Viihde

Musiikkineuvos Ossi Runne 90 vuotta – vieläkin soittokunnossa: ”Rilluttelu ei ole koskaan kuulunut ohjelmistoon”

Julkaistu:

syntymäpäivä
Musiikin monitaituri Ossi Runne muistetaan muun muassa pitkästä urastaan Yleisradion tv-kapellimestarina.
Yhdeksänkymmennen vuoden ikä tarkoittaa sitä, että ajokortti pitää määräajoin uusia. Musiikkineuvos Ossi Runne sai hiljattain mukavia uutisia lääkärintarkastuksesta, kun kortti uusittiin.

– Se myönnettiin saman tien viideksi vuodeksi! Runne hymyilee.

Pitkään ikään Runnella ei ole varsinaista salaisuutta.

– Koko elämäni olen pitänyt itseni soittokunnossa. En ole lähtenyt keikalle puolikunnossa, rilluttelu ei ole koskaan kuulunut ohjelmistoon. Siihen lisätään vielä fyysisen kunnon ylläpito, sillä torvensoittaja tarvitsee keuhkoja, palleaa ja koko kroppaa.


Runne oli 8-vuotias, kun hänen äitinsä – kondiittori-isän tavoin musiikin harrastaja – talutti hänet tulevalle uralle.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Äiti otti minua kädestä ja sanoi, että nyt mennään. Hän vei minut Viipurin musiikkiopistoon. Johtaja kysyi, tehdäänkö pojasta laulaja, mutta äiti sanoi, että viulunsoittaja siitä pitää tulla, Runne muistelee.

Lapsuus päättyi talvisotaan

Runne sanoo, ettei lapsena tajunnut, miten hyvään oppilaitokseen oli päässyt. Hänen viulunsoiton opettajansa oli Onni Suhonen, tuleva Sibelius-Akatemian viulunsoiton professori, mutta neljä vuotta myöhemmin opinnot ja lapsuus päättyivät talvisodan syttymiseen.

– Tiedän tarkalleen, milloin lapsuuteni päättyi. Marraskuun viimeisenä 1939 kello 9.30 ensimmäiset pommit tulivat juuri Ristimäen kaupunginosaan. Olin kouluun lähdössä reppu selässä ja ehdin olla tuskin puolta tuntia oluttehtaan pommisuojassa. Menin kodin kautta, mutta sitä ei enää ollutkaan. Oli vain lautakasa ja hirsiä, ei mitään ehjää.

Runnen perheen evakkotie vei Helsinkiin. Veli joutui rintamalle ja isä työpalveluun. Rahattoman perheen pojan piti keksiä, miten jatkaa musiikkiopintoja. Hän haki ja pääsi Kaartin soittokuntaan.


– Jostain syystä trumpetisteista oli pulaa ja kun sain heti äänen signaalitorvesta, kapellimestari sanoi, että se on sinun instrumenttisi.

Runnen suuntautuminen viihdemusiikkiin oli sattumaa. Helsingin Hallituskadulla toimineessa mehubaarissa soittivat erilaiset tilapäiskokoonpanot, kun soittajia oli sodassa. Sinne nuorta trumpetistia pyydettiin, ja tämä huomasi pitävänsä swingistä. Kun Runne oli soittanut kuusi iltaa, soittokaverit alkoivat vaatia hänellekin palkkiota.

– Johtaja otti minut huoneeseensa ja alkoi ladella satasia pöytään minulle, joka olin vuosia tienannut viisi markkaa päivässä. Elämän päivänä raha ei ole tehnyt sellaista vaikutusta, ei ennen eikä jälkeen, Runne nauraa.

50-luvun alkeelliset studiot

Ennen pitkää uraansa Yleisradion tv-kapellimestarina Runne johti vuosia Musiikki Fazerin äänityksiä. Sen ohella hän keikkaili ja levytti runsaasti – muistot ensimmäiset hitin, Kultaisen trumpetin laulun äänityksistä kertovat 50-luvun studio-olojen alkeellisuudesta.

– Se äänitettiin Helsingin konservatorion salissa, jossa nyt eduskunta kokoontuu. Bändi oli lavalla, minä seisoin ulko-oven välissä että saatiin edes vähän kaikua. Kaksi kolme ottoa ja se oli siinä.

Fazerin tuotantopäälliköstä Toivo Kärjestä myös Runnella on pino tarinoita. Kerran Kärki kerran toi kapellimestarille sävellyksensä, joihin oli kirjannut mielessään soineet Hollywoodin tyyliset jousisatsit.

– Sanoin Topille, nämä korkeiden jousien stemmat näyttävät hienoilta, mutta ei meillä ole rahaa ottaa kuin viisi soittajaa. Topi vastasi, että älä ota huonoja soittajia. No, ei saatu Hollywood-jousia silloinkaan, Runne nauraa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt