Karjalalaiselta vankileiriltä laululavoille: Viktor Klimenko, 74, pohtii paljon taivasta ja helvettiä - Viihde - Ilta-Sanomat

Karjalalaiselta vankileiriltä laululavoille: Viktor Klimenko, 74, pohtii paljon taivasta ja helvettiä

Viihdetaiteilija ja saarnaaja Viktor Klimenkon tie on vienyt karjalalaiselta vankileiriltä laululavoille. Kohta hän täyttää 74vuotta. Se on pannut hänet miettimään vuosikymmeniä jatkuneen uskonsa pohjimmaista olemusta: millä saa taivaspaikan ja kuka joutuu helvettiin?

Jo vuosikymmeniä uskossa ollut Viktor Klimenko on pohtinut viime aikoina paljon taivasta ja helvettiä.­

5.11.2016 13:24

Kuolema toistuu Viktor Klimenkon puheissa usein. Vuosia sitten Klimenko suunnitteli hautaustoimiston perustamista. Hän kävi harjoittelemassa ja puki yhden vainajan.

Se oli kriisivaihe. Jatkuva matkustaminen keikoille väsytti.

– Kuolema kiinnostaa, koska siihen liittyy myös vahvasti kristillisyys, elämä jatkuu kuoleman jälkeen, missä vietät iankaikkisuutesi? Jos ihminen ei usko iankaikkisuuteen, en ymmärrä, miksi hän haluaa olla kristitty, Klimenko pohtii lähiravintolassaan Helsingin Lauttasaaressa.

Klimenko, viihdyttäjä ja intohimoinen saarnaaja, täyttää marraskuussa 74 vuotta. Hän siteeraa Paavo Väyrystä, joka sanoi 70-vuotishaastattelussaan: ”Tässä iässä ei kannata enää suunnitella elämää kovin paljon eteenpäin”.

– Se on viisaasti sanottu.

Viktor Klimenko täyttää pian 74 vuotta.­

Kolme vuotta sitten Klimenko joutui miettimään kuolemaa, kun hänellä todettiin eturauhassyöpä. Nyt tilanne on hallinnassa.

– Syön yhä lääkkeitä joka päivä. Huomaan heti, jos en ole ottanut lääkkeitä muutamaan päivään.

Klimenko puhuu väkevistä asioista, mutta hänen äänensä pysyy pehmeänä ja rauhallisena. Uskoon ei kannattaisi tulla silloin kun on vaikeuksia, hän selittää. Silloin siitä tulee terve usko, koska on oikeat motivaatiot.

– Usein, kun ihminen tulee uskoon vaikeuksien kautta, hän tulee hakemaan Jumalalta apua ja pettyy, kun hän ei saanutkaan Jumalalta sitä, mitä hän tuli hakemaan. Vaikeudet eivät ole syy tulla uskoon, vaan pelko, että joutuu helvettiin.

KLIMENKO joutui miettimään uskonasioita syvällisesti jo lapsena. Hänen isänsä tuli vankileirillä uskoon ja kotona oli kristitty moraali.

– Isän fundamentaalinen kristillisyys ahdisti jonkin verran nuorta ihmistä, hän sanoo.

 Isä halusi pitää matalaa profiilia, ettei meitä palautettaisi Neuvostoliittoon.

– Isä ei kuitenkaan koskaan painostanut minua uskon asioilla.

Klimenko syntyi sotavuotena 1942 Svatnavolokin kylässä. Hän oli neljästä lapsesta toiseksi vanhin. Kaksi nuorinta ovat syntyneet Suomessa. Viktor varttui suomalaisten vankileirillä numero 7 Karjalan Petroskoissa, jonne hänen isänsä perheineen oli otettu vangiksi.

Stalin vihasi kasakoita, jotka olivat tsaarin puolella, ja oli päättänyt tuhota heidät.

– Vankileirillä on vieläkin muistolaatta keskellä Petroskoita. Kävin siellä viime kesänä katsomassa.

Paluu juurille kosketti, vaikka Klimenko ei muista vankileiriajasta juuri mitään. Hän oli kolmevuotias, kun isä sai ylipuhuttua suomalaiset ottamaan perheen mukaansa vetäytyessään Petroskoista. Heidät asutettiin ensin Pohjanmaalle, Voltin kylään, jonne koottiin vankeja.

–  Isä halusi pitää matalaa profiilia, ettei meitä palautettaisi Neuvostoliittoon. Isän päässä oli kulttuurien murros ja sekasotku. Hän ei osannut oikein suomeakaan. Isä ei koskaan tullut puolustamaan minua, kun ryssiteltiin tai sain turpiin. Suomalaiset isät puolustivat lapsiaan.

Alahärmän Voltin kylässä, seurojentalon yläkerrassa, oli Viktor Klimenkon ensimmäinen koti Suomessa.­

Heti keskikoulun jälkeen Klimenko tempautui uusiin ympyröihin. Hän soitti jo 15-vuotiaana erityisluvalla kitaraa tanssiravintoloissa. Erään nuoren naisen imussa hän päätyi teatteriin ja tanssiryhmiin. Naisen nimi oli Elina Salo ja hänestä tuli sittemmin näyttelijä.

– Osasin näytellä ja olin näyttävä. Toivo Kärki nappasi minut heti. Esiinnyin televisiossa ja kiersin tanssilavoilla omalla orkesterilla.

Klimenkon ukki oli kasakka. Klimenko brändäsi itsensä kasakkatyyliin, joka vahvisti hänen identiteettiään.

– Se kertoi minulle, kuka olen ja mistä olen. Minulla oli tarve näyttää, etten ole halveksittu ryssä, vaan taiteilija, jolla on juuret ja menneisyys.

– Minulle merkitsi äärettömästi, että identiteettini hyväksyttiin. Sodan jälkeen propagandakoneisot oli jäänyt päälle. Vihollinen oli ryssä ja ryssää sai vetää turpaan.

Klimenko sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1973. Euroviisuissa Napolissa hänellä oli vielä pakolaisille myönnetty Nansen-passi, ja hän olisi tarvinnut Italiaan viisumin. Se ei ollut tullut kenellekään mieleen, mutta onneksi matkanjärjestäjä otti passin hämmästyneen italialaisen virkailijan käsistä – ja päästiin pälkähästä.

TAITEILIJAN USKOONTULO tapahtui 1980. Kun kymmeniä tuhansia levyjä myynyt laulaja ilmoitti kääntymisestään, julkisuudessa syntyi kohu.

Hän ryhtyi esiintymään helluntaiseurakunnissa ja kirkoissa.

Viktor Klimenko tuli uskoon vuonna 1980 ja kiersi sen jälkeen kirkoissa esiintymässä.­

– Elämä opetti, ettei uskonto ollutkaan niin tyhmää. Moraali on hyvä asia.

Suomen nykymeno saa Klimenkon pudistamaan päätään. Taiteilijan lapsuudessa lapsia kuoli vielä nälkään. Hän oli oppinut jo vankileirillä, että elämä saattaa päättyä jo lapsena.

Nyt velkaa otetaan valtavia summia ja eletään kuin pellossa. Moraalikäsitykset ovat melkoisesti muuttuneet. Ylpeillään asioista, joita ennen hävettiin.

– Eihän tämä kansa ole menossa kuolemaan ollenkaan. Se meinaa elää ikuisesti, Klimenko sanoo.

Laulaja asuu vaimonsa kanssa Helsingin Lauttasaaressa. Perheen kolme poikaa ovat aikuisia. Vanhin on lääkäri, keskimmäinen lentokapteeni ja kuopus on merimies.

– Olen ollut yksityiselämässäni paljon onnellisempi kuin ammatissani. Olen ollut avioliitossa yli 40 vuotta. Avioliitto pysyy pystyssä, jos nainen haluaa.

 Olen ollut yksityiselämässäni paljon onnellisempi kuin ammatissani. Olen ollut avioliitossa yli 40 vuotta. Avioliitto pysyy pystyssä, jos nainen haluaa.

– Mies on arkielämässä enemmän johdettavissa kuin nainen. Siksi en pidä feminismistä. Mihin ne tarvitsee lisää valtaa, joka niillä on jo? Naisilla on älytön valta. Mies ei tule toimeen ilman naista. Siksi Jumala loi Aatamille naisen, kun ei ollut hyvä olla yksin.

Neljälle lapsenlapselleen Viktor Klimenko haluaisi olla hyvä isoisä. Tämän päivän yhteiskuntarakenne on kuitenkin hyvin erilainen kuin ennen.

– Lapsenlasten päivät ovat täynnä harrastuksia. Pitää olla melkein kaavake, että sopisiko, että ukki tai mummi tulee. Tämä on meidän yhteiskunnan malli. Sitten yhtäkkiä soitetaan, että voisitko sä tulla nyt, kun me tarvitaan. Hyvä, että edes niin.

– Meistä isovanhemmista on tullut lastenlasten hoitajia, mutta sitten kun me tarvitaan lastenlapsia, niitä ei ole mailla halmeilla. Tämä on surullinen rakenne meidän yhteiskunnassa. Sosiaaliset turvaverkostot ovat poistumassa.

Tällä hetkellä Klimenkot ovat evakossa vaimon sisaren luona. Kotona on ollut kuukausitolkulla putkiremontti.

– Ihan hyvin olemme jo tottuneet, mutta koti on aina koti.

VIKTOR Klimenko uskoo, että suurin saavutus on vielä edessäpäin. Niin täytyy taiteilijan ajatella. Jos tyytyy entiseen, luomiskyky on pysähtynyt.

– Jokainen kaipaa menestystä, sillä menestykseen liittyy turvallisuudentunne.

Vaikeinta on ollut itsensä hyväksyminen. Kun oppii tuntemaan itsensä ja hyväksyy sen, tajuaa, ettei ole varaa sanoa toisesta ihmisestä yhtään mitään.

Viktor Klimenko oli karismaattisena esiintyjänä erittäin suosittu 1960- ja 1970-luvuilla.­

– Taiteilija on aina itsekäs, sillä hän myy itseään. Silloin pyörii itsensä ympärillä. Se on narsistista elämää, halusi tai ei. Itsekkyys näkyy siinä, ettei halua kateudesta arvostaa muita ihmisiä. Olen ajatellut vain itseäni. Minä olen paras ja kaikkien pitää palvella minua. Se on ammattitauti.

Poikiaan Klimenko ei ole rohkaissut ryhtymään taiteilijoiksi. Ammatti on kirotun lyhyt ja kilpailu liian kovaa. Vaikka on se myös palkitseva lahja.

– Taiteilijalla on kyky tehdä jostakin jotain. Ei voi tulla taiteilijaksi. Taiteilijaksi synnytään. Se on kuin tuli, joka palaa sinussa. Kun yleisö nauttii, se on työsi hedelmä.

Taiteilija keikkailee yhä. Nytkin hän on tullut pari päivää aiemmin keikalta Ruotsin Sundsvallista. Ruotsi saa Klimenkolta kehuja. Siellä seurakunnat voivat anoa rahaa kaupungilta pitääkseen konsertteja.

Sillä tavoin rahoitetulta keikalta Klimenko on nytkin tulossa.

– Suomi voisi ottaa tässä Ruotsista oppia.

VIKTOR Klimenkon uskonnolla on korkea moraali. Hän on hämmentynyt siitä, että eräässä luterilaisessa seurakunnassa kirkkoherra kutsuu seurakuntalaisia jumalanpalveluksen jälkeen kaljalle.

– Kirkkoherra voi viedä kaverina kaljalle, mutta se, että seurakunnan paimenena johdattaa lampaat kaljalle, on opillisesti varsin ristiriitaista. Silloin vesitetään Raamattua, joka kehottaa uskovia olematta heikoimmille lankeemukseksi. Eikö paimenen pitäisi tukea alkoholistilammasta raittiuteen, eikä kutsua kaljalle. Sitten pitäisi luopua Raamatusta ja perustaa uusi uskonto!

Viktor Klimenko sanoo taiteilijoiden olevan hyvin itsekkäitä.­

Klimenkon mukaan Jumala ei tarvitse massoilla kannatusta. Jumala etsii sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat Jumalaa.

– Jos ei tarvitse Jumalaa, miksi olla ylipäänsä kirkon jäsen? Hautauspaikkoja saa halvemmallakin.

Julkinen uskoontulo oli harvinaista vielä 1980-luvun alussa. Se vei suurimman osan Klimenkon keikoista. Hän ei kuitenkaan kadu avautumistaan.

– Ykköseksi elämässäni nousee uskoontulo. Se muutti elämäni. Minulla on perspektiiviä. Olen taivaassa kuoleman jälkeen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?