Näin Vivica Bandler houkutteli Birgitta Ulfssonin äitiysvapaalta näyttelemään: ”Siinä on huora ja toivoisin, että sinä teet sen” - Viihde - Ilta-Sanomat

Näin Vivica Bandler houkutteli Birgitta Ulfssonin äitiysvapaalta näyttelemään: ”Siinä on huora ja toivoisin, että sinä teet sen”

– Ei minulla ole ainakaan vielä kuolemanpelkoa. On tässä aikaa vielä nauraa, Birgitta Ulfsson tokaisee.

– Ei minulla ole ainakaan vielä kuolemanpelkoa. On tässä aikaa vielä nauraa, Birgitta Ulfsson tokaisee.

Julkaistu: 18.3.2017 12:35

Näyttelijä Birgitta Ulfssonilta, 88, ilmestyi juuri kirja, mutta ei toki elämäkerta! Legenda esittää syksyllä jumalaa Brechtin näytelmässä, jossa hänen miehensä esittää toista jumalaa. Entisen miehensä Lasse Pöystin kanssa Ulfsson soittelee päivittäin.

Viisi elämäni ihmistä? Isä, kaksi aviomiestä, Vivica Bandler ja kaksi poikaani, vastaa Birgitta Ulfsson, 88, kysymykseen elämänsä tärkeistä ihmisistä.

– No, siinä taisi tulla kuusi, mutta siinä ne ovat.

Birgitta Ulfssonin isä Erik Ulfsson oli tykistön upseeri ja tyttö asusti pienenä tykistöleireillä ja kasarmialueilla. Hänen puheestaan paistaa syvä rakkaus isään.

– Isä nauroi minulle rakastavasti mutta hienovaraisesti, kun minä sanoin hänen mielestään jotain osuvaa. Hän viljeli huumoria. Kerran hän sanoi minulle: Tiedätkö, että isäsi on ammattitappaja.

Birgitta Ulfsson kävi teatterikoulua 1948–1950 ja oli Svenska Teaternissa näyttelijänä kunnes meni naimisiin ja sai kaksi poikaa.

–Keväällä aloitamme harjoittelun Bertolt Brechtin näytelmään Setsuanin hyvä ihminen. Esitämme Iwarin kanssa kahta jumalaa, jotka tulevat maan päälle etsimään hyvää ihmistä, Birgitta Ulfsson kertoo.

–Keväällä aloitamme harjoittelun Bertolt Brechtin näytelmään Setsuanin hyvä ihminen. Esitämme Iwarin kanssa kahta jumalaa, jotka tulevat maan päälle etsimään hyvää ihmistä, Birgitta Ulfsson kertoo.

Ulfssonin ensimmäinen aviomies, Lasse Pöysti on suomalaisten parhaiten tuntemia näyttelijöitä eikä ainoastaan lapsuutensa elokuvaroolien ansiosta.

– Olin kahdesti kihloissa Bo Carpelanin kanssa, mutta se suhde ei tainnut olla jännittävä. Kun sitten ilmaantui tämä Pöysti ja oli niin hemmetin vahva ja kamala ja lahjakas… Olimme kaksi ainesosaa, jotka eivät sopineet yhteen, mutta me rakastuimme. Ja teimme kaksi lasta, ja sitähän kesti vaikka kuinka kauan. Vieläkin soittelemme päivittäin.

Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson olivat naimisissa 1952–1984, mutta ystävyyssuhde heidän välillään jatkuu.

Ulfsson jakaa elämäänsä Helsingin ja Göteborgin välillä, sillä hän on asunut vuodesta 1983 yhdessä ruotsalaisnäyttelijä Iwar Wiklanderin kanssa ja ovatpa he nykyään naimisissakin.

Ulfsson ja Wiklander esiintyvät yhdessä ja erikseen.

– Keväällä aloitamme harjoittelun Bertolt Brechtin näytelmään Setsuanin hyvä ihminen. Esitämme Iwarin kanssa kahta jumalaa, jotka tulevat maan päälle etsimään hyvää ihmistä.

Ulfssonilla ja Wiklanderilla on pitkäaikainen suhde Göteborgin Folkteaterniin: Ulfsson on ohjannut sinne näytelmiä ja Wiklander johtanut tuota teatteria. Vaan onhan Göteborgin kaupunginteatterikin toinen tuon kaupungin pitkäaikaisista näyttämösuhteista.

Vivica Bandler nousi parrasvaloihin tänä talvena, sillä hänen syntymästään tuli helmikuussa kuluneeksi sata vuotta. Bandleria, joka on teatterin alueen suuria suomalaisia, muistettiin meillä lehdistössä huomattavan vähän, mikä kummastuttaa Birgitta Ulfssonia.

Hän esitti äskettäin ystäväänsä Bandleria Tukholman kaupunginteatterin Bandler-juhlanäytelmässsä, joka oli yhden kerran esitys. Vivica Bandler oli ollut senkin teatterin johtajana 1968–1980.

– Palasin silloin aikoinaan nuoruudessani näyttämölle, kun Vivica Bandler soitti.

Hän oli ostanut 1955 vanhan elokuvateatterin ja kunnostanut sen Lilla Teaterniksi.

Lilla Teaternin väkeä yhteiskuvassa 1961: vasemmalta Birgitta Ulfsson, Kalle Juurela, Nisse Brandt, Ingrid Söderblom, Pertti Roisko, Gustav Wiklund, Lasse Pöysti, Kirstin Sörlin, Erna Tauro ja Vivica Bandler.

Lilla Teaternin väkeä yhteiskuvassa 1961: vasemmalta Birgitta Ulfsson, Kalle Juurela, Nisse Brandt, Ingrid Söderblom, Pertti Roisko, Gustav Wiklund, Lasse Pöysti, Kirstin Sörlin, Erna Tauro ja Vivica Bandler.

– Sitten Bandler soittaa ja sanoo laahaavalla äänellä: ”Käsillä on yksinäytöksinen, siinä on huora ja toivoisin, että sinä teet sen”.

– Vastasin: ”Olen lopettanut, minulla on yksi poika tississä kiinni ja toinen hakkaa paraikaa kahden tuuman nauloja keittiön lattiaan, joten ei teatteria minulle.” ”Etkö sinä halua?” ”En halua.” ”No, sitten me tulemme sinne harjoittelemaan.”

Siitä se taas sitten alkoi, nauraa Birgitta Ulfsson.

Birgitta Ulfsson ja Lasse Pöysti olivat Lilla Teaternin näyttelijöitä vuoteen 1967, jolloin he ostivat teatterin Bandlerilta ja tulivat yhtäkkiä myös sen johtajiksi.

Ulfssonin kaksi poikaa, 1954 syntynyt Tom ja 1955 syntynyt Erik, asuvat nyt kumpikin Tammisaaressa, jonka saaristossa myös Ulfssonilla ja hänen puolisollaan on saarensa.

Tom Pöysti oli aikansa näyttelijänä kunnes ryhtyi luennoitsijaksi ja puhujaksi. Erik Pöysti on ohjaaja, joka rakentaa taloja ja jonka tytär Alma Pöysti esittää Svenska Teaternin juhlanäytelmässä Tove Janssonia.

– Erik on ohjannut Svenskanissa ja muuallakin, ja ohjaa nytkin silloin tällöin. Ensi kesänä hän ohjaa Raaseporissa Tuntemattoman sotilaan.

– Olimme Alman kanssa yhdessä Lucas Svenssonin näytelmässä Fosterlandet – Isänmaa. Voimme kyllä näytellä yhdessä, mutta kun meitä pyydetään jatkuvasti yhteisiin haastatteluihin, niin vastaus on EI. Olemme sopineet, että pidämme etäisyyttä sukulaisuudesta, vaikka olemmekin muuten hyvin läheisiä. Olemme erilaisia, mutta meillä on syvä yhteisymmärrys.

 Olen siinä mielessä fossiili, että minulla ei ole tietokonetta. Mutta se merkitsee myös sitä, että ehdin ajatella ajatuksen loppuun.

Birgitta Ulfsson kertoo keskustelleensa Alman kanssa paljon ristiriitaisia arvosteluja saaneesta Tove-näytelmästä.

– Alma on hyvä ammattilainen, joka on hyvin lojaali työasioissa, hän kuittaa.

Birgitta Ulfsson on aina ajankohtainen, mutta tällä hetkellä erityisen, sillä häneltä ilmestyi keskustelukirja Mikä ettei? Siinä Ulfsson ja kirjailija ja toimittaja Stig Hansén keskustelevat teatterista ja elämästä, ja kaikesta vanhasta ja kaikesta ajankohtaisesta.

Teos lähti liikkeelle Göteborgin kaupunginteatterin kotisivujen tekijäkeskusteluista. Siksikin kirjan lokerointi on vaikeaa. Muistelmakirja se ei kuitenkaan missään nimessä ole.

– En pidä elämäkerroista! Yli 40 vuotta olen kieltäytynyt eri kustantajien muistelmapyynnöistä. Minä olen näyttelijä.

Ulfsson kertoo huomanneensa, että Hansén oli kirjoittanut kotisivuille hänen sanomansa juuri täsmälleen oikein. Lopulta Hansén oli todennut, että materiaalista voisi saada jopa kirjan.

– Vastasin: ”Sinä paskiainen!” Kyllä minä tätä kadun, mutta kirjassa on hyvä dialogi.

– En ihastu julkisuudesta erikoisemmin, vaikka olenkin puhelias.

– En pidä elämäkerroista! Yli 40 vuotta olen kieltäytynyt eri kustantajien muistelmapyynnöistä. Minä olen näyttelijä.

– En pidä elämäkerroista! Yli 40 vuotta olen kieltäytynyt eri kustantajien muistelmapyynnöistä. Minä olen näyttelijä.

Ulfsson sanoo lukevansa teatteriarvostelut huolellisesti ajatuksella ja heittävänsä sitten tekstit pois. Hänelle tulee kolme päivälehteä ja hän leikkaa niistä muuten kiinnostavia tekstejä, joita laatikot ovat täynnään.

– Arvostelut eivät ole minulle todiste siitä, että olen olemassa. Niistä saa kyllä erilaisia kipinöitä. Ylistyksiä en juuri muista. (Jukka) Kajavasta minä kyllä pidin kovasti, vaikka hän joskus arvostelikin. Ja Kirsikka Moring oli hyvin oivaltava. Molempia on ikävä.

– Olen siinä mielessä fossiili, että minulla ei ole tietokonetta. Mutta se merkitsee myös sitä, että ehdin ajatella ajatuksen loppuun. Olen myös kirjallisuusriippuvainen: luen puolitoista kirjaa viikossa.

Tove Jansson, jonka ystäväpiiriin nyt 88-vuotias Birgitta Ulfsson kuului, sanoi joskus, että vanheneminen on paskamaista.

– Ei minusta. En vain ole enää nuori. Ei minulla ole ainakaan vielä kuolemanpelkoa. On tässä aikaa vielä nauraa. Muuta en pelkää kuin syvää vettä.

Ulfsson muistelee sota-aikoja ja saaristoa, jossa hän joutui olemaan 11–12-vuotiaana soutajana uimataidottomille kalastajille.

– Herrasväki osaa uida, he sanoivat, ja minä soudin raskasta venettä ja itkin. ”Håll käft – nog orkar du” ne sanoivat ja minä soudin.

 Ruotsista puuttuu sellainen yksinkertainen maalaisvilpittömyys, jota meillä Suomessa on – tai ainakin on ollut.

Teatterissa Suomi ja Ruotsi ovat Ulfssonin mielestä työtavoiltaan kovin erilaisia. Hän arvostaa naapurimaan teattereiden nopeutta ja sitä, että Ruotsi on oikeasti näyttelijöiden maa.

– Toisaalta arkuus ja konfliktinpelko on siellä helmasyntinä kuoren alla. Kun olen siellä seminaareissa keskustellut ihmisten kanssa, niin syyksi sanovat milloin Lutherin, milloin Janten lain. Minä olen vastannut, että on meilläkin Luther.

Janten laki on kirjailija Aksel Sandemosen romaanin ajatus, ettei kenenkään tule kuvitella, että on parempi kuin muut.

– Ruotsista puuttuu sellainen yksinkertainen maalaisvilpittömyys, jota meillä Suomessa on – tai ainakin on ollut. Siksi on aina välillä mukava tehdä töitä Suomessakin.

Birgitta Ulfsson uskoo ruotsalaisessa teatterissa aina tarvittavan hänen kaltaisiaan itämaasta tulevia muukalaisia, vulgaareja intellektuelleja.

–  Maiden välissä on yksi meri, mutta se on murtovesi, joka on makean veden ja valtamerten suolaisen veden sekoitus.