Mike Tyson: Tyly totuus, TV2 klo 22.00
Viime kesäkuussa 50 vuotta täyttänyt Mike Tyson oli pitkään nyrkkeilyn paha poika, jonka tie tuntui kulkevan vaikeudesta toiseen.
Pahin pohjakosketus tuli 1990-luvun alussa, kun hänet tuomittiin 18-vuotiaan missin Desiree Washingtonin raiskauksesta kuudeksi vuodeksi vankeuteen ja sen jälkeen neljäksi vuodeksi ehdonalaiseen. Vapauteen hän pääsi lopulta kolmen vuoden jälkeen.
HBO:n tuottamassa ja New Yorkin Broadwaylla taltioidussa Tysonin omassa lavashow’ssa Mike Tyson: Tyly totuus (Mike Tyson: Undisputed Truth, 2013) entinen nyrkkeilytähti käy läpi elämänsä vaiheita – ja sivuaa myös vankila-aikaansa.
Tysonin muistelo kohtaamisesta Washingtonin kanssa on lyhyt ja ynseä:
– Minut oli tuomittu jo etukäteen, Tyson ilmoittaa lavashow’ssaan Imperial-teatterin yleisön edessä.
Hän myös kiistää jyrkästi syyllistyneensä raiskaukseen – ja syyttää Washingtonia väärästä valasta.
– Raiskaus on vakava asia, ja elämässä sattuu kaikenlaista, mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Desiree Washington syytti jotakuta raiskauksesta. Niin oli käynyt myös toisessa tapauksessa juuri ennen minun tapaustani. Miten todennäköistä on, että niin käy kahdesti peräkkäin? En raiskannut häntä. Muuta en asiasta sano.
Desiree Washington kuvattuna vuonna 1994.
Tysonin sanat ovat huolella aseteltuja, ja syystäkin. Hän tietää hyvin, ettei ole ollut elämänsä aikana mikään puhdas pulmunen.
Marraskuussa 1986, 20-vuotiaana, Tysonista tuli kaikkien aikojen nuorin nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari. Yhtä paljon hänet opittiin tuntemaan myös avio-ongelmistaan, rajuista katutappeluista, kokaiininkäytöstä ja yleisestä huonosta käytöksestä.
Tässä ristiriidassa on myös Tysonin yhden miehen show’n kiehtovuuden ydin. Hän sanoo kertovansa elämänsä vaiheista totuuden – mutta tietenkin omasta näkökulmastaan.
Nostalginen ja itseironinen
Odotusten vastaisesti näyttämöllä ei nähdä riidanhaastajaa, vaan täysin toisenlainen mies: eloisa, innostava ja hauska.
Valittu tyyli on sekä nostalginen että vahvasti itseironinen. Lapsuudestaan puhuessaan Tyson myöntää olleensa perheensä musta lammas, ja myöhemmin hän käyttää itsestään myös muita vähemmän mairittelevia ilmaisuja, kuten ”puoliksi neandertalilainen”, ”hemmetin törppö” ja ”sekopää”.
Strategia toimii hyvin. Yleisö ulvoo naurusta, kun Tyson kertoo kovasta lapsuudestaan ja omista teinirikollisvuosistaan Brooklynin Brownsvillessa tai kun hän tunnustaa naiiviutensa mennessään 20-vuotiaana naimisiin näyttelijä Robin Givensin kanssa.
Givens parjasi liiton kurjuutta myöhemmin tv:n haastatteluohjelmissa, eikä Tyson peittele katkeruuttaan kuvaillessaan lavalla avio-onnensa rakoilua.
Mike Tyson ja Robin Givens kertoivat myrskyisästä avioliitostaan Barbara Waltersin keskusteluohjelmassa vuonna 1988. Pariskunta päätyi avioeroon pian haastattelun antamisen jälkeen.
Yhtä värikkäästi hän kertoo vaatekaupassa 1988 sattuneesta nujakastaan suutaan soittaneen nyrkkeilijän Mitch Greenin kanssa. Nyrkkeilypromoottori Don Kingiä Tyson kutsuu suoraan rahat vieneeksi siipeilijäksi.
Kiitosta valmentaja Cus D’Amatolle
Vaikka raiskaustapauksen käsittely sapettaa häntä selvästi, Tyson kiittää kärsimäänsä kolmen vuoden vankila-aikaa tutustumisesta islamiin, joka toi hänen elämäänsä tunnetta ja järjestystä.
Kolmannen vaimonsa Kiki Tysonin kirjoittamasta monologista kuuluvat suoraan myös tahot, joita Tyson nykyään arvostaa. Suurimmat kiitokset saa nuorta Tysonia valmentanut Cus D’Amato sekä oma perhe, edesmennyt äiti mukaan lukien.
– Äiti kuoli syöpään, mutta luulen hänen kuolleen särkyneeseen sydämeen, Tyson tiivistää.
Herkät sanat eivät kuulosta Tysonin tapaisilta, mutta hänen vilpittömyyteensä on helppo uskoa. Spike Leen ohjaama show näyttää Tysonista puolen, jonka hänessä on aina toivonutkin olevan.
Nyrkkeilyvalmentaja Cus D’Amato (oik.) kuvattiin vuonna 1969 yhdessä nyrkkeilijä Muhammad Alin kanssa.
