Viihde

Gösta Sundqvistin kuolemasta 14 vuotta – uutuuskirja paljastaa: mystinen suomirokin suurmies oli erakko ja kontrollifriikki

Julkaistu:

Tänään julkaistavassa uutuuskirjassa Gösta Sundqvist - Leevi and the Leavingsin dynamo (Into, 2017) raotetaan salaperäisyyden verhoa koko Suomen rakastaman muusikon ympäriltä.
Eletään 1990-luvun alkua. Mustavalkoisella videolla parrakas, hieman tukeva mies verkkareissaan laulaa raparperitaivaasta. Laulussa astutaan ilmalaivaan. Se vie perille piilopaikkaan, josta löytyy siirtolapuutarhatontti ja kuihtunut mansikkamaa.

Laulaja on 34-vuotias Gösta Sundqvist, Leevi and the Leavingsin solisti. Mies, josta koko Suomi pitää, mutta kukaan ei oikeastaan tunne.

Gösta oli eläessään erakko. Hän viihtyi kotonaan perheensä ja tuhansien videokaseteille tallennettujen elokuvien parissa. Hän vaikeni medialle ja varjeli yksityisyyttään. Samalla hän teki kuitenkin 19 levyllistä musiikkia ja yli 700 radio-ohjelmaa. Göstasta liikkuu paljon tarinoita. Osa niistä on totta, osa myyttisiä kertomuksia salaperäisestä taiteilijapersoonasta.



Sundqvist syntyi vuonna 1957 Espoossa suomenruotsalaiseen perheeseen. Jo lapsena hän osoitti erityisiä kykyjä varsinkin jalkapallossa ja ehkä hieman yllättäen baletissa. Gösta oli vahva ja nopea, mutta hän kärsi sydänoireista jo lapsena.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Vaikka Gösta oli lahjakas monella alueella, koulunkäynti ei napannut ja nuori mies joutui usein törmäyskurssille auktoriteettien kanssa. Tilanteessa kuin tilanteessa hän pyrki pääsemään niskan päälle, eikä sietänyt varsinkaan komentelua. Opintie saikin jäädä jo keskikoulun jälkeen.

Bänditoiminta imaisi Göstan mukaansa ja Leevi and the Leavings näki pian päivänvalon. Bändin ura lähti nousukiitoon jo ensisinkun Mitä kuuluu Marja-Leena? menestyksen myötä vuonna 1978.



Vaikka bändi oli suosionsa huipulla vuosina 1987-1995 ja levyt myivät järjestään kultaa, ei leavingseja nähty koskaan keikalla. Gösta myös muisti ottaa asian esille jokaisessa haastattelussa, joita hän vielä silloin antoi.

– Mä en tunne tarvetta keikkailla. Jos mä olisin 15-vuotias, niin kyllä musta olisi kivaa lähteä tuonne sauhuilemaan tyttöjen kanssa ja dokailemaan, mutta kun sitä on sen verran vanha äijä, niin ei sitä tuossa mielessä enää viitsi, tuolloin vasta 23-vuotias Gösta kertoi Soundi-lehdelle.

Keikkakyselyjä toki riitti, mutta bändin nokkamies ei niille lämmennyt. Kontrollifriikki Sundqvistille live-keikka olisi saattanut olla liian arvaamaton tilanne, eivätkä langat olisi välttämättä pysyneet hänen käsissään.



Göstassa oli monia puolia. Hän oli hyvin välitön, mutta myös ”vittumainen jätkä”.

– Kun hän joutui riitoihin jonkun ihmisen kanssa, hänellä ei ollut mitään ongelmaa jättää tuo ihminen täysin huomiotta. Gösta ei alistunut siihen, että hän roikottaisi jotain ääliötä mukanaan. Jos joku koitti hyötyä Göstasta tai ratsastaa hänen maineellaan, se oli hänelle punainen vaate, bändin basisti Risto Paananen kuvailee solistiaan Timo Kalevi Forssin kirjoittamassa kirjassa Gösta Sundqvist - Leevi and the Leavingsin dynamo (Into, 2017).

Studiossa Gösta oli herra ja hidalgo. Hän piti kaikki langat käsissään. Vaikka Gösta toimi diktaattorin elkein, hän huomasi kyllä, jos jollakin oli parempi idea ja hän nappasi sen. Silti bändin kaikki sovituksetkin kirjattiin aina Göstan nimiin.


Göstaa ei nähty välttämättä edes bändin sisäisissä juhlissa.

Kun tuottaja Pekka Aarnio järjesti 1990-luvun alussa kultalevybileet omassa kodissaan, Gösta jätti tulematta bileisiin.

– Minua harmitti Leavings-kundien puolesta. Kaikki tulevat juhlimaan yhteistä saavutusta, mutta päähenkilö ei vaivaudu paikalle, Pekka Aarnio kertoo kirjassa.

– Gösta sanoi minulle kerran, että jos hän joutuu huomion keskipisteeksi, niin hän on kuin kala kuivalla maalla. Ehkä kyse oli jostain paniikkihäiriön sukuisesta jutusta, basisti-Paananen pohtii.

Musiikkia ja radio-ohjelmia Gösta teki aivan loppuun saakka, vaikka stressi ja sydänvaivat kiusasivat miestä. Hän ryhtyi kuntoilemaan ja sai painoakin pudotetuksi. Siksi loppu tuli yllättäen. Sundqvist kuoli 46-vuotiaana sydänkohtaukseen Helsingissä 16. elokuuta 2003.
Lue lisää aiheesta päivän Ilta-Sanomista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt