Tänään 100 vuotta täyttävä Kirk Douglas selvisi helikopterionnettomuudesta, pommituksesta ja aivohalvauksesta

Julkaistu:

Elokuvalegenda
Perjantaina sata vuotta täyttävä Kirk Douglas puhkuu edelleen energiaa.
Sata vuotta perjantaina 9. joulukuuta täyttävä Kirk Douglas on kirjaimellisesti elävä legenda: hän on Hollywoodin studioajan suurista tähdistä viimeinen yhä elossa oleva.

– Pystyn kävelemään, pystyn puhumaan ja pystyn näkemään – joten minun on täytynyt tehdä jotain oikein! Douglas kuittasi terveydentilansa alkuvuodesta 2015 brittiläiselle The Telegraph -sanomalehdelle – humoristiseen tapaansa.

Douglasin pitkän iän salaisuuteen sisältyy ainakin paljon hyvää onnea.


Toisen maailman­sodan aikana Douglas sai sisäisiä vammoja sukellusveneen syvyyspommista. Vuonna 1991 hän oli mukana helikopterionnettomuudessa. Viisi vuotta myöhemmin Douglas sai vakavan aivohalvauksen. Lisäksi hänelle on asennettu sydämentahdistaja.

Koettelemusten listalle voi lisätä myös Hollywoodin piinkovat bisnesneuvottelut. Douglas perusti oman tuotantoyhtiönsä vuonna 1955 – jolloin se ei näyttelijöiden kohdalla vielä ollut yleistä – saadakseen lisää päätösvaltaa tekemiinsä elokuviin.

Päättäväisyys näkyy roolivalinnoista

Perfektionistina tunnetun ohjaajan Stanley Kubrickin kanssa Douglas teki yhteistyötä kahdesti näyttelijänä ja tuottajana. Sota­draamassa Kunnian polut (1957) hänen esittämänsä ranskalainen upseeri arvostelee jyrkästi esimiehiään ihmishenkien tuhlaamisesta.


Vielä tunnetumpi on orjakapinaspektaakkeli Spartacus (1960), jonka pitkän ja kalliin tekemisen aikana tuottajan ja ohjaajan näkemykset sotivat usein toisiaan vastaan.

– Saatat olla kusipää ja lahjakas tai päinvastoin maailman mukavin ja lahjaton. Stanley Kubrick on lahjakas kusipää, Douglas summasi kokemusta muistelmissaan.

Molemmat elokuvat nähdään tulevina viikkoina Teemalla.

Douglasin töiden sarjan sunnuntaina avaavassa draamassa Kirje kolmelle naiselle (1949) tähti näyttelee idealistista opettajaa, joka sättii tuon ajan villitystä, radiokuunnelmia, melodramaattisiksi ja mauttomiksi.

 

Jos aikuistut kokonaan, sinusta ei voi koskaan tulla näyttelijää.

Oscar-ehdokkuuksistaan ensimmäisen Douglas sai urheiludraamasta Nyrkkeilysankari (1949). Kovanyrkkinen Midge Kelly ei ollut puhtoinen sankari, vaan omapäinen työläinen, joka oppii nopeasti häntä hyväksikäyttävän urheilubisneksen lainalaisuudet.

Hahmoistaan välittyneen päättäväisyyden on usein tulkittu olleen Douglasilla itselläänkin verissä. Ilman sitä hänestä ei olisi koskaan tullut näyttelijää, saati elokuvatähteä.

Vanhemmat rutiköyhiä siirtolaisia

Douglasin vanhemmat olivat nykyisen Valko-Venäjän alueelta saapuneita rutiköyhiä juutalaisia siirtolaisia, jotka aloittivat uuden elämän New Yorkin osavaltiossa Amsterdamin pikkukaupungissa.

Kipinän näyttelemiseen Douglas sai lukiosta. Ansaitakseen rahat opiskeluun hän teki sekalaisia ruumiillisia töitä laidasta laitaan – muun muassa tivolin painijana.

Opintojensa aikana Douglas tapasi kaksi naista, joilla oli iso vaikutus hänen tulevaisuuteensa. Diana Dillistä tuli 1943 hänen ensimmäinen vaimonsa ja kahden pojan – kuuluisaksi näyttelijäksi isänsä tapaan päätyneen Michael Douglasin ja tuottaja Joel Douglasin – äiti.


Toinen opiskelukaveri Betty Joan Perske – joka opittiin myöhemmin tuntemaan Hollywood-tähti Lauren Bacallina – suositteli Douglasia myöhemmin tuottaja Hal Wallisille.

Suositus toi Douglasille ensimmäisen elokuvaroolin. Paholaisnaisessa (1946) hän sai heti rinnalleen Barbara Stanwyckin.

Oma suosikki on western

Mieluisimmaksi elokuvakseen Douglas on usein maininnut itsenäisestä lännenmiehestä kertovan westernin Ratsasta viimeinen taival (1962), jonka käsikirjoituksen sovitti 1950-luvulla Hollywoodin mustalle listalle joutunut Dalton Trumbo.


Trumbo oli tullut Douglasille tutuksi jo Spartacuksen käsikirjoittajana, mutta sitä tehtäessä ei ollut varmaa, voidaanko Trumbon nimi mainita alkuteksteissä: Yhdysvaltojen 1950-luvun kommunistivainot periaatteessa estivät työnteon henkilöiltä, joita epäiltiin kommunisteiksi – eikä Trumbo peitellyt aktivismiaan.

Myöhemmin Douglas väitti muistelmissaan, kuinka hänen päätöksensä nostaa Trumbon nimi Spartacuksen alkuteksteihin lopetti kertarysäyksellä Hollywoodin kommunistivainot. Todellisuudessa asia ei ollut näin yksinkertainen, mutta osan kunniasta Douglas on toki ansainnut.

Onnen Douglas löysi toisen vaimonsa Anne Buydensin kanssa, mutta tragedioilta hän ei ole välttynyt: liitosta syntyneistä kahdesta pojasta nuorempi, Eric Douglas, kuoli vuonna 2004, 46-vuotiaana, huumeiden yliannostukseen.

Nykyään Kirk Douglas tunnetaan energisenä ja anteliaana hyväntekijänä – oman äitinsä innoittamana.

– Vaikka olimme köyhiä, äitini avusti meitä vielä köyhempiä. Samaa viestiä olen opettanut lapsilleni, Douglas kertoi The Telegraphille.


Douglasin nokkeluuttakaan ikävuodet eivät ole vieneet:

– Lapset ovat luontaisia näyttelijöitä, ja koen itsenikin vielä tenavaksi. Jos aikuistut kokonaan, sinusta ei voi koskaan tulla näyttelijää, hän tokaisi samassa haastattelussa.

Kirk Douglasin elokuva Kirje kolmelle naiselle esitetään sunnuntaina 11.12. Teemalla klo 18.00.

Myös nämä nähdään:

  Nyrkkeilysankari (1949),

su 18.12. Teema klo 18.00

  Hän rakasti elämää (1956),

su 25.12. Teema klo 18.00

  Kunnian polut (1957),

su 1.1.2017 Teema klo 18.00

  Spartacus (1960),

su 8.1. Teema klo 18.00

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt