Kirjailija Sesse Koivisto, 84, menetti puolisonsa viisi vuotta sitten – nauttii itsenäisyydestä: ”En enää jaksaisi uutta miestä” - Viihde - Ilta-Sanomat

Kirjailija Sesse Koivisto, 84, menetti puolisonsa viisi vuotta sitten – nauttii itsenäisyydestä: ”En enää jaksaisi uutta miestä”

Vuodet Korkeasaaressa olivat parasta aikaa elämässäni, sanoo kirjailija Sesse Koivisto. – Olen oppinut paljon muun muassa ahmojen ystävällisyydestä. Ahmat eivät ole koskaan vihaisia eivätkä näytä hampaitaan.

Sesse Koivisto johti safareita Afrikkaan ja Intiaan 20 vuotta, muutaman yhdessä Ilkka Koiviston kanssa.

2.4.2017 14:36

Viime kesänä Sesse Koivisto kävi ensimmäisen kerran vanhassa keittiössään Korkeasaaren eläintarhassa.

– Tietysti se vähän haikealta tuntui, Sesse Koivisto kertoo.

Ilkka ja Sesse Koivisto muuttivat Korkeasaaresta 1992. Suuressa johtajan virka-asunnossa ei ole asunut kukaan heidän jälkeensä. Ilkka Koivisto johti Korkeasaaren eläintarhaa 1968–1995.

– Se oli parasta aikaa elämässäni, Sesse Koivisto muistelee 25:tä vuotta saaren pohjoisrannalla vastapäätä Mustikkamaata.

Nuori perhe muutti eläintarhaan 1968. Työtä piisasi – ja kommelluksia. Ennen kaikkea eläimet olivat suuri ilo.

– Sudet olivat parhaita. Ne olivat aina meille kilttejä. Keskenään ne riehuivat ja murisivat ja tappelivat, mutta se oli leikkiä.

Koivistojen perhe oli 70–80-luvuilla paljon julkisuudessa. Sesse Koiviston kirja Eläintarha olohuoneessamme oli bestseller. Korkeasaaressa asuvaan kahden aikuisen ja kolmen lapsen perheeseen kuului muun muassa Flora-paviaani, boakäärme Georg ja saukko nimeltä Esteri.

Nyt Sesse Koivisto kertoo parhaat tarinat uudelleen kirjassaan Tapiiri sohvapöydän alla (Myllylahti).

258-sivuisen kirjan sivuilla lukija tutustuu muun muassa Marttaan, ensimmäiseen Suomessa syntyneeseen tiikeriin. Ja ihmettelee kuningasboa Joria, joka liittyy Koiviston perheeseen.

– Villieläinten hoito ei ollut meille itsetarkoitus vaan pakkotilanne, Sesse Koivisto sanoo.

– Tarkoitus oli aina saada eläin kuntoutettua ja takaisin eläintarhaan tai luontoon. Villieläintä ei voi suositella kenellekään lemmikiksi, koska niille on hankala järjestää sopivia elinoloja.

Sesse Koiviston intohimo on luonnonsuojelu.

– Vihaan susien tappamista ja ahmatkin aiotaan hävittää. Kun ne eivät enää löydä luonnossa toisiaan, tulee sisäsiittoisuutta ja siihen se sitten loppuu. Suomessa pitäisi ymmärtää, että pedotkin kuuluvat luontoon.

Sesse Koivisto vuonna 2000.

Eläinrakkaus syttyi jo lapsena Pohjanmaalla. Sessen isoisä oli Jalasjärven rovasti. Sokealla miehellä oli apupappi.

– Karkasin aina naapuriin, jossa oli lehmiä, lampaita ja sikoja. Olin paimenessa naapurin perheessä.

Myöhemmin Sesse Koivisto oli ensimmäinen Kulosaaren lukion oppilas, joka alkoi opiskella biologiaa.

Valmistuttuaan maisteriksi hän työskenteli opettajana pari vuotta, mutta kun hänestä tuli kolmen lapsen äiti, työelämä jäi.

Ensimmäisinä vuosina Korkeasaareen ei ollut siltaa. Työssäkäynti olisi ollut hankalaa.

Miehensä uraa tukeneen kotirouvan eläkekertymä on pieni.

– Pärjään kyllä, sillä saan valtion taiteilijaeläkkeen, joka on lottovoitto. Kun sain sen, olin silloin jo reilusti 70. Se on hieno juttu.

Sesse Koivisto on aina ilmaissut itseään kirjoittamalla. Hän on julkaissut yli 20 kirjaa, niistä kuusi yhdessä Ilkka Koiviston kanssa.

Tasan 20 vuotta sitten häneltä ilmestyi romaani Kevät tuli elokuussa. Omien kokemusten innoittamana tehty kirja kertoo jätetyistä naisista. Ilkka ja Sesse Koiviston avioliitto päättyi 1994, kun mies rakastui toiseen naiseen.

Ero on loppuunkäsitelty. Siitä Sesse ei enää halua puhua.

Ilkka Koivisto kuoli 2012, samana vuonna kuin Sesse Koiviston uusi kumppani Kari Lagerspetz.

– Surun olen jo surrut.

– Saatan nähdä unta, että olen uimassa jonkun miehen kanssa, joka on mun kumppani. Näen usein unia, että olen ollut jonkun miehen kanssa uimassa, mutta en tiedä, kuka se mies on.

Taiteiden yö 2000.

Ikkunalle lehahtaa talitintti. Sesse Koivisto asuu kolmiossa Helsingin Myllypurossa. Itä-Helsinki on tuttu paikka. Hän kävi koulun Kulosaaressa.

– Tämä on mukava paikka asua. En tunne itseäni kauhean yksinäiseksi. Lapset ja lapsenlapset käyvät täällä. Luen aika paljon ja katson telkkaria.

– Vanheneminen ei ole kivaa. Pahinta on kuulon huononeminen.

Sessellä on tyttärensä Auran kanssa sähköpostikirjeenvaihto. He kirjoittavat joka päivä ”päivän sanan”. Ilkka Koiviston isä oli pappi. Hänellä oli aina päivän sana.

– Meidän päivän sanamme ei ole kovin kristillinen.

Uutta miestä Sesse Koivisto ei kaipaa.

– En enää jaksaisi. Olen tyytyväinen tähän. Näin iäkkäänä ei halua enää joutua omaishoitajaksi.

Toukokuussa 85 vuotta täyttävä hento nainen on ikäisekseen harvinaisen hyvässä kunnossa. Lihan hän on jättänyt pois jo vuosikymmeniä sitten. Hän tekee joka päivä kävelylenkin ja jumppaa aamulla tietyt liikkeet.

– Minulla on ollut hyvä elämä.

–  Olen kiitollinen, että olen saanut hoitaa eläimiä ja oppia niiltä paljon. Olen oppinut muun muassa ahmojen ystävällisyydestä. Ahmat eivät ole koskaan vihaisia eivätkä näytä hampaitaan.

Tähän tyyliin poseerattiin vuonna 2002.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?