Juha, 58, on kerännyt yli 10 000 julkkiksen nimmarit – värjötellyt tuntikausia pakkasessa ja nukkunut rappukäytävässä

Julkaistu:

Julkkikset
Juha Nurmi on kerännyt nimikirjoituksia lapsesta asti. Monen kuuluisuuden nimmari on vaatinut jalkavoimia, kylmyyden sietämistä ja pitkää pinnaa. Matkan varrella hän on ystävystynyt Irwinin kanssa, pidellyt prinsessa Victoriaa kädestä ja saanut Emmi Jurkalta tiukan kuitin.
Kivasti paukahti pakkanen tälle päivälle, Juha Nurmi harmittelee. Hän voi joutua seisomaan hotelli Kämpin edessä vielä pitkään.

Nurmi, 58, on nimikirjoitusten kerääjä. Tänään hänen tavoitteenaan on saada nimmari italialaiselta säveltäjältä Ennio Morriconelta. Tilaisuus on ainutlaatuinen, iäkäs Morricone tuskin enää tulee Suomeen. Sen takia kannatti ajaa Kärkölästä Helsinkiin.

Nurmi on kerännyt 38 vuoden aikana reilusti yli 10 000 erilaista nimmaria. Yhteensä niitä on noin 45 000, sillä monelta hän on saanut useampia nimmareita.

– Juoksija Nooralotta Neziriltä on 135 nimmaria. Seuraan hänen uraansa mielenkiinnolla. Hän saa arvomitalin, jos kehitys jatkuu, Nurmi povaa.


Nurmi kerää nimikirjoituksia pieniin vihkoihin, lehtikuviin, kirjoihin, julisteisiin sekä dvd- ja levynkansiin. Eniten häntä kiinnostavat näyttelijät ja musiikin tekijät. Urheilijoiden nimmareita on eniten, koska niitä saa kerralla aina monta.

Keräilijä ei ole vakuuttanut kokoelmaansa, sillä eihän tässä muistakaan vakuutuksista meinaa selvitä.

– Eikä raha korvaisi nimmareita. Jos tulisi tulipalo, siinä menisi vuosikymmenien työ.

Puualalla työskennellyt Nurmi saa tällä hetkellä ansiosidonnaista. Rahat ovat tiukassa, eikä nimmareiden kerääminen ole ilmaista.

– Bensaa menee paljon. Mutta ei olisi tullut Suomea nähtyä, jos en keräisi nimmareita. Kovin usein en Kärkölästä olisi poistunut.

Nurmi toteaa, että vaimo kyllä valittaa: taas sä lähdet rahaa tuhlaamaan. Mutta mitä tällä elämällä tekisi, jos ei voisi nimmareita hakea, hän kysyy.

– Se on henkireikäni.

Ennen nimmarinhakureissua Nurmi nukkuu huonosti ja jännittää. Kun hän palaa kotiin, hän on kuin taiteilija: äksyllä päällä.

Nurmi on varma, ettei hän saisi mistään muusta harrastuksesta samanlaista jännitystä. Huonoin vaihtoehto olisi kapakassa istuminen.

Nurmi alkoi kerätä nimmareita 1978, 19-vuotiaana. Ensimmäisen nimikirjoituksen hän sai laulaja Markku Arolta.

– Äiti oli aluksi harrastukseni suurin rahoittaja. Hän aina patisti isää: nyt lähdet pojan mukaan, Nurmi muistaa.


Nurmen oma poika ei ole seuraamassa isänsä jalanjälkiä, eikä Nurmi sitä odotakaan.

Hän tietää valinneensa erikoisen harrastuksen.

– Olen yksinäinen susi, en ole yhtään joukkohenkinen. Mutta jos koko päivän odottaa hotellin ulkopuolella, on kiva saada seuraa muista nimmareiden kerääjistä.

Paras tilanne Nurmelle tosin on, kun hän on ainoana hakemassa nimikirjoitusta. Silloin sen saa varmimmin. Nurmi on jonkin verran tekemisissä muutaman keräilijän kanssa, mutta eivät he mikään ystävyysseura ole, vaan tavallaan toistensa kilpailijoita.

– Aktiviisia keräilijöitä tiedän noin 25, heistä vain yksi on nainen, Nurmi kertoo.

Aika kauan menisi, jos Nurmi laskisi nimmareidensa tarkan määrän. Hän on kuullut suuremmastakin suomalaiskerääjän kokoelmasta, joten keulapaikkaa hän ei nimiinsä ota.

Suomen kuuluisin nimikirjoitusten kerääjä on ollut Erkki ”Eki-setä” Rapo (1946–2014), jolla oli noin 10 000 nimmaria.

– Hänellä oli Beatlesin nimikirjoitukset, Nurmi kertoo.

Eki-setä omistautui viimeiset 40 vuotta nimikirjoituksille. Nurmi on ollut työelämässä eikä muutenkaan muistuta vauhdikkaasti toiminutta Eki-setää.

– Helkutin vaikeaksi tämä homma on mennyt. Viidakkorumpu ei enää toimi eikä hotelleihin nykyään pääse sisälle odottamaan.

Nurmen ”työasuun” kuuluu talvella paksu villamyssy.

– Olen tullut mukavuudenhaluiseksi. En jaksa kytätä enää ketään tuntitolkulla, hän kertoo.

Nurmi on palellut, valvonut ja jopa nukkunut rapussa. Aina ei vaivannäöstä ole tullut palkkiota. Hän sanoo, ettei tarkkaavaisuus ole hänen parhaita puoliaan.

– Kerran lentokentällä pölötin kaverin kanssa niin, että meinasin jäädä ilman Liza Minnellin nimmaria.

Bob Dylania Nurmi odotti hotelli Hesperian edessä. Dylan asuikin viereisessä InterContinentalissa. Aina ei voi voittaa. Myös Eki-sedältä jäi puuttumaan Dylan-nimmari.

Nurmea sapettaa vieläkin, ettei hän nuorena pyytänyt Tapio Wirkkalan nimmaria, vaikka taiteilija seisoi hänen edessään.

– Olin niin aralla tuulella, etten saanut kysyttyä, onko hän Tapio Wirkkala.

1980-luvulla Nurmi meni hakemaan sovitusti erään entisen urheilijan nimikirjoitusta tämän kotoa. Hänet hätyytettiin saman tien ulos. Urheilija oli juuri kuollut kotonaan.

– Onneksi ehdin saada Regina Linnanheimon ja Ansa Ikosen nimmarit. Tauno Paloa yritin taitelijakoti Lallukan edessä, ei onnistunut.

Palon nimmarin Nurmi on saanut vaihtarina toiselta keräilijältä, mutta itse pyydystetyt saaliit ovat parhaita.

– Kun Emmi Jurkka tuli kotoaan ulos rollaattorinsa kanssa, hän ilmoitti: En anna! Sain vain valokuvan hänen koirastaan.

Meryl Streepin nimikirjoitusta Nurmi haki Berliinistä asti turhaan. Ulkomaalaisista kuuluisuuksista hänellä on muun muassa Dalai Laman, Elton Johnin, Bill Clintonin ja Ingmar Bergmanin nimikirjoitukset.

– Oli minun ideani, että lähdetään kaverin kanssa Tukholmaan hakemaan Bergmanin nimmari. Kaikki sanoivat: ei onnistu. Lunta satoi, kun seisottiin Dramaten-teatterin ulkopuolella. Kaveri oli ostanut kukankin. Laivasatamassa vastassa olleet kaverit kysyivät ekana: Saitteko? Sain kaksi nimmaria, vihkoon ja Bergmanin kirjaan.


Hätätilanteessa Nurmi ostaa kuuluisuudelle kukan tai suklaata, jos on rahaa.

– Jotkut eivät anna nimikirjoitusta, vaikka saisivat timantteja. Kenraali Airo ei antanut, vaikka vetosin saaneeni Kekkoseltakin. Olisi ehkä pitänyt olla Mannerheimin nimmari.


Kekkosen nimikirjoituksen Nurmi sai viime hetkillä, kun presidentti vielä lähti kävelyretkilleen. Siksi hän pitää sitä erityisen arvokkaana.

Presidentti Koiviston nimikirjoituksen Nurmi haki presidentin kesäpaikalta. Tunnelma oli leppoisa. Koivistolla on tiettävästi itselläänkin joidenkin presidenttien nimikirjoituksia.

Presidentti Ahtisaarelta Nurmi taas sai nimmarin pyytämällä sitä kesken yleisötilaisuuden.

– Ahtisaari oli juuri puhunut oma-aloitteisuudesta, Nurmi muistelee.

Kun Nurmi haki laulaja Merja Rantamäen nimmarin tämän kotoa, hän sai myös kissanpennun. Kissa on edelleen hyvinvoiva.

Joistakin kuuluisuuksista on tullut Nurmen tuttuja. Irwinistä tuli jopa kaveri.

– Olin hänen keikkakuskinaankin kolme viikkoa. Tuli sitten vähän kränää, mutta tulimme uudelleen kavereiksi.

Jane Fondaa Nurmi jahtasi kaksi päivää näyttelijän Suomen-vierailun aikana kukkien ja suklaan kanssa. Nimmareita tuli monta.

– Kultalampi-dvd:hen hän ei suostunut laittamaan nimeään. Varmaan vihasi sitä elokuvaa, Nurmi arvaa.


Jane Fonda näytteli elokuvassa isänsä Henry Fondan kanssa. Hänen isäsuhteensa oli vaikea.

Prinsessa Victoria ei saa antaa nimikirjoituksia.

– Mutta hän otti tästä kädestäni kiinni, en pessyt sitä pitkään aikaan, Nurmi nauraa.

Pamela Anderssonin nimmarin haku Rauman juhannusjuhlasta tuli Nurmelle kalliiksi. Vuokra-auto hyytyi, ja matkatavarat varastettiin pusikosta, jonne hän heitti ne metsästyksen kuumimmassa käänteessä.

– Kävelin sinä juhannusyönä kuusi tuntia jalat rakoille.


Nurmi seuraa kulttuuria ja urheilua lehdistä tarkkaan, mutta nimen pitää kiinnostaa häntä. Nettiä hän ei käytä.

– Ihan huippujen nimikirjoituksia on noin 3 000 erilaista, Nurmi arvelee.

Nurmen mielestä netti on vaikuttanut siihen, että monet eivät uskalla tai jaksa lähettää nimikirjoitustaan kirjeitse, joten entistä enemmän pitäisi jalkautua.

Hän ei usko saavuttavansa tavoitettaan: 50 vuodessa 50 000 nimikirjoitusta, joista 15 000 erilaista.

– Ei tule täyttymään, nimmarit ovat vähenemään päin, Nurmi harmittelee.

Myöhemmin hän kertoo saaneensa Ennio Morriconen nimikirjoituksen. Ulkona seisomiseen meni viisi tuntia.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt