Viihde

Rauli ”Badding” Somerjoen kuolemasta on 30 vuotta – lue ujon mutta karismaattisen legendan elämäntarina

Julkaistu:

Musiikki
Rocklaulaja Rauli Badding Somerjoki kuoli päivälleen 30 vuotta sitten. Hän oli juuri mennyt kihloihin ja keikkaili vielä kaksi viikkoa ennen poismenoaan.
30 vuotta sitten, 14. tammikuuta 1987, kuultiin syvältä kirpaiseva uutinen: laulaja-lauluntekijä Rauli Badding Somerjoki oli kuollut kotonaan 39-vuotiaana.

Baddingin todellinen vaikutus suomalaiseen musiikkiin on kirkastunut vasta myöhemmin. Hän oli suomirockin edelläkävijä, joka liikkui kaikissa tyylilajeissa. Vanhaa tanssimusiikkia hän tulkitsi tavalla, joka kelpasi nuorillekin.

Somerjoki syntyi Somerolla 30. elokuuta 1947 ja kuoli Helsingin Kalliossa 14. tammikuuta 1987. Baddingin syntymästä tulee siis ensi kesänä kuluneeksi 70 vuotta.

Hänet on opittu tuntemaan paremmin myös ihmisenä vasta kuolemansa jälkeen kirjallisuuden, elokuvan ja teatterin avulla. Silti kaikkeen ei saada koskaan vastausta.


Badding oli ujo ja kiltti, mutta helposti loukkaantuva, joskus oikuttelevakin. Lavakarismaa ja tulkitsemisen taitoa oli enemmän kuin riittävästi. Sankarin ulkonäköä Badding ei saanut, mutta ihailijoita hänellä riitti – ja aika monta tyttöystävääkin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Viisilapsiseen perheeseen Somerolla syntynyt Rauli-poika alkoi varhain sepittää runoja ja tarinoita. Hän oli myös hyvä sarjakuvien piirtäjä.

Joskus Rauli oli töissä vanhempiensa perustamassa kioskissa. Nykyään se on hänen nimeään kantava turistinähtävyys.

Rauli pääsi kouluaikana The Five Yes -yhtyeeseen, jossa hänen isoveljensä Kari soitti. Keikat hoidettiin ruumisautolla, joka oli saatu urkuja soittaneen Mamba Koskisen hautausurakoitsijaisältä.

Onnenpotku oli, kun Badding kohtasi Mauri Antero Nummisen – toisen somerolaisen. Hän oli mukana useissa M.A. Nummisen levyprojekteissa, muun muassa Suomen Talvisota -albumilla. Kun Badding esitti Jyväskylän kulttuuripäivillä 1966 Jenkka ulkosynnyttimistä -laulun, tulivat poliisit paikalle.

Baddingin omat demonauhat eivät herättäneet kiinnostusta. Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen kirjoittamassa Badding-kirjassa (1996) kerrotaan, miten Somerjoki ilmoitti eräänä päivänä Nummiselle:

– Kuule Mauri, jos et tee mulle omaa singleä, ammun itseni haulikolla.

Numminen vastasi, ettei noin hyvää miestä voi päästää kuolemaan.


Baddingin ensimmäinen soololevytys oli Mun sormuksein (1970), runoilija Jarkko Laineen suomennos Elvis Presleyn tunnetuksi tekemästä kappaleesta.

Vauhti kiihtyi: esiintyminen Ruisrockissa, Kristianin kesäshow, hittisävellys Bensaa suonissa Risto Jarvan samannimiseen elokuvaan (1970). Love Records kustansi ja M.A.Numminen tuotti ensimmäisen albumin Synnyin rokkaamaan (1971). Chuck Berryn ja Elviksen tunnetuiksi tekemien kappaleiden lisäksi levyllä olivat Baddingin omat kappaleet Valot ja Pikku neitsyt. Myynti jäi heikoksi.

Keikkamatkoilla Badding vetäytyi lukemaan sarjakuvalehtiään. Häntä pidettiin kummallisena. Ensimmäisen humalansa hän oli kokenut vasta 22-vuotiaana parista vermutista.

Kaikki muuttui 1973, kun Badding sai laulettavakseen kappaleen Fiilaten ja höyläten. Seksuaalisen vapautumisen aikaan istuva levytys oli täysosuma, jonka vanavedessä myös Ja rokki soi ja Paratiisi nousivat hiteiksi. Keikkaa pukkasi ja fanilaumat kasvoivat. Tähti oli syttynyt.

Kari-veljen kanssa perustetun yhtyeen tilalle tuli rockhenkinen Money-bändi, jonka nimi ei kuvannut solistin ajatusmaailmaa. Hänelle olisi riittänyt parin Soave-pullon hinnan verran rahaa.

Kun Rauli Badding Somerjoen keikat lisääntyivät, kasvoi myös hänen esiintymispelkonsa – ja juomisensa. Siitä alkoivat ongelmat. Suosion taas notkahtaessa 1970-luvun loppua kohden Badding antoi epätoivoisia, itsemurhaan viittaavia haastatteluita. Toisaalta suosio hämmensi häntä. Häntä myytiin rokkitähtenä, vaikka hän halusi olla paljon muutakin. Säestäjätkin alkoivat alamäessä vaihtua, ymmärrettävästi.

1978 Badding pääsi taas jaloilleen, mutta musiikkia ei juuri syntynyt. Taiteilija meni töihin postiin, jossa ei tarvinnut pelätä esiintymistä.

Esa Pulliaisen Agents-yhtyeen kanssa alkoi yhteistyö 1981. Ikkunaprinsessa-kappale (1982) oli suurmenestys, jonka arvo ei ole lakastunut.

Kävi jälleen niin, että Badding ei hallinnut esiintymispelkoaan eikä alkoholin käyttöään. Keikoille otettiin varmuuden vuoksi mukaan Topi Sorsakoski, mikä tiesi hänelle nousukiitoa.

Laivat-levyllä (1985) soitti Agents-yhtye, mutta pian sen jälkeen yhteistyö päättyi. Levyn nimikappaleesta tuli hitti.

Badding kokosi vielä Herranen aika -nimisen yhtyeen. Levyäkin suunniteltiin. Unelmia oli jäljellä, mutta myös matkaväsymystä.

– Raulilla oli onnettomia vaiheita. Kerrankin hän soitti: "Tule hakemaan pois, en jaksa olla täällä." Parhaimmillaan Rauli oli nokkela ja hauska, kertoo ystävä Ritva Lehtonen.

Ritvan luona Badding tunsi rentoutuvansa. Seurustelusuhdetta heillä ei ollut.

– Raulilla oli omat tyttöystävänsä. Pidin häntä ystävänä, Lehtonen kertoo.


Keväällä 1985 Rauli kohtasi ravintolasta ulos tullessaan flunssaisen naisen, joka taisteli purkautuvan vessapaperirullan kanssa.

– Neiti, nenäliinanne putosi, hän totesi.

Siitä alkoi Raulin ja Paulan suhde. Badding-kirjassa Paula kertoo, miten mies unohti kertoa, että muusikot tulevat harjoittelemaan heidän Pihlajamäen-kämppäänsä. Yöpuvussa oven avannut Paula tokaisi:

– Herranen aika.

Siitä tuli yhtyeen nimi.

Syksyllä 1986 Badding sairasteli. 28. joulukuuta 1986 hän aloitti Seinäjoella keikan laulamalla kappaleen Pilvet karkaa, niin minäkin.

Se oli hänen viimeinen keikkansa.

Uudenvuodenpäivänä 1987 Paula ja Rauli kihlautuivat. Tositarkoituksella, he sanoivat tuttavalleen Tuomakselle, joka muistelee kirjassa Baddingin sanoneen, että hän haluaisi yhden lapsen.

13. tammikuuta 1987 Raulilla ja Paulalla oli ravintolaillan jatkot Aleksis Kiven kadun vuokra-asunnossaan. Seuraavana päivänä Paula oli hakemassa noutoruokaa, kun Badding sai sairauskohtauksen. Kuolinkamppailu oli kova. Paula yritti pelastaa rakkaansa antamalla tekohengitystä.

Rauli Somerjoki kuoli alkoholimyrkytykseen. Kuolemaan myötävaikuttivat keuhkosairaus ja veren hengittäminen.

Musiikkituottaja-laulaja Pekka Aarnio käväisi Baddingin ja hänen avopuolisonsa Paulan kotona pidetyillä ravintolaillan jatkoilla 13. tammikuuta 1987.

– Sanoisin, että Rauli oli neljänneshyväntuulinen, Aarnio kuvaa.

Baddingin kuolema seuraavana päivänä tuli hänelle suurena yllätyksenä.

– Hän oli hauras, lahjakas, laajasti sivistynyt, levoton ja humoristinen, Aarnio muistelee.


Kustantamansa Badding-kirjan esipuheessa Aki Kaurismäki toteaa: ”Rauli Somerjoki elää niin kauan kuin yksikään puntti vipattaa suomenniemellä tai lapikas lyö lattiaan yön hiljaisuudessa.”

Hänet haudattiin Someron hautausmaalle, jonne Kari-veli kannettiin kaksi vuotta myöhemmin.

Badding sai postuumisti vielä neljä kultalevyä ja yhden platinalevyn. Kuoleman jälkeen tuli myös suurin arvostus.


Heikki Metsämäki haastatteli Juha Miettisen kanssa Baddingia yliopiston julkaisuun 1986. Vuonna 1996 he kirjoittivat muistelmateoksen Badding – Rauli Somerjoen elämä ja laulut, jonka kustansi Aki Kaurismäki.

– Haastattelua teimme monta tuntia Baddingin kotona Pihlajamäessä. Sen jälkeen hän asui vielä Aleksis Kiven kadulla, Metsämäki tietää.

Naissuhteistaan Badding ei haastattelussa juuri puhunut. Ennen kuolemaansa hän kihlautui avopuolisonsa Paulan kanssa.

– Baddingilla oli pidempiä ja lyhytaikaisia suhteita. 1986 hän vaikutti vakiintuneelta suhteessaan, Metsämäki muistelee.

Kirjassa Baddingin nuoruudenrakkaus Pirkko-Liisa kertoo, että hän sai kuunnella tekstejä, mutta kritiikkiä Badding ei niistä kestänyt.

”Se oli niin kuin olisi jotakin särkyvää esinettä kohdellut”, Pirkko-Liisa kertoo kirjassa.

Pidempi avoliitto Baddingillä alkoi myös 1970–1980-luvun vaihteessa. Se päättyi 1985. Samana vuonna hän tapasi Paulan.

Kirjassa kerrotaan Baddingin mustasta ajasta 1970-luvun lopulla, jolloin hän majaili tuttujensa luona ja joskus porraskäytävässä ja roskalaatikossa. Juomaksi ja seuraksi kelpasi mikä vain.

Metsämäen mielestä Badding osasi analysoida itseään. Hän oli selvästi miettinyt asioita.

– Hän halusi tuottaa ja tulkita musiikkia, mutta menestys oli hänelle pettymys. Sitä en halua spekuloida, miksi näin oli.

Metsämäen käsityksen mukaan Baddingillä oli esiintyessään turvaton olo, jos hän ei saanut yhteyttä yleisöön. Sitä yhteyttä ei synny, kun äänekäs fanittaminen ohittaa kuuntelemisen. Hän alkoi esiintyä yhä enemmän selin yleisöön.

– Badding koki silloin, ettei hänestä olla kiinnostuneita todellisena henkilönä.

Metsämäki on tehnyt ohjaajan kanssa yhteistyössä Badding-näytelmän Vaasan kaupunginteatteriin. Hän oli käsikirjoittamassa myös Badding-elokuvaa. Kesällä Someron Esakalliossa nähdään Metsämäen musikaali, jossa Baddingia esittävät Heikki Hela ja Jani Forsman.

Jutussa on käytetty lähteenä Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen kirjaa Badding – Rauli Somerjoen elämä ja laulut (Sputnik 1996).

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt