helsingin kaupunginteatterin matkalla.

– Olen lukenut Dostojevskin Karamazovin veljekset moneen kertaan. Dostojevski on paras kirjailija, johon olen päässyt tutustumaan Hermann Hessen lisäksi, Loiri sanoo.

Ylipäätä ovat lapsesta asti kiehtoneet ortodoksiset perinteet. Hänen kanttori-isänsä oli kiinnostunut ortodoksisuudesta.

– Ortodoksisuudessa on jotakin hyvin kaunista.

Loiri oli Heinä­vedellä Valamon luostarissa ensimmäisen kerran reilu puolitoista vuotta sitten konsertoimassa.

– Ortodoksisuus on aika mielenkiintoista, siinä on kaikille aisteille. Dostojevskin kirjoissa ortodoksit keskustelevat. Siinä voidaan puhua kaikesta. Se ei ole pyhää jeesustelua. Ortodoksisuuteen kuuluu ilo hyvin vahvasti.

Vesa-Matti Loiri ja Maria Ylipää ovat molemmat laulaneet sokean laulajan roolin Kullervo-oopperassa. Sokean laulajan balladin Aulis Sallinen sävelsi Loirille. Balladi on musikaalimusiikkia, kasaripoppia ja viihdelaulajalle kirjoitettu. Ylipää on ensimmäinen sokean laulajan roolin tekevä nainen.

– Eikö ole nasta tehdä kymmenen minuutin kohtaus ja saada hyvät fyrkat, Loiri kysyy.

– Se on oopperamaailmassa niin erilaista, Ylipää sanoo.

– Sulla on rooli, joka on sen kymmenen minuuttia. Sä tulet ja menet eri lailla kuin musikaaliesityksessä.

 

Sitten kun sä joskus vanhenet tarpeeksi ja mä pysyn tällä lailla nuorena, niin tehdään Viulunsoittaja katolla. Oikein sellainen rupinen esitys.

Loiri ja Ylipää eivät ole koskaan näytelleet yhdessä.

– Sitten kun sä joskus vanhenet tarpeeksi ja mä pysyn tällä lailla nuorena, niin tehdään Viulunsoittaja katolla. Oikein sellainen rupinen esitys, Loiri hörähtää.

Loirilla on ikävä teatterirooleja ja pitkiä harjoitusaikoja.

– Jos sun vastanäyttelijä kuuntelee sua ja sä kuuntelet sitä, se on ihanaa, hän sanoo.

– Joskus kun sä näet, että toinen ajattelee tulevaa repliikkiään, niin se on hirveää.

Ylipäälle teatterin taika on se kolmio: näyttelijä, näyttämö ja yleisö.

– Ja sitten sä näyttelijänä olet siinä, hän jatkaa.

– Mä olen tehnyt kameran kanssa paljon. Mulle kamera on yleisö, Loiri sanoo.

Ylipään mielestä näyttämöllä pitää olla tietoinen, mutta kauhean tekninen, ja samalla täysin unohtaa itsensä.

– Miten sä unohdat siinä sitten itsesi? Loiri kysyy.

–  Se on koko valmistautuminen, kun tiedän, että olen harjoitellut esitykseen ja keikkaan. Se on kiinnostavaa hommaa, hallittua psykoosia, Ylipää miettii.

– Se on hyvin sanottu, Loiri sanoo.


Puhumme siitä, miten ääni pysyy kunnossa. Vesa-Matti Loiri muistaa, kuinka hän pyrki 17-vuotiaana teatterikouluun, mutta hänet lähetettiin kotiin kasvamaan. Sanottiin, että pyri vuoden kuluttua uudelleen. Hän laittoi paperit vetämään armeijaan – ja yllättäen pääsikin sinne.

– Mä lauloin rokkia lomilla, ja huusin aliupseerina vanhemmille jätkille, että maahan, ylös!

Seuraavana vuonna Loiri hyväksyttiin teatterikouluun, mutta sieltä tuli kirje, että sulla on ihan mätä ääni. Hänet lähetettiin käymään pedagogi Aatto Sonnisen luona.

– Myöhemmin mulle sattui laulunopettajaksi Sibelius-Akatemian opettaja. Hän antoi sellaisen perustekniikan, että vaikka puhe ei enää kulkisi, pystyn vielä laulamaan. Harvoin mulla on ääni käheänä.

Loirilla on äänenhuoltoon hyvä kikka.

– Mä röökaan sikaria, mutta en vedä henkeen, hän sanoo.

Neljä vuotta sitten hän lopetti tupakanpolton ja polttaa nyt suunnilleen 3–4 sikaria päivässä.

– Mun ääniala on sekä noussut että laskenut. Olen saanut neljässä vuodessa laajuutta lisää.

Oikea tekniikka, harjoittelu ja terveelliset elämätavat. Niihin Ylipää luottaa.

– Alkoholi ei ole kauhean hyvä, Loiri sanoo.

– Eikä kofeiini, Ylipää sanoo.

Loiri on paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Mökille hän ei lähde enää yksin. Veneestä noustessaan hän tarvitsee apua.

– Painan 85 kiloa. Pahimmillaan painoin 153 kiloa, hän kertoo.


Maria Ylipää on 36-vuotias, Vesa-Matti Loiri 72-vuotias.

– Musta tuntuu, että olen vasta alussa mun töissä, Ylipää miettii.

Loiri muistelee keikkaa noin 35 vuotta sitten. Hän oli Linnavallin Eskon kanssa Leino-kiertueella. Se oli ehkä 25. konsertti.

– Se häpeän tunne, mikä mulle tuli, kun menin hotellihuoneeseen. Tajusin, mitä olen tehnyt. Kun jäljellä oli enää kolme biisiä, aloin laskea, koska pääsen ravintolaan syömään.

– Jokainen katsoja on ainutkertainen ja ostanut lipun sinne. Silloin päätin, että jos tämä jatkuu näin, mä lopetan. Jokainen on tullut kuuntelemaan sua, joku ehkä vaimonsa pakottamana.

– Ja joku firman, Ylipää naurahtaa.

Loiri kertoo ennen esiintymistä reagoivansa vatsalla hyvin voimakkaasti.

– Aina ennen keikkaa käyn yökkäämässä. En oksenna, mutta mä yökkään. Ahvenlahden Olli laski aina yks, kaks kolme, neljä... seitsemän, nyt tulee!

Jos pelko on kokonaan poissa, kokenut esiintyjä on huolissaan.

– Silloin en ole täysin mukana tilanteessa, Vesa-Matti Loiri sanoo.

Mari Ylipää on samaa mieltä:

– Jos jännitystä ei ole ollenkaan, silloin tuskin pystyy antamaan parastaan.

Vesa-Matti Loiri vieraili syyskuun alussa Ilta-Sanomien juhlatapahtumassa muistelemassa 1980- ja 1990-lukujen asioita. Katso tallenne alla olevalta videolta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt