Työnsä lopettanut juontaja Kristiina Komulainen, 38, hurahti enduroon – elämänviisaus löytyi aavikolta - Viihde - Ilta-Sanomat

Työnsä lopettanut juontaja Kristiina Komulainen, 38, hurahti enduroon – elämänviisaus löytyi aavikolta

Työstään radion ohjelmapäällikkönä irtisanoutunut Kristiina Komulainen on hurahtanut enduroon, jonka sanoo olevan kuin elämä: pärjätäkseen on löydettävä sopiva flow.

3.12.2016 11:02 | Päivitetty 6.12.2016 10:00

Olemme keskellä metsää. On kylmää, kosteaa ja harmaata, taivaalta satelee ensilumi. Ei tekisi yhtään mieli olla ulkona, mutta radio- ja tv-juontajana tutuksi tullut Kristiina Komulainen, 38, vetää ajovarusteita niskaansa ja käynnistelee enduropyöränsä moottoria.

– ”Riittävästi on sopivasti” on mun motto nykyään. Oli se mitä tahansa, kunhan ei menen addiktioksi, Komulainen filosofoi.

– Mutta endurosta voisi tulla mulle addiktio. Pidän sitä tietoisesti rajoissa, etten tee liikaa, hän kuitenkin myöntää heti perään.

Komulainen käy usein ajamassa täällä Lopen Enduron mailla.

 Tärkeintä on tehdä asioita, jotka puhuttelevat omaa sydäntä ja moraalia, kunhan ei siinä ohessa satuta muita.

 

Komulainen harrasti jo lapsena kartingia ja olisi halunnut ajaa enduroakin, mutta viiden sisaruksen perheessä ei kahteen moottoriurheilulajiin ollut mahdollisuutta. Viisi vuotta sitten hän lopulta nousi ensimmäisen kerran enduropyörän selkään – ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

– Enduro on niin vaikeaa. Helposti pääsee kärryille ja hurahtaa lajiin, mutta siinä on loputtomat mahdollisuudet kehittyä: joka maasto on erilainen. Lajiin kuuluu myös vauhti, pelko, extreme ja adrenaliini, joista olen aina tykännyt, myös alamäkiluistelua harrastava Komulainen perustelee lajivalintaansa.

– Olen mennyt askel kerrallaan eteenpäin. Ensin ajoin lainapyörällä, sitten omalla ja nyt mulla on oma tallikin, jossa on neljä kuskia, yksi ajaa polkupyöräenduroa.

Hän perusti Trailhntrz Line up 2016 -tallinsa tänä vuonna yhdessä ystävänsä Anette Latva-Piikkilän kanssa. Myös Kristiina itse ajaa kilpaa SM-tasolla ja treenaa lähes ammattilaisten verran: kesällä viidesti viikossa puoli päivää kerrallaan, talvikaudellakin kolmesti viikossa.

Kristiina Komulainen nauttii endurosta, joka lasketaan yhdeksi maailman vaativimmista lajeista niin fyysisesti kuin henkisesti.­

Tänä vuonna Komulaisella onkin ollut aikaa sukeltaa lajin syövereihin oikein kunnolla, sillä helmikuussa hän yllättäen irtisanoutui työstään radiokanava Loopin ohjelmapäällikkönä.

– Mulla oli kaikki tosi hyvin: meillä oli hyvä tiimi, eikä työ maistunut puulta. Mulle tuli vain tunne, että nyt tää projekti on tehty, pitää tehdä muutos. Ja kun tuo fiilis tulee ekan kerran, silloin pitää toimia. Jos odottaa, kaikki menee monimutkaiseksi.

Loppuvuodesta 2013 lanseerattu Loop oli pitkälti Komulaisen luomus, sillä hänellä oli ollut päävastuu kanavan rakentamisessa.

Komulainen muistelee, kuinka ajatus irtisanoutumisesta pälkähti päähän yhtenä tammikuisena viikonloppuna. Hän mietti asiaa viikon verran ennen kuin kertoi päätöksestään.

– Radiojohtajana ollut Tenkasen Sami sanoi vaan, että turha puhua sua ympäri, nyt mietitään, millaiset läksiäiset pidetään, Komulainen kiittelee.

 

Kun Komulainen irtisanoutui, hänellä ei ollut pienintäkään ajatusta siitä, mitä hän alkaisi seuraavaksi tehdä. Keväälle oli sovittu vain neljä juontokeikkaa, mutta käytännössä hän hyppäsi puhtaasti tyhjän päälle.

– Siitä lähti tosi iso ja magee henkinen prosessi käyntiin. Sain hyviä työtarjouksia, mutta en halunnut katkaista prosessia ja tehdä paniikkiratkaisua, vaikka totta kai pelottikin.

– Aluksi tuntui, että pitää karsia ihan kaikkea pois, mennä tyhjyyshetkeen, sillä siitä, mihin vanha loppuu, ei ala uusi, vaan välissä on tyhjä hetki. Ja se on vain katsottava, vaikka epävarmuus onkin kauheaa, muuten ei synny mitään uutta.

Komulainen myöntää, että hänellä oli alitajunnassaan aikataulu, että kesään mennessä hän tietää, mitä haluaa seuraavaksi tehdä, mutta toisin kävi. Vasta nyt hän sanoo päässään tapahtuneen isoja loksahduksia.

– Koen asiat eri lailla kuin ennen: minulla on aina ollut hauskaa, mutta nyt minusta on tullut rennompi enkä ota kontrollia niin helposti. Katson maailmaa eri lasien läpi kuin ennen: tärkeintä on tehdä asioita, jotka puhuttelevat omaa sydäntä ja moraalia, kunhan ei siinä ohessa satuta muita. Ja toisaalta, kaikkeen ei voi kuitenkaan vaikuttaa: saatan rähistä jostain asiasta aikani, mutta sitten annan olla. Valitsen taisteluni.

 Endurosta voisi tulla mulle addiktio. Pidän sitä tietoisesti rajoissa, etten tee liikaa.

Komulainen ei vieläkään sano konkreettisesti, mitä hän haluaa tehdä. Hän on miettinyt paljon työnsä merkitystä: mistä löytää jälleen se oma palo, missä hän on hyvä ja missä ei.

– Uskon, että tuleva työni liittyy mulla jo olevaan ammattitaitoon, mutta muutos ja uuden tekeminen ovat tosi tärkeitä: olen parhaimmillani, kun pistän asioita käyntiin, ylläpitäminen ei ole mun juttu. Uudessa työssä pitäisi myös yhdistyä ilo ja hyöty.

 Muutos ja uuden tekeminen ovat tosi tärkeitä: olen parhaimmillani, kun pistän asioita käyntiin, ylläpitäminen ei ole mun juttu.

Irtiotto turvatusta, hyvästä työstä ja elämästä sisäisen kasvun nimissä kuulostaa houkuttelevalta mutta monelle etenkin perheelliselle myös täysin mahdottomalta. Myös Komulaisella on 9-vuotias poika, jonka yhteishuoltajuus hänellä on yhdessä ex-miehensä kanssa.

– Mulla on säästöjä jonkun verran, mutta rahahan on suhteellista siinä missä aikakin: miksi sama aika tuntuu eri ihmisistä eri pituiselta? Rahassa on sama juttu: riippuu paljon siitä, miten siihen suhtautuu. Mulla on tosi iso luotto elä­mässä, että asiat järjestyy – ja niin ne ovat järjestyneetkin.

Komulainen kiittää myös perhettään ja läheisiään, etteivät he ole alkaneet kauhistella tai kyseenalaistaa hänen valintaansa, vaan tukeneet hänen prosessiaan. Kriitikoitakin on toki laajasta sosiaalisesta verkostosta löytynyt.

– On muutamia, joille mun siirto on ollut liikaa: he ovat pettyneitä muhun ja peloissaan. Mutta sitten tajusin, että he ovat peloissaan itsestään, eivät musta: mä peilaan heille sen tilanteen, joka heidän itsensä olisi pitänyt jo tehdä.

 

 

Elämänviisautta Komulainen löysi yllättäen myös rakkaan enduroharrastuksensa kautta, kun hän oli hiljattain viikon harjoittelemassa Arabiemiirikunnissa aavikolla. Olosuhteet olivat hurjat yhdelle maailman rankimmista urheilulajeista: yli 40 asteen lämpötilassa nestettä meni seitsemän litraa päivässä.

– Aavikkoa on pakko kunnioittaa: se on tyhjä, mutta siellä on samalla kaikki; siellä on olemassa säännöt, mutta sitten ei kuitenkaan ole sääntöjä, Komulainen kuvailee.

– Aavikon maagisuus avautui minulle, se on ihan käsittämätön mesta! Sinne kulminoituu koko elämä ja kaikki elämän viisaudet. Esimerkiksi se, että vaikka kuinka tekisi yhteiskunnassa niin kuin pitää, voi lopulta käydä ihan miten vaan.

– Jotta aavikolla pystyy ajamaan, täytyy löytää sopiva flow: ei saa olla liikaa kontrollia eikä liian rento. Ja tämä pätee myös elämässä.

– Kyllä mä jännitän ja pelkään, en ole reikäpää. Luulen että tää on mulle keino resetoida pää, mutta aina sekään ei toimi. Ja jos ei kulje, silloin pitää vain leipoa pullaa, hän nauraa.­

Radio Loopin lanseerannut Kristiina Komulainen palkittiin vuoden ohjelmapäällikkönä Radio Awards -gaalassa 2015 ja 2016.­

Kritiina Komulainen oli lokakuussa treenaamassa aavikkoajoa Arabiemiirikunnissa. – Aavikon maagisuus avautui minulle, aivan käsittämätön paikka.­

Kristiina Komulainen

  • Syntynyt 28.11.1978 Siilinjärven Pöljällä.

  • Asuu Helsingissä 9-vuo­tiaan poikansa kanssa.

  • Toiminut radiossa toimittajana, juontajana, tuottajana ja käsikirjoittajana: 1999 alkaen NRJ:llä, 2006 alkaen The Voicella ja 2011 Radio Aallolla. Perusti Loopin 2013 ja toimi kanavan ohjelmapäällikkönä helmikuuhun 2016 asti.

  • Juontanut tv:ssä mm. Piinapenkkiä, NRJ Top 10:tä, Video: Impossiblea, monia NRJ:n järjestämiä konserttitaltiointeja, Kuorosotaa, Luukusta lukaalia, Unelmakotia, Miss Suomi -finaalia sekä Päivä ennen kuolemaa -ohjelmaa (ehdolla parhaaksi keskusteluohjelmaksi Venla Gaalassa 2009.

  • Palkittu vuoden ohjelmapäällikkönä Radio Awards -gaalassa 2015 ja 2016.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?