Missä olit kun Elvis kuoli? Rockin kuninkaan kuolemasta jo 40 vuotta – suosion hiipumisesta useita merkkejä - Viihde - Ilta-Sanomat

Missä olit kun Elvis kuoli? Rockin kuninkaan kuolemasta jo 40 vuotta – suosion hiipumisesta useita merkkejä

Elvis kuoli 40 vuotta sitten. Nyt hänen levyjensä keräilyhinnat ovat laskussa. Syynä ei ole pelkästään fanien ikääntyminen.

16.8.2017 9:10

Missä olit, kun Elvis kuoli?

Siinä on kysymys, johon vastatakseen täytyy olla reilusti yli 40-vuotias. Elviksen kuolemasta on 16. elokuuta kulunut 40 vuotta.

Elvis Aaron Presley oli rockin kuningas 1950-luvulla – ja 1960-luvullakin höperön elokuvauransa jälkeen. 1970-luvun Las Vegas -vuosiinkin mahtui hetkiä, joita muisteltiin kaiholla Presleyn kuollessa ja vielä pitkään sen jälkeen.

Tällaisena monet haluavat hänet muistaa. Elvis elokuvassa Elä elämäsi laulaen (1962).­

Mutta mitä pidempään on kulunut Elviksen kuolemasta, sitä harvemmalla on mitään kosketusta hänen musiikkiinsa, traagisesti vain 42-vuotiaana päättyneeseen elämäntarinaansa ja siihen, miten suuri tähti Elvis oli omana aikanaan – kuin Justin Bieber ja Leonardo DiCaprio samassa persoonassa.

Uhkaako Elvis unohtua?

Kyllä uhkaa. Elvis Presleyn suosion hiipumisesta on useita merkkejä.

Helsingin Sanomat kirjoitti toukokuussa, kuinka äänilevyjen myyntisivusto Discogsissa on nähtävissä Elviksen keräilylevyjen arvon romahtaminen. Esimerkiksi Good Rockin’ Tonight -EP:n arvo oli vuonna 1998 HS:n mukaan keräilijämarkkinoilla 125 puntaa, mutta vuonna 2017 enää 13,50 puntaa.

Pääsyy Kuninkaan kuihtumiseen on raadollinen: Elvistä aikalaisina ihailleet 1950- ja 1960-lukujen nuoret ovat nyt 70–80-vuotiaita. Vaikka useimmat heistä olisivatkin yhä elossa, harva enää panostaa keräilyharrastukseensa hankkien uutta yhtä kuumeisesti kuin nuorempana.

Joulukuussa 1968 Yhdysvalloissa esitetty Elvis-tv-show oli valtava yleisö- ja arvostelu- menestys. Se ampaisi Elviksen musiikkiuran hurjaan nousukiitoon Hollywood-vuosien jälkeen. Nykyisin ohjelma tunnetaankin nimellä ’68 Comeback Special.­

Monen vanhan fanin kuolema tai keräilystä luopuminen on tuonut markkinoille runsaasti Elvis Presley -levykokoelmia. Tarjontaa on enemmän kuin kysyntää, eilisen harvinaisuudet eivät olekaan sitä enää tänään.

Myös Las Vegasista kuuluu kummia: Cirque Du Soleil keskeytti muutama vuosi sitten Viva Elvis -esitykset ja korvasi ne muilla kasinohotellin vaatimuksesta. Tähän Las Vegasissa useita pysyviä teemaesityksiä järjestävä, maailmankuulu moderni sirkus ei ole joutunut Las Vegas Sunin mukaan koskaan ennen alistumaan. Sirkuksen esitysten ainutlaatuisuus on nähty kiertueilla Suomessakin, ja Las Vegasin show’t ovat olleet lähes kauttaaltaan loppuunmyytyjä, on aiheena ollut sitten Beatles Love-musikaalisirkuksessa tai mikä tahansa muu, populaarikulttuurin ulkopuolelta ammentava akrobaattinen sirkus-show.

Mutta tuote nimeltä Elvis ei käy kaupaksi kuten ennen. Sen fanit eivät enää matkusta, ainakaan Las Vegasiin perustuhlaajiksi.

He eivät myöskään ole enää naimisiinmenoiässä: Elvis-teemahäät – yksi Las Vegas -huvittelun klassikoista – ovat menettäneet suosiotaan.

Las Vegas Review Journalin mukaan jo vuosina 2011–2012 jopa Elvis-imitaattorien keikat vähenivät kaupungissa viidenneksen.

On kuitenkin laiskaa syyttää Elvis-kysynnän vähentymisestä vain sitä, että alkuperäiset fanit ovat vanhentuneet. Se on luonnollista ja väistämätöntä, mutta ei suinkaan ainoa syy.

Syytä on myös musiikkiteollisuudessa: sitä ei ole tällä vuosikymmenellä kiinnostanut markkinoida Elvistä uusille sukupolville.

Suomessa oltiin Elvis-tietouden leviämisen suhteen pitkään erityisasemassa. Elvis-fani Jyrki Hämäläinen piti huolen, että 1970–1990-lukujen nuoret oppivat tuntemaan Presleyn Rockin Kuninkaana. Hämäläisen päätoimittama nuorisolehti Suosikki omisti aika ajoin Elvikselle lehden kansikuvan ja kertoi tämän värikkään elämäntarinan: köyhän lapsuuden, äidinkaipuun, paheksutut lantioliikkeet, nuorisohysterian, manipuloivan managerin, armeija- ja elokuvavuodet 1960-luvulla sekä vuoden 1968 huikean comebackin – ja 1970-luvun vähitellen pöhöttyneet finaalivuodet Las Vegasissa.

 Musiikkiteollisuus on unohtanut Elviksen, muttaGraceland on yhä Yhdysvaltain suosituin yksityiskotimuseo.

Suosikki pyrki täyttämään sen tilan, minkä nuoret nyt täyttävät internetillä. Kun Suosikki tarjosi ajankuluksi ihailtavaa, luettavaa, jaettavaa, samastumisen ja kauhistelun kohteita sekä muun muassa lääkäripalstan, myös lehden Elvis-hehkutus omaksuttiin. Elvis pääsi monen 1970- ja 1980-luvun teinin seinälle julisteena – Suosikki-kielellä ”turbo-lakanassa”.

Nyt Hämäläinen on kuollut ja Suosikki lakkautettu kannattamattomana. Elvis ei enää elä suomalaisten nykynuorten medioiden vetonaulana.

Maailmalla Elvis oli mukana levy-yhtiö RCA:n kansainvälisissä kärkihankkeissa vielä 2000-luvulla: kun Elviksen kuolemasta tuli kuluneeksi 25 vuotta, hänen laulamansa A Little Less Conversation oli maailman soitetuimpia biisejä. Se oli kuultu edellisvuonna Ocea’s Eleven -hittileffan tunnuskappaleena. Kappaleen oli modernisoinut uuden ajan Big Beat -muotoon hollantilainen dj-tuottaja JXL.

Sittemmin vastaavia modernisointeja, uusmiksauksia Elvis-klassikoista, ei ole kuultu.

Eikä Elvis-klassikoita ole pyritty tuomaan enää osaksi lastenviihdettäkään samaan tapaan kuin aikanaan. Vielä Lilo ja Stitch -elokuvassa (2002) toinen pääosahahmo Lilo on ”kuningas Elviksen musiikin fani”. Myös Elviksen hitit tulivat tutuksi elokuvan kohderyhmälle, nykyisille parikymppisille. He ovat toistaiseksi viimeinen Elviksen pariin ohjattu sukupolvi.

Miksi musiikkiteollisuus on unohtanut Elviksen? Miksi hänen ääniteaarteistoaan ei ole päivitetty ja paketoitu uudelleen samalla tavalla kuin vaikkapa Beatlesin?

Elviksestä seuraavan sukupolven supertähdethän pidetään taitavasti esillä vuodesta toiseen: viimeksi tänä vuonna julkaistiin uusi miksaus Beatlesin klassikkolevystä Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Julkaisu sai alkukesästä valtavasti huomiota, ja nykyaikaan päivitetyn äänimaailman arvellaan houkuttelevan uusia ihmisiä Beatlesin ääreen. Vanhat Beatles-friikit tietysti ostavat uudenkin version, kuten ovat ostaneet vuosikymmenten kuluessa edellisetkin.

Yksi syy vähäisiin Elvis-julkaisuihin lienee oikeustaistelu, jota Elviksen levymyyntirojalteista on käyty pitkään. Laulajan omaisuutta ja levytysten oikeuksia hallinnoiva Elvis Presley Enterprises (EPE) on vaatinut oikeusteitse isompaa osuutta myynnistä Sony Musicilta.

Juristeja on työllistetty sekä Yhdysvalloissa että Saksassa. Taloudellisen näkemyseron taustalla on myös musiikkijakelun yleistä murrosilmiötä: kun musiikkia kulutetaan yhä enemmän digitaalisesti, eri osapuolet artistien oikeudenhaltijoista musiikkituottajiin pyrkivät pitämään puolensa.

EPE:n vaatimuksiin vaikuttaa myös tekijänoikeuksien suoja-ajan jatkaminen sen jälkeen, kun Elvis ja manageri Tom ”Eversti" Parker tekivät vuonna 1974 diilin levy-yhtiön kanssa. Sony omistaa nykyisin levymerkki RCA:n, jolle Elvis levytti vuodesta 1956 lähtien.

Yhtä kaikki kiistatilanne tuskin on motivoinut levy-yhtiötä miettimään uusia tapoja myydä Elviksen vanhoja hittejä yhä uudelleen ja varsinkaan markkinoida niitä suurelle yleisölle, kuten Sgt. Pepperiä on markkinoitu maailmanlaajuisesti. Myynnistä saatavaa tuottoa ja siihen mahdollisesti myöhemmin kohdistuvia vaatimuksia ei ole pystytty ennakoimaan.

Tämän vuoden merkittävin Elvis-äänite pohjautuu uran varhaisvuosiin. Sony Musicin julkaisema A Boy From Tupelo – Complete 1953–55 Recordings on suunnattu Kuninkaan kiihkeimmille vanhoille faneille. Kokoelma sisältää kaiken, mitä Elvis teki ennen RCA-sopimustaan Sun Recordsille, muun muassa My Happinessin, itse maksamansa ensilevytyksen, jonka hän antoi lahjaksi äidilleen Gladysille.

Graceland, Elvis Presleyn kotitalo, sitä vastoin on säilyttänyt suosionsa. Memphisissä, Tennesseen osavaltiossa, rock’n’rollin alkuvuosien kehdossa sijaitseva kompleksi nauttii maineesta Yhdysvaltain suosituimpana yksityiskotimuseona. Gracelandissa vierailee vuosittain noin 600 000 ihmistä.

Elviksen kotitalo Graceland vetää yhä kävijöitä jonoksi asti. Yläkuvassa Elvis ja yksi hänen autoistaan Gracelandin edustalla maaliskuussa 1965.­

Kartanon, siis varsinaisen Gracelandin, omistaa Elviksen tytär Lisa Marie Presley. Talon yläkerta, jonne Elvis kuoli elokuussa 1977, ei ole avoinna yleisölle, mutta katsottavaa riittää muuallakin. On muun muassa nykysilmää hellyttävä tv-huone, jossa on rinnakkain kolme kuvaputki-tv-vastaanotinta – se ei näytä tänä päivänä ökyilyltä, vaan vanhalta valokuvalta kierrätyskeskuksesta. On Jungle Room, viidakkohuone, jossa Elvis hyödynsi puisten matkamuistohuonekalujen akustisia ulottuvuuksia ja teki äänityksiä.

Ulkona voi sitten ihmetellä vaikkapa Elviksen lentokoneita – ja vaaleanpunaista Cadillacia, jonka hän osti äidilleen ensimmäisillä levymyyntirahoillaan 1955.

Ja monet ovat ihmetelleet, nuoretkin. Muutama vuosi sitten Gracelandin kävijöistä peräti kolmannes oli alle 35-vuotiaita.

Yleisö on nuorempaa ja monipuolisempaa kuin usein ajatellaan. Eivätkä he kaikki ole Elvis-faneja. Osa on musiikki-intoilijoita – tai Paul Simonin Gracelandin (levy vuodelta 1986) faneja, kommentoi Gracelandin tiedottaja Kevin Kern Time-lehdelle taannoin.

Miten Elviksen käy tulevaisuudessa? Miten muistellaan 2027 sitä, että Kuninkaan kuolemasta on 50 vuotta?

Graceland ainakin säilyttänee suosionsa. Elvis Presley Enterprises, Lisa Marie Presley ja Elviksen leski Priscilla Presley jännittävät ensi viikolla, miten 40 vuotta kuolemasta -juhlallisuudet sujuvat.

Ne ovat myös koetus Gracelandin yhteyteen avatulle 45 miljoonan dollarin eli noin 38 miljoonan euron lisärakennukselle, jossa sijaitsee muun muassa ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä sekä uusia Elviksen omaisuuden näyttelytiloja.

Esillä on muun muassa 25-tuumainen RCA-televisio, jonka kuvaruutuun Elvis on ampunut reiän.

Se on uutta, sillä Elvis Presley Enterprisesiä on syytetty siitä, että se kontrolloi Elviksestä nähtävää kuvaa ja tahtoo hänet Rockin Kuninkaaksi liian puhtoiseksi kiillotettuna. Kirjailija Sean O’Neal epäili kirjassaan Elvis Inc. The Fall And Rise of the Presley Empire (1997), että EPE esimerkiksi ”kieltäytyisi absoluuttisesti lisensioimaista tuotteita, joissa on kuva ylipainoisesta Elviksestä”.

Ehkä ajat ovat muuttuneet ja muuttuvat. Ehkä Elviksen ristiriitaisen hahmon esittäminen entistä monipuolisemmin, rehellisemmin, voi saada myös yhä uudet ihmiset kiinnostumaan hänestä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?