Läheiset muistelevat IS:lle 30 vuotta sitten kuollutta Baddingia: Huumorintajuinen, hauras, äidin poika - Viihde - Ilta-Sanomat

Läheiset muistelevat IS:lle 30 vuotta sitten kuollutta Baddingia: Huumorintajuinen, hauras, äidin poika

Julkaistu: 14.1.2017 10:00, Päivitetty 13.1.2017 15:54

Rauli ”Badding” Somerjoki oli ristiriitainen ihminen. Hän janosi suosiota, mutta kammosi julkisuutta ja esiintymistä. Baddingin traaginen puoli tunnetaan, mutta osasi hän olla myös hauska, veljentytär, sisko, ystävä ja työkaverit muistelevat IS:lle.

– Rauli oli rauhallinen ja lempeä, mutta vetäytyvä. Hän ei hirveästi halunnut kontaktia, ehkä hän jännitti puheliasta pikkutyttöä, Katri Somerjoki muistelee Kari-isänsä veljeä Rauli ”Badding” Somerjokea.

Legendaarisen laulajan tulee tänään lauantaina 14. tammikuuta kuluneeksi 30 vuotta ja syntymästä kesällä 70 vuotta. Somerjoki syntyi Somerolla 30. elokuuta 1947 ja kuoli Helsingin Kalliossa 14. tammikuuta 1987.

Katri Somerjoki esiintyy Niittisydän-yhtyeensä kanssa Baddingin kunniaksi tänään lauantaina 14. tammikuuta helsinkiläisessä Dubrovnik-ravintolassa. Konsertin vierailevana tähtenä on M. A. Numminen. Yhtyeen nimi tulee Oy Niittisydän Ab:sta, joka oli yksi Raulin ja Karin yhtyeistä.

Katri Somerjoki on nyt sukunsa ainoa laulaja. Hän keikkailee päivätyönsä ohella folkvaikutteisella ohjelmistolla. Katri on usein ajatellut, että olisipa Rauli antamassa vinkkejä.

– Olin 13-vuotias, kun Rauli kuoli. En kuullut koskaan hänen laulavan, olin liian nuori keikkapaikoille. Tapasimme maalla Somerolla, jossa on edelleen perheen kotitalo. Heitimme tikkaa ja kuokimme mansikkamaata, Katri muistaa.

Rauli ja Kari olivat läheisiä. Heillä oli vuosi ikäeroa ja yhteinen kiinnostus bändielämään. Kari kuoli 1989, kun ravintolan järjestysmies tönäisi häntä ja hän löi päänsä.

– Kari ei toipunut koskaan Raulin kuolemasta.

Katri Somerjoki laulaa myös setänsä musiikkia. Oikealla Badding vuodelta 1977.

Katri on pohtinut Raulin ongelmia sukulaisuutensa takia ja saman intohimon musiikkiin saaneena.

– Jos hän olisi ollut hirveän masentunut, hänen kappaleensa olisivat ehkä viestineet siitä, mutta lähes kaikissa on toivoa ja rakkautta. Luulen, että hän olisi halunnut vain laulaa ja luoda musiikkia vapaana julkisuuden henkilön velvoitteista. Rauli oli fiksu, ehkä hän ei päässyt toteuttamaan itseään tarpeeksi, Katri miettii sedästään, joka oli myös lahjakas piirtäjä.

Raulin kappaleista veljentyttärelle läheisin on Valot, jonka Katri levytti sinkulleen.

– Se on tavallaan minimalistinen, mutta siinä on koko elämä.

Oy Niittisydän Ab -yhtye keikalla jossain 27. kesäkuuta 1972. Solistina Rauli Somerjoki, rummuissa veli Kari Somerjoki.

Pikkusisko: ”En halunnut edes kuulla kaikesta”

– Rauli saattoi olla lapsena pitkät ajat hiljaa ajatuksissaan. Hän oli kiltti lapsi – äidin poika, Mailis Niemelä muistelee isoveljeään.

Kerran Rauli meni pelottavaa kulkuria piiloon ojaan. Hänelle oli sanottu, että kaikille pitää sanoa päivää, joten kiltisti hän hihkaisi ojan pohjaltakin:

– Hyvää päivää!

Raulin herkkyys näkyi siskon mielestä monissa asioissa, myös karskisti puhumisessa. Huumorintajuakin hänellä oli, hän osasi nauraa myös itselleen. Veli oli myös eläinrakas.

– Lapsena leikimme yhdessä, mutta kun tuli omat ystäväpiirit, Rauli häipyi enemmän taustalle elämässäni, Mailis kertoo.

Kotiväki oli tietoinen Raulin alkoholinkäytön lisääntymisestä, mutta siihen oli mahdotonta puuttua.

– Totta kai se suretti. En halunnut edes kuulla kaikesta, halusin mieluummin ajatella hänestä vain hyvää. Mutta ahdistukseenhan monet juovat.

Ystävä: ”Lavakammo muutti Baddingia enemmän kuin menestys”

– Yhdessä rallateltiin raitilla ennen kuin Raulista tuli stara, Rauli "Rafe" Tanskanen muistelee yhteistä lapsuutta Baddingin kanssa.

Raulit tutustuivat oppikoulussa. Somerjokea kutsuttiin Puteksi, minkä Rafe muutti Baddingiksi. Nimi ei kerro mistään, se vain kuulosti paremmalta.

Kun Baddingin tähteys oli kirkkaimmillaan, kaverukset tapasivat sattumanvaraisesti.

– Silloin kun oli tyven vaihe, Raulin henkilökohtainen elämä oli puolestaan myrskyisämpää. Yritettiin sitten vaan klaarata asioita, Rafe naurahtaa.

Lapsuudenkaverin mielestä Baddingin perusluonne säilyi samana, mutta totta kai menestys vaikutti häneen.

– Lavakammo muutti Baddingia enemmän kuin menestys.

Badding kesällä 1981.

Rafe Tanskanen näki kaverissaan varautuneisuutta ja ujoutta, joita hän yritti helpottaa alkoholilla.

–  Kyökkipsykologialla voi sanoa, että hän haisteli tarkkaan, kehen voi luottaa. Raulin nuoruuden riekkumisissa alkoholilla oli mitätön rooli. Hoidin itse paremmin nesteytystä, Rafe toteaa.

Tanskanen muistaa Baddingin valoisana ja huumorintajuisena tyyppinä.

– Parhaat vitsit olen kuullut häneltä.

Eräänä aamuna Badding tuli esittelemään uutta levyään. Tykkäätkö, hän kysyi soittaessaan Tähdet, tähdet aina uudelleen.

– Kun myöntelin, hän kysyi, haluanko levyn. Tietenkin halusin. Rauli siihen: Olisko sulla antaa 50 markkaa? Rahat menivät tarpeeseen, Tanskanen naureskelee.

Badding oli taiteellisesti monilahjakkuus, mutta komeaa ulkonäköä hän ei saanut. Iho oli huono eikä esiintymispelko ainakaan parantanut ryhtiä.

– Ulkonäöstään hänellä oli kompleksi, mutta ei se päällimmäinen kärsimys ollut, Tanskanen arvelee.

Kaverin rakkauselämästä Tanskanen ei lavertele. Luottamus pitää kuolemankin jälkeen.

Kesällä Tanskanen esiintyy Badding-musikaalissa. Hän esittää itseään.

– Toivottavasti ei ole tarkoitus esittää kovin rokkaavaa nuorta.

Elämäkerturi: ”Menestys oli hänelle pettymys”

Heikki Metsämäki haastatteli Juha Miettisen kanssa Baddingia yliopiston julkaisuun 1986. Vuonna 1996 he kirjoittivat muistelmateoksen Badding – Rauli Somerjoen elämä ja laulut, jonka kustansi Aki Kaurismäki.

– Haastattelua teimme monta tuntia Baddingin kotona Pihlajamäessä. Sen jälkeen hän asui vielä Aleksis Kiven kadulla, Metsämäki tietää.

Naissuhteistaan Badding ei haastattelussa juuri puhunut. Ennen kuolemaansa hän kihlautui avopuolisonsa Paulan kanssa.

– Baddingilla oli pidempiä ja lyhytaikaisia suhteita. 1986 hän vaikutti vakiintuneelta suhteessaan, Metsämäki muistelee.

Kirjassa Baddingin nuoruudenrakkaus Pirkko-Liisa kertoo, että hän sai kuunnella tekstejä, mutta kritiikkiä Badding ei niistä kestänyt.

"Se oli niin kuin olisi jotakin särkyvää esinettä kohdellut", Pirkko-Liisa kertoo kirjassa.

Pidempi avoliitto Baddingillä alkoi myös 1970–1980-luvun vaihteessa. Se päättyi 1985. Samana vuonna hän tapasi Paulan.

Janne Reinikainen oli Markku Pölösen elokuvan Badding Jussi-palkinnon arvoisesti 2000. Vasemmalla Karoliina Blackburn.

Kirjassa kerrotaan Baddingin mustasta ajasta 1970-luvun lopulla, jolloin hän majaili tuttujensa luona ja joskus porraskäytävässä ja roskalaatikossa. Juomaksi ja seuraksi kelpasi mikä vain.

Metsämäen mielestä Badding osasi analysoida itseään. Hän oli selvästi miettinyt asioita.

– Hän halusi tuottaa ja tulkita musiikkia, mutta menestys oli hänelle pettymys. Sitä en halua spekuloida, miksi näin oli.

Metsämäen käsityksen mukaan Baddingillä oli esiintyessään turvaton olo, jos hän ei saanut yhteyttä yleisöön. Sitä yhteyttä ei synny, kun äänekäs fanittaminen ohittaa kuuntelemisen. Hän alkoi esiintyä yhä enemmän selin yleisöön.

– Badding koki silloin, ettei hänestä olla kiinnostuneita todellisena henkilönä.

Metsämäki on tehnyt ohjaajan kanssa yhteistyössä Badding-näytelmän Vaasan kaupunginteatteriin. Hän oli käsikirjoittamassa myös Badding-elokuvaa. Kesällä Someron Esakalliossa nähdään Metsämäen musikaali, jossa Baddingia esittävät Heikki Hela ja Jani Forsman.

M.A. Numminen työskenteli paljon Baddingin kanssa.

Työkaveri M.A. Numminen: ”Sympaattinen ja rohkea työtoveri”

Jos M.A. Numminen ei olisi tuonut Baddingia esiintymään Helsinkiin, kukaan tuskin olisi hakenut häntä Somerolta. Love Records antoi Nummisen tehdä löydölleen levyjä, koska hänen omat äänitteensä kävivät kaupaksi.

– Alku ei ollut helppo, moni arvostelija ei hyväksynyt hänen tapaansa laulaa rokkia. Badding oli sympaattinen ja rohkea työtoveri. Hän oli myös yhteiskunnallinen pohtija, Numminen toteaa.

Nummisen mielestä Badding oli huippu laulaessaan undergroundia ja muuta rockia – ja omia laulujaan esittäessään.

– Ei tule toista Baddingia sataan vuoteen.

Pedro Hietanen tutustui Baddingiin vuonna 1970.

Työkaveri Pedro Hietanen: ”Hän oli ujo, mutta halusi suosiota”

Pedro Hietanen tutustui Baddingiin 1970 Kristianin kiertueella. Hän oli myös tuottajana ja muusikkona joillakin Baddingin levyillä. Yksittäisiä keikkojakin he tekivät kimpassa.

– Ristiriitaista Baddingissä oli, että hän oli ujo, mutta halusi suosiota, Hietanen muistelee.

Baddingin fanitus oli kuuluvaa ja näkyvää, mikä lienee tuntunut laulajasta imartelevalta, mutta myös ahdistavalta.

– Nykyään tähdet ovat stadionilla kaukana yleisöstä.

Pedro muistaa, miten Badding alkuvaiheessa vetäytyi keikkamatkoilla syrjään lukemaan Pecos Billiä, Taika-Jimiä tai Korkeajännitystä.

– Ujo kaveri, se jäi päällimmäisenä mieleen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?