Uutuuskirja: Spede raivostui silmittömästi ohjaaja Aleksi Mäkelälle – pyyhki naamataulun mielestään: ”Hän ei katsonut mua edes silmiin”

rac

Julkaistu:

Elokuvaohjaaja Aleksi Mäkelä kertoo uutuuskirjassa Spede, nimittäin, kuinka koko kansan rakastama koomikko raivostui elokuvaprojektin miljoonakustannuksista.
Viihdelegenda Pertti ”Spede” Pasasesta on julkaistu torstaina uusi elämäkerta, jonka on kirjoittanut toimittaja-kirjailija Tuomas Marjamäki. Docendon kustantama Spede, nimittäin -kirja käsittelee enimmäkseen viihdealan monitaiturin vaiherikasta työuraa.
  • Yllä olevalla videolla ote uutuuskirjasta. Videolta selviävät Speden erittäin erikoiset ruokailutottumukset.
Vuonna 2001 kuollut Spede teki merkittävän uran suomalaisen elokuvan parissa. Koska hän tienasi useista tuottamistaan elokuvista mukavat summat rahaa, oli hänellä varaa ottaa toisinaan myös riskejä. Uutuuskirjassa kerrotaan, kuinka vuonna 1992 Spede päätti tehdä suomalaisen toimintaelokuvan, joka olisi tyyliltään Hollywoodin action-leffojen ja James Bondin kaltainen.

Räisikintää ja toimintaa sisältävään elokuvaan Spede tahtoi palkata nuoret näyttelijänalut Samuli Edelmannin ja Santeri Kinnusen. Speden kerrotaan ehdottaneen näyttelijöille ”isojen poikien hiekkalaatikkoelokuvaa”, mistä kaksikon kerrotaan innostuneen välittömästi.

Speden kerrotaan tahtoneen alun perin antaa elokuva ohjattavaksi Tupla-Uunon ja Pulttiboisin ohjaajalle Hannu Seikkulalle, mutta Edelmann ja Kinnunen saivat Speden muuttamaan mielensä. Siispä elokuvaan palkattiin uransa alussa oleva ja samaan kaveriporukkaan kuuluva 22-vuotias Aleksi Mäkelä.



Tehtiin sopimus toimintaelokuvasta, jonka sisällöstä ei vielä ollut tietoa. Kirjan mukaan Spede pyysi nuorukaisia kirjoittamaan heti alkuun parikymmentä sivua käsikirjoitusta. Työryhmään mukaan tuli vielä Kalle Chydenius.

– Ensimmäisessä kohtauksessa tapettiin 20 ihmistä. Kunnon joukkoteurastus jo ennen alkutekstejä, Aleksi Mäkelä muistelee kirjassa.

Speden kerrotaan vakuuttuneen näkemästään.

– Ei tällainen ole minun tapaistani, mutta huomasin heti, että nyt on liikkeellä asiallinen porukka. Annoin pojille vapaat kädet, vaikka ikää oli vähän ja kokemusta tuskin lainkaan. Minulla on nimittäin näkemystä, Spede perusteli tuolloin Ilta-Sanomille.


Elokuvasäätiön kerrotaan myöntäneen tukea elokuvaan 2,35 miljoonaa markkaa. Lopusta rahoituksesta vastasivat sponsorit sekä Spede itse. Kirjan mukaan ensimmäistä käsikirjoitusta tehtiin vuoden verran. Ensimmäisessä versiossa muun muassa Linnanmäki räjäytettiin ja useita helsinkiläisiä yökerhoja tuhottiin ampumalla.

– Tämä on oikein hyvä, mutta kuulkaas pojat. Jos tää kaikki kuvataan, niin elokuva kestää kuus tuntia, Speden kerrotaan kommentoineen.

Lopulta käsikirjoitus saatiin kokoon ja elokuvan nimeksi päätettiin Romanovin kivet. Työryhmään palkattiin myös Talvisota-elokuvan kuvausryhmä. Seuraavaksi palkattiin Talvisota-elokuvan kuvausryhmä. Kirjassa kerrotaan, kuinka kaikki olivat projektista innoissaan.

– Romanovin kivet oli just sellainen elokuva, minkä voi tehdä kolme nuorta miestä, jotka katsovat päivässä kolme samanlaista amerikkalaista toimintaelokuvaa. Meillä oli täysin sisäänrakennetut mallit. Piti vain tietää, missä kukin tapettiin, Mäkelä nauraa kirjan haastattelussa.

Speden kerrotaan jättäneen elokuvan luottavaisin mielin nuorukaisten käsiin ja lähteneen itse Espanjaan golfaamaan kuvausten ajaksi. Speden kerrotaan innostuneen vielä nähtyään elokuvan trailerin, joka sisälsi runsaasti räiskintää.

– Jos tämä lähtee menemään hyvin, aletaan suunnitella Romanovit 2:ta! Speden kerrotaan hehkuttaneen.


Totuus kuitenkin paljastui: elokuvan kustannukset olivat paisuneet 5,1 miljoonaan markkaan. Se on kirjan mukaan tuplasti enemmän kun mitä elokuvasäätiö antoi tukea, vertailukohtana kirjassa käytetään myös Uuno Turhapuron poika -elokuvaa, joka maksoi 3,1 miljoonaa markkaa.

Näin Speden raivokohtauksesta kerrotaan kirjassa:

– Te ootte saatana menneet Lappiinkin kuvaamaan tätä! Spede suuttui.

– No kyllä se käsikirjoituksessa luki. Olet säkin sen lukenut, Mäkelä puolustautui.


Kirjan mukaan Edelmannin, Kinnusen ja Mäkelän palkkiot sisältyivät myös elokuvan budjettiin. Kirjassa kerrotaan, että summa oli pilkottu useisiin kuukausieriin, joita piti maksaa vuoden 1993 loppuun asti.

Mäkelä kertoo kirjassa, että Spede kuitenkin jätti muutaman erän maksamatta.

– Emme piitanneet siitä. Olimme varmoja, että lipputuloista tulee kyllä hyvät rahat, Mäkelä sanoo kirjassa.

Kirjan mukaan Romanovin kivet kuitenkin keräsi elokuvateattereissa vain 50 000 katsojaa, vaikka Speden kerrotaan odottaneen kymmenkertaista määrää.

– Sen jälkeen en kuullut Spedestä enää mitään. En tiedä, ehtikö hän edes katsoa Romanovin kiviä – ensi-iltaan hän ei tullut. Pari vuotta myöhemmin Renny ja Geena -gaalassa istuin Spedeä vastapäätä pitkässä pöydässä. Hän ei katsonut mua edes silmiin. Ehkä oli pyyhkinyt naamatauluni jo kokonaan mielestään, Mäkelä sanoo kirjassa.
  • Alla olevalla videolla kerrataan Spede Pasasen elämänvaiheita:

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt