Kommentti: Chris Cornellin aika ei olisi ollut vielä – näin hän esiintyi Suomessa vuosi sitten: ”Tuntui, että kuolema on kaukana” - Viihde - Ilta-Sanomat

Kommentti: Chris Cornellin aika ei olisi ollut vielä – näin hän esiintyi Suomessa vuosi sitten: ”Tuntui, että kuolema on kaukana”

Chris Cornellin kuolema saa muistelemaan 1990-lukua, jolloin musiikkimaailma katsoi Yhdysvaltain Seattleen. Yksi kaupunki ei tosin riittänyt Cornelille, muistelee musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.

Kuva Soudgarden-yhtyeen konsertista Helsingissä 2013.

18.5.2017 14:53

Chris Cornellin kuolinuutinen keväisenä torstaina iski yllättäen. Amerikkalaislaulaja oli vasta 52-vuotias, hyväkuntoinen ”joogarusina”, kuten eräs Facebook-toverini hyväntahtoisesti kuvaili. ”Ei sellaisten kuulu kuolla.”

Mutta Cornell kuoli. Äkillisesti, uutisoitiin, kuolinsyytä heti kertomatta.

Nyt vaimeni ääni, joka merkitsee paljon kaikille 1990-luvun amerikkalaista rockia kuluttaneille. Erityisesti tuolla vuosikymmenellä nuoruuttaan viettäneille, ahdistuneen energisestä grungesta rockihanteensa ja teinilohtunsa ammentaneille.

Cornell oli syntynyt Seattlessa vuonna 1964. Oli ihan oikein, että paljasjalkainen seattlelainen oli kaupunkiin keskittyneen grunge-ilmiön suuria nimiä.

Seattle ei ole mikään Los Angeles, aina auringossa kylpevä enkelten kaupunki. Kesällä siellä toki paistaa, mutta sateinen ja talvisin kolea ilmasto muistuttaa Suomea – niin kuin sekin, että metsätalous elättää Washingtonin osavaltiossa monet.

Ja oudosti juuri meihin suomalaisiin vetoavaa melankoliaa oli Chris Cornellin laulussa. Hänen vahva, tumma äänensä soi tunnistettavana, lauloi hän sitten 1990-luvun megabändissään Soundgardenissa, sitä seuranneessa Audioslavessa, soolourallaan James Bond -tunnaria – tai vaikkapa jossain lukuisista projektibändeistään.

Cornell vieraili Suomessa useasti. Muun muassa Soundgardenin kanssa sekä yhtyeen varhaiskaudella 1990 Ruisrockissa, grunge- ja skeittitapahtuman pääesiintyjänä Helsingin jäähallissa 1995 – ja paluun tehneessä kokoonpanossa Hartwall-areenassa viisi vuotta sitten.

Ihan viimeiseksi jäi soolokeikka Finlandia-talossa vain runsas vuosi sitten. Siellä nähtiin hyvävoimainen ja jopa hyväntuulinen Cornell. Silloin tuntui, että kuolema on kaukana.

Pyristeli eroon päihteistä

Seattlen 1990-luvun tärkeimpien bändien solistit ovat nyt kuolleet yhtä lukuun ottamatta. Vain Pearl Jamin Eddie Vedder on hengissä – ja onneksi ihan hyvässä laulukunnossa.

Nirvanan Kurt Cobain kuoli 1994, Alice In Chainsin Layne Staley 2002 ja nyt siis Soundgardenin Cornell.

Synkeät laulut, lyhyt elämä. Siltä se nyt näyttää, vaikka toki jokaisen tarina on ollut omanlaisensa. Päihteiden kanssa heillä kaikilla oli ongelmia – oliko se sitten syy vai seuraus heidän laulujensa ja musiikkinsa ahdistuneisuuteen?

Cornell kuitenkin pyristeli eroon päihteistä – ja Seattlesta.

Haastattelin Cornellia tämän entisessä kotikaupungissa Pariisissa. Grunge-runoilija sopi syksyiseen, romanttisen rosoiseen kaupunkiin mainiosti – jopa paremmin kuin armeijan ylijäämävarastossa itsensä vaatettanut Cornell sinänsä haastattelupaikkana toimineeseen hienostohotelliin.

Mutta missäpä muualla kymmeniä miljoonia levyjä urallaan kaupaksi saanut rocktähti olisi mediaa tavannut kuin viiden tähden palvelujen äärellä.

McCartney suurin vaikuttaja

Cornell muistutti haastattelutilanteessa laulujaan. Hän naurahti silloin tällöin, mutta hymyili amerikkalaiseksi rockmieheksi säästeliäästi.

Sympaattinen hän oli silti – ja innostunut, varsinkin musiikista puhuttaessa.

Ajatella, aurinkoisessa Los Angelesissa hänestä ei ehkäpä koskaan olisi tullut rocklaulaja. Mutta Seattlessa tuli ja nimenomaan alituisten sateiden takia.

– Jälleen kerran oli tulvinut ja me lapset kiertelimme kellareissa. Naapurin vanhimman pojan vinyylilevyjen iso kokoelma oli kellarissa, mutta hän ei välittänyt siitä lainkaan. Levyt lojuivat lattialla. Pelastin levyt, jotka olivat jo aika huonossa kunnossa, hän muisteli.

Niin löytyi Beatles – ja oma musiikkiura sai alkupotkun.

– Paul McCartney on vaikuttanut laulutapaani enemmän kuin kukaan muu. Olen oppinut häneltä, että voi laulaa monella tavalla, jokainen laulu pitää tulkita kappaleen oman tunnelman mukaan.

Kiitos esimerkistä Paul McCartney – ja sen tyylikkäästä noudattamisesta, Chris Cornell.

Kiitos Soundgardenin, Audioslaven ja soolouran hienoista levytyksistä. Niistä on moneksi – Seattlesta Pariisiin.

Artikkelia korjattu kello 22.17: Poistettu maininta Scott Weilandin yhtyeestä Seattlen tärkeimpien grunge-bändien yhteydessä, sillä Weilandin edustama Stone Temple Pilots oli San Diegosta, ei Seattlesta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?