Pelottava totuus näkyi Jouko Turkasta jo naamasta – pelkkä ajatus Turkan läsnäolosta sai Martti Suosalon pasmat sekaisin

Julkaistu:

rac
Edesmennyt ohjaajalegenda Jouko Turkka oli oppilailleen niin suuri auktoriteetti, että hänen näkemisensä katsomossa sai Martti Suosalonkin pasmat sekaisin.
Näyttelijä Martti Suosalo on vakuuttunut siitä, ettei olisi edes päässyt Teatterikorkeakouluun ilman Jouko Turkkaa. Suosalo oli käynyt pääsykokeissa jo kahdesti, mutta tuloksetta.

– Ei minua otettu ollenkaan tosissaan, Ei mitään mahiksia, Suosalo muistelee näyttelijä Jukka Puotilan haastattelussa ISTV:n Muistikuvia-sarjassa.

Kolmannella yrittämällä pääsykoeraadissa istui Turkka. Suosalo esitti hänelle Peer Güntin peikkokuninkaan monologin.

– Mä en ymmärtänyt mitään, mitä sä esitit, mutta se oli vakuuttavaa, Suosalo kertoo Turkan sanoneen.

– Se oli eka kierros vielä, silloin tajusin, että nyt mä pääsen sisään.

Turkan opetusmetodit olivat fyysisiä ja rankkoja ja nuoret näyttelijät olivat kovilla. Turkan omalaatuiset tv-sarjat Seitsemän veljestä ja Kiimaiset poliisit toivat näyttelijöille kyseenalaista mainetta, ja työtarjoukset olivat kiven alla.

Suosalokin joutui valmistuttuaan piikkaamaan betonilattioita, sillä näyttelijäntöitä ei ollut tarjolla.

– Seitsemän veljeksen jälkeen oli pientä suvantoa, en tiedä pelättiinkö meitä vai mitä.



Ura lähti kunnolla käyntiin Suosalon päästyä Teatteri Pieneen Suomeen ja sen jälkeen Ryhmäteatteriin, joka oli hänelle kuin toinen teatterikoulu.

Suomenlinnassa esitetty Taru Sormusten Herrasta sai Suosalon löysäämään myös Turkalta opittuja metodeja. Alkuun hän kyllä yritti ylläpitää Turkan fyysisiä metodeja, ja juoksi yltä päältä hiessä linnakkeissa. Siitäkös muiden teatterilaisten lapset innostuivat.

– Muiden näyttelijöiden lapset juoksi mun perässä ja lällätti. Sitten tajusin, että enhän mä nyt voi tätä tehdä. Muut on tuolla grillaamassa herkkusieniä, että mäpä menen sinne.

Turkan metodit olivat muutenkin niin poikkeuksellisia, että niiden sovittaminen perinteisiin teattereihin ei ollut yksinkertaista.

– Kyllähän sitä aika nopeasti tajusi, että sitä näyttelemistä ei oikein voi sellaisenaan siirtää mihinkään teatteriin, missä kaikki muut näyttelee ihan eri tavalla. Kyllä sitä pikkasen pitää vääntää omanlaiseksi.

Turkan auktoriteetti pyöri Suosalon mielessä vielä pitkään. Lavalla ollessaan hän luuli useamman kerran nähneensä Turkan läpitunkevan katseen teatterikatsomossa.

– Uran alkuaikoina olin kuullut, että hän oli käynyt katsomassa vanhojen oppilaiden esityksiä, ja koko ajan sai olla varpaillaan. Hänen ilmeestään näki, jos esitys ei toimi, ja hän tuli sitten kertomaan mikä siinä ei toimi. On pelottavaa kuulla se totuus.

Tampereen komediateatterin Luolamies-komediaa esittäessään Suosalo mietti usein, mitä mieltä Turkka olisi siitä ollut. Kerran hän jo luuli nähneensä Turkan kasvot katsomossa.

– Esiintymiseni muuttui saman tien. Yleisö katsoi, että mikä sille nyt tuli.

Väliajalla Suosalo kysyi vahtimestarilta, oliko Turkka tosiaan katsomossa. Vahtimestari vakuutti, että ei varmasti ollut, kyllä hän tamperelaisena olisi Turkan tunnistanut.

Toisella puoliajalla Suosalo näki taas tutut kasvot katsomossa, tällä kertaa eri paikassa. Loppuesitys meni sekavissa tunnelmissa, vaikka kyseessä oli vain joku, joka muistutti kovasti Turkkaa.

– Jotenkin kaikki kaljut miehet rupesivat näyttämään Turkalta.

Kesällä edesmennyt Turkka oli Suosalolle tärkeä opettaja ja auktoriteetti, jonka muisto elää vielä pitkään.

– En surrut Turkan kuolemaa, koska minulle hän ei ole kuollut, Suosalo sanoo.

Martti Suosalo hoiti 1990-luvun puolivälissä esikoispoikaansa Iivaria vaimon keskittyessä lopputyöhönsä. Imettämiseen tarvittiin kuitenkin vaimon apua.

Valokuvassa Martti Suosalolla on sylissään esikoispoikansa Iivari. Suosalo hoiti poikaansa kotona, kun hänen vaimonsa Virpi Suutari valmisteli lopputyötään elokuvataiteen laitoksella.

– Tässä ollaan Suomenlinnan lautalla menossa viihtymään, etteivät päivät olisi pitkästyttäviä pojan kanssa, Suosalo muistelee.

Kuva on vuodelta 1996, jolloin rintamaidosta oltiin siirrytty jo Tutteliin, ja isä ja poika pääsivät helpommin lähtemään retkilleen. Toista oli silloin, kun Iivari oli vielä rintaruokinnassa.

Virpi-äiti oli päivät leikkaamassa elokuviaan ja kävi parin tunnin välein taksilla kotona imettämässä poikaansa. Kerran Virpiä ei kuitenkaan kuulunut kotiin ajallaan, ja poika alkoi hermostua.

Suosalo pohti jo, pitääkö hänen alkaa imettää vauvaa. Olihan näyttelijäkollega Vesa Vierikko joskus näyttänyt, että kyllä mieheltäkin voi tirahtaa tippa maitoa, kun oikein puristaa. Poika hamusi jo nälkäisenä Suosalon rintaa kohti.

Imettämään hän ei sentään ryhtynyt.

– Minä käänsin oman hauikseni siihen, ja sitä se imeskeli siinä varttitunnin ja yritti saada maitoa. Siitä tuli kauheat fritsut.

Suosalo sai tuta, miten voimakas vauvan imu voi olla, kun nälkä on kova, mutta ruokaa ei tipu.

– Se oli pahalla päällä, ja oli meikäläinenkin aika pahalla päällä, kun rouva tuli töistä, ja poika suoraan tissiin, että anna siitä.

Muistikuvia-sarjassa Jukka Puotila haastattelee mielenkiintoisia vieraita. Jaksot ilmestyvät torstaisin ISTV:ssä. Viimeksi vieraana oli golffari Minea Blomqvist-Kakko. Videon näet alla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt