Seksisymboliksi tituleerattu Tommi Korpela haukkui suomalaiselokuvia – kieltäytyy tietyistä rooleista surutta: ”Suurin osa on sitä samaa kamaa” - Viihde - Ilta-Sanomat

Seksisymboliksi tituleerattu Tommi Korpela haukkui suomalaiselokuvia – kieltäytyy tietyistä rooleista surutta: ”Suurin osa on sitä samaa kamaa”

Mielenkiintoinen rooli on Korpelan mielestä ”joku ristiriitainen henkilö”. –Mitä pahemmassa kusessa sen parempi.

Julkaistu: 13.8.2017 11:03

Tommi Korpela tunnetaan omaleimaisten ja monivivahteisten roolien miehenä.

Eikö olekin jouluista? tuottaja Miia Haavisto kysyy ja hymyilee.

Seisomme itähelsinkiläisen omakotitalon pihamaalla. On huhtikuun alku ja puissa sirkuttavat kevään ensimmäiset muuttolinnut. Käynnistymässä on vuodenvaihteeseen sijoittuvan draamakomedia Joulumaan viimeinen kuvauspäivä.

Kolmenkymmenen hengen filmiryhmä tekee viimeisiä säätöjään. Sitten ohjaaja Inari Niemi antaa merkin, pihamaa hiljenee ja kamera käynnistyy.

Milka Ahlroth ja Tommi Korpela esittävät ex-paria.

Tekeillä olevassa kohtauksessa viisikymppistä Helenaa esittävä Milka Ahlroth kohtaa nuoremman naisen matkaan lähteneen ex-miehensä Harrin, joka on tullut noutamaan kesärenkaita pariskunnan entisestä yhteisestä asunnosta. Kaksikon välillä käydään herkullisen vaivaantunut keskustelu.

Kohtauksen päätteeksi Harri napsauttaa takakontin kiinni ja karauttaa Volvollaan ulos pihasta.

– En ole hänestä mitään ilkimystä tehnyt. Aika kiltti ja lempeä kaveri pohjimmiltaan, Harria esittävä Tommi Korpela, 48, kertoo kuvaustauolla.

Roolista hän kertoo kiinnostuneensa alun perin käsikirjoituksen perusteella. Näin hänen kohdallaan on kuulemma aina – niin hyvässä kuin pahassa.

– Esimerkiksi komediakäsikirjoituksen kohdalla tuntuu todella vaivaannuttavalta, jos juttu ei lukiessa naurata kertaakaan. Aika monesti olen kieltäytynytkin sellaisista rooleista, joista en ole saanut yhtään kiinni, Korpela paljastaa.

Sitä on kuitenkin vaikea uskoa.

Tommi Korpela Tummien perhosten koti -elokuvassa.

Korpela tunnetaan harvinaisen muuntautumiskykyisenä näyttelijänä, joka on tehnyt yli kahdenkymmenen vuoden ammattilaisuransa aikana rooleja laidasta laitaan. Hänet on nähty muun muassa miesprostituoiduksi ajautuvana perheenisänä (Miehen työ), runoilija Lauri Viitana (Putoavia enkeleitä) ja filosofiseen ajatteluun höyrähtäneenä toimitusjohtajana (Firma). Seuraavaksi Korpela nähdään pääroolissa Ikitie-elokuvassa, joka saa ensi-iltansa 15. syyskuuta.

Korpelalle tuntuu istuvan rooli kuin rooli.

Itse hän toteaa, ettei roolihenkilöllä – tämän ammatilla, iällä tai elämänitilanteella – lähtökohtaisesti olekaan hänelle merkitystä. Kyse on pikemminkin oman intuition kuuntelemisesta ja sopivan kosketuspinnan hakemisesta.

– Pitää pohtia, näkeekö roolissa sellaisia kulmia, joista henkilöä voisi lähestyä. Sellaisia, jotka tekevät roolista mielenkiintoisen, Korpela muotoilee.

Minkälainen on mielenkiintoinen rooli?

– No, usein joku ristiriitainen henkilö. Ja mitä pahemmassa kusessa, sen parempi. Henkilö, joka on pliisu ja jolle ei tapahdu mitään, on paskamainen näytellä. Kaikki kitka ja hankaluus tuottavat sen sijaan kiinnostusta. Se on sellaista näyttelijäntyön polttoainetta.

Korpela toteaa olevansa itse siinä mielessä onnekas, että on päässyt tekemään hyvin erilaisia rooleja uransa varrella. Hän kuitenkin lisää, että tosiasiassa Suomessa näyttelijöille tarjottavien roolien haitari on melko kapea. Suurin osa hänellekin tarjottavista osista on ”sitä samaa kamaa”.

Tommi Korpelaa vaivaannuttaa seksisymbolin maine.

Tämä lienee kuitenkin jokaisen pienen maan ongelma: elokuvan tekeminen on kallista ja potentiaalisia katsojia on vähän. Siksi suuria riskejä ei haluta ottaa.

Korpela sanoo, että hänen mielestään kaikenlaisia elokuvia tarvitaan, sekä Luokkakokouksen kaltaisia, helposti pureksittavia komedioita että taiteellisesti haastavampia draamoja. Ongelma on kuitenkin hänen mielestään siinä, ettei Suomessa uskalleta tehdä oikeasti persoonallisia elokuvia.

– Paljon rohkeampia avauksia voisi kokeilla. Monesti apinoidaan suoraan jostain muualta sen sijaan että keksittäisiin jotain omaa. Keskitytään liiaksi ennalta-arvattavuuteen ja oletuksiin siitä, mitä katsojat haluavat nähdä.

– Omasta mielestäni se on täysin toisarvoista tai ainakin siinä mennään perse edellä puuhun. Ei elokuvaa pitäisi lähteä tekemään ainoastaan noiden asioiden ohjaamana. On eri asia tuulettaa, että suomalaisella elokuvalla menee paremmin kuin koskaan, kun on niin helvetisti katsojia, kuin tuulettaa sen puolesta, miten kova elokuvataiteellinen taso meillä on. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Hän itse on saanut ottaa vuosien varrella vastaan lukuisia tunnustuksia työstään. Parhaan miespääosan Jussilla Korpela on palkittu peräti kolmasti, viimeksi Aleksi Salmenperän ohjaamasta mustanhuumorin sävyttämästä Häiriötekijä-elokuvasta, jossa hän esitti useita eri roolihahmoja.

Myös monet muut hänen pidetyimmistä roolitöistään ovat komediallisia. Siksi on yllättävää kuulla, ettei Korpela pidä itseään kovinkaan lahjakkaana komedianäyttelijänä.

– Se ei ole itselleni luontaista, vaikka komiikka onkin itselleni tosi tärkeätä ja ihailen taitavia koomikoita. En voi missään nimessä sanoa olevani koomisen hahmon tekijänä mitenkään taitava. En koe olevani siinä ollenkaan parhaimmillani.

Ristiriidat kiinnostavat Tommi Korpela on omaleimaisten ja monivivahteisten roolien mies. Mielenkiintoinen rooli on hänen mielestään ”joku ristiriitainen henkilö”. – Mitä pahemmassa kusessa sen parempi.

Kehuja kuullessaan Korpela tuntuu lähinnä vaivaantuvan. Niin käy myös silloin, kun hänelle mainitsee hänen epävirallisesta tittelistään Suomen seksikkäimpänä miehenä. Sellaiseksikin Korpelaa on monesti tituleerattu.

Mutta onko sillä ollut merkitystä hänen uransa kannalta? On varmasti ollut, Korpela sanoo.

– Turha sitä on kiistääkään, etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä elokuvabisneksessä. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen. Mutta mahdotonta sanoa, miten tärkeässä osassa ulkonäkö on omalla kohdallani ollut. Näyttelijänä sitä yrittää vain tehdä parhaan mahdollisen roolisuorituksen.

Miltä ihailu tuntuu?

– Aika harmittomalta. Voihan se vähän hivelläkin, mutta aika absurdia sellainen loppujen lopuksi on. Olen kuitenkin ihan tavallinen viisikymppinen ukko ja normaalielämässä tuollaiset kehut unohtuvat aika nopeasti.

Joulumaa elokuvateattereissa loppuvuodesta 2017.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?