Ilonaihe vai ikimuistoinen nöyryytys? Suomalaisjulkkikset paljastavat polttarikohelluksensa – ”Itkin hysteerisesti 45 minuuttia” - Viihde - Ilta-Sanomat

Ilonaihe vai ikimuistoinen nöyryytys? Suomalaisjulkkikset paljastavat polttarikohelluksensa – ”Itkin hysteerisesti 45 minuuttia”

Julkaistu: 23.7.2017 19:37

Viimeinen vapaa ilta ennen avioliiton satamaan purjehtimista voi olla ilonaihe tai painajainen.

Olet taatusti nähnyt tämän – tai ollut itse mukana: humalainen seurue vaappuu vastaan kaupungin keskustassa. Jos vaappujat ovat naisia, he myyvät suukkoja. Jos temppujuoman heiluttamat ovat miehiä, jollakulla on puusukset jalassa keskellä kesää. Stereotypioita? Voi hyvin olla, mutta yllättävän monet polttarit perustuvat hassuihin pukuihin, nolojen tai pelottavien tehtävien suorittamiseen – ja pahimmassa tapauksessa juhlakalun häpäisemiseen.

Heinäkuu on hääkuukausi. Siksi viikonloppuisin saattaa nähdä useita polttariseurueita. Mitä he puuhaavat, moni ihmettelee. IS päättikin kysyä tunnetuilta suomalaisilta, ovatko he olleet mukana ikimuistoisissa polttareissa ja miten heidän omat juhlansa sujuivat.

Ystävät unohtivat Janne Katajan

Janne Kataja muistaa omat polttarinsa lopun elämäänsä. Ei siksi, että ne olisivat olleet ikimuistoiset, vaan siksi, että niitä ei ollut.

– Ystävät unohtivat koko homman. Minä sitten jouduin muistuttamaan heitä asiasta, Janne nauraa.

Lopulta Janne sai juhlansa, mutta eipä niistäkään bileistä ole paljon kerrottavaa.

– Mulle laitettiin jonkun drag artistin hopeinen hattu päähän, ja sitten mut vietiin istumaan paikalliseen pubiin. Se oli vielä sellainen ”ammattilaisten paikka”. Mitään muuta ei tapahtunut koko iltana.

Kataja vitsailee, että hänelle jäi ikuinen trauma polttareista.

– En ole on katkera, mutta on se muisto tuokin. En nykyään järjestä edes synttäreitä, kun ei sinne kukaan tule. Ei järjestä, ei joudu pettymään.

Onneksi Janne on päässyt mukaan onnistuneisiinkin polttareihin. Erään ystävän naimisiin menoa juhlittiin venäläisen kirjailijan Anton Tšehovin hengessä.

– Sulhanen oli Tšehov-fani. Meillä oli polttareissa sitten sen mukainen ohjelma. Koko yö juhlittiin taivasalla. Meillä oli pitkä pöytä, jossa oli kynttilöitä ja valkoiset pöytäliinat. Porukkaa oli varmaan 40 tai 50 henkeä.

Yöpyminen bordellissa

Varsinainen seikkailu koettiin kuitenkin seuraavana päivänä, kun osa porukasta lähti hakemaan hääjuomia Tallinnasta.

– Minä lähdin kuskiksi. Kun ajoin pakettiauton terminaaliin, kävi ilmi, että auto on katsastamaton. Poliisisaattueessa ajettiin katsastukseen.

Eikä siinä vielä kaikki.

– Meille oli varattu Tallinnasta oikein pittoreski hotelli vanhasta kaupungista. Yöllä kävi ilmi, että se olikin bordelli. Me vaan nukuimme, Janne tähdentää.

Snapsin vaikutus yllätti: ”Ihan peruskossua”

Jethro Rostedt meni naimisiin maaliskuussa 1998. Polttaritkin vietettiin.

– Omat polttarit meni kyllä ihan perseelleen, Jethro huokaa.

– Lähdimme normaalisti syömään, sellaiseen paikkaan kuin Kultainen Hirvi Turussa. Harmi, sitäkään ravintolaa ei enää ole.

Mutta siihenpä Jethron polttarit sitten tyssäsivätkin.

– No, me otettiin terävä snapsi heti kärkeen. Mulle tuli siitä niin huono olo, että lähdin viiden minuutin päästä kotiin.

Snapsin vaikutus ihmetyttää Jethroa vieläkin, vaikka tapahtumasta on kulunut 19 vuotta.

– En tiedä mikä siinä oli? Se oli ihan peruskossua. Jos olisi ollut Jaloviinaa, niin juhlat olisivat varmaan jatkuneet, Jethro nauraa.

Lentokoneella suoraan ulkomaille

Sanna Saarijärvi meni naimisiin tänä kesänä. Vaikka polttarit mielessä kummittelivatkin, Sanna yllätettiin täysin.

– Minut oli niin hyvin valjastettu viikonlopun tekemisillä ja tapahtumilla, että mulla ei ollut mitään hajua polttareista. Olin nukkumassa ja yhtäkkiä ystävät olivat sängyn jalkopäässä juomassa samppanjaa, Sanna ihastelee yllätystä.

Sen jälkeen Sannaa vietiin.

– Siinä tuli yllätystä yllätysten perään. Stockan yläkerrassa oli ihania naisia ja samppanja-aamiainen.

Aamiaiselta Sanna ohjattiin isoon mustaan autoon. Koska Sanna oli käsketty pakkaamaan uima-asu mukaan, hän luuli pääsevänsä Flamingon kylpylään. Mitä vielä.

– Auto ajoikin Flamingon ohi ja lentokentälle. Vasta koneessa selvisi, että mua viedään Riikaan.

Sannan polttarit kestivät koko viikonlopun.

– Olin aina puhunut, että Riikaan pitäisi päästä käymään. Sitten olimme yhtäkkiä siellä. Aurinko paistoi ja tytöt olivat miettineet kaiken valmiiksi. Kuplivaakin oli sopivasti, niin ettei kenelläkään mennyt yli.

Mieluisin muisto oli ranskalaisen polttariporukan tapaaminen.

– Kohtasimme nuorten ranskalaismiesten polttariporukan. Heillä oli tehtäviä ja sulhanen sai suorittaa yhden meidän kanssamme. Se oli kiva kohtaaminen.

Sanna on iloinen ystäviensä tyylitajusta. Polttareihin ei kuulunut hulluja temppuja, eikä noloja pukuja.

– Tyyli säilyi loppuun saakka. Kaverit olivat vähän satsanneet. Viikonloppu oli yhteistä nauttimista. Minulla oli parasta ystäväseuraa. Polttarikansionkin kehtasi näyttää häissä.

”Itkin hysteerisesti Kaapelitehtaan katolla”

Kun Niina ja Lorentz Backman menivät kuusi vuotta sitten naimisiin, Niina arvasi vahingon kautta, koska hänen polttaripäivänsä olisi. Eräs hänen ystävistään ei päässyt paikalle, ja ystävä tekstasi vahingossa Niinalle, että ei pääse mukaan, vaikka päivän piti olla yllätys.

– Minut haettiin lopulta kotoani ikään kuin yllättäen, Niina muistelee naureskellen.

– Polttarini olivat ihan mielettömät. Ne kestivät kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä menimme Långvik-hotelliin, jossa olemme itse asiassa nytkin Loren kanssa viettämässä hääpäiväämme, Niina kertoo puhelimitse.

Moka ei kuitenkaan haitannut juhlatunnelmaa, kun parikymmentä polttariseurueen jäsentä kokoontui yhteen juhlimaan. Päivään kuului melkoisia yllätyksiä hemmotteluhoitojen, upean illallisen ja nautiskelun ohessa. Pahin yllätyksistä koitti, kun Backman kuljetettiin ystävän veneellä Kaapelitehtaalle.

– Siellä tehtaan katolla mua odottivat valjaat ja naru. Sen avulla olisi pitänyt laskeutua katolta alas. Mulla on aika kova korkean paikan kammo, joten sehän meni sitten siihen, että itkin hysteerisesti Kaapelitehtaan katolla 45 minuuttia.

Kurjana lopputuloksena oli, että morsian tuli katolta alas portaita pitkin, ei valjaissa.

– Koska se oli kuitenkin maksettu, jonkun piti ”näyttää” minulle, ja kaaso tuli sieltä sitten lopulta alas vaijerilla.

– Olin toivonut jotain extremeä, mutta tuo oli minulle yksinkertaisesti liikaa, Backman toteaa.

Kauhukokemus jäi polttarien ainoaksi ”pelottavaksi” kokemukseksi. Loppuillan ystävät viettivät porukassa nauraen, nauttien ja juhlien.

– Minut stailattiin ja hemmoteltiin, ja sitten söimme hyvin ja lähdimme Helsingin yöhön.

Niina toteaa, että kaikkein tärkeintä polttareissa on hyvä seura ja hauskanpito, ei niinkään ohjelmanumerot. Niina kiittelee edelleen kaasojaan todella hyvästä työstä ikimuistoisten polttarien parissa.

– Sen jälkeen oli aika uupunut olo, mutta ei toisaalta ihan niin uupunut kuin mieheni. Hänellä kesti kaksi viikkoa toipua polttareista! Niina nauraa.

Polttarit aikuiseen makuun: Viskiä ja sikareita

Radiojuontajan polttareissa oli paikalla iso porukka miehiä, jotka nauttivat yhdessäolosta viskiä nauttien ja sikareita poltellen.

Radiojuontaja Kimmo Vehviläinen avioitui pitkäaikaisen kumppaninsa Johannan kanssa viime vuoden elokuussa näyttävin juhlamenoin. Polttareita vietettiin isossa kaveriporukassa Liettuan Palangassa.

– Olen etuoikeutetussa asemassa, sillä minulla on ollut kahdet polttarit. Kun ikä alkaa kakkosella, polttarit perustuvat aika paljon sankarin nöyryyttämiseen ja actioniin. Minut puettiin tosi mielikuvituksellisesti naisen vaatteisiin.

Yli 17 vuotta ensimmäisten polttarien jälkeen mies pääsi juhlimaan aikuisempia polttareita kaveriensa kanssa.

– Toisen polttarit olivat nyt, kun olen yli 40-vuotias. Siihen ei sisältynyt mitään hullua, vaan bestmanit aavistivat ihan oikein: Hyvää viskiä, sikareita ja miehistä yhteisoloa.

Ensimmäiset polttarit olivat Pärnussa, kakkospolttareita vietettiin Liettuassa.

– Se on ihan mieletön Riviera, kuin Rhodoksella olisi. Paljon kivoja ravintoloita ja sellaista.

Sulhanen pääsi poseeraamaan valtavan käärmeen kanssa.

Polttarit alkoivat koskettavasti ja ikimuistoisesti, kun porukka pysähtyi bussilla paikalliseen pikkukauppaan ostamaan itselleen janojuomia matkalle. Kaupan edessä kyyhötti köyhä liettualaismummo kerjäämässä rahaa.

– Kaverit keksivät, että Kimmo, sähän viet sille mummolle rahaa. Keräsimme kolehdin kolikoita ja seteleitä. Porukassa oli varakkaampia liikemiehiä, joten kolehdin avulla rahaa tuli yllättävän paljon. Kun vein ne rahat mummolle, hän alkoi itkeä. Muistan, että minua vähän nolotti, kun olin ajatellut, että ehkä se ei edes ole mikään köyhä. Jälkikäteen ajatellen se oli parasta, mitä saattoi tapahtua, Vehviläinen sanoo.

Loppuilta oli aikuisessa miesporukassa rauhallinen, mutta hauska.

– Jos surullista humalatilaa ei lasketa, mitään ihmeempää ei tapahtunut. Emme käyneet edes strippibaarissa. Olin melkein pettynyt!

Keskenänsä miehet kyllä yltyivät alastomuuteen hotellilla.

– Pojat eivät koskaan kasva niin aikuisiksi, ettei olisi kaikkein kivointa kuunnella musaa ja hillua yhdessä alasti, Vehviläinen nauraa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?