Viihde

Ilman Jaanaa suomen kielessä ei olisi Tylypahkaa eikä ankeuttajia

Julkaistu:

Kirjat
Uusi Potter ilmestyy suomeksi 8. marraskuuta. Harry Potter -käännösurakan valmistuttua suomentaja Jaana Kapari-Jatta joutui jäsenkorjaajalle.
Elokuussa Jaana Kapari-Jatta seisoi Kilpisjärvellä Saana-tunturin juurella. Hän oli vuokrannut pienen mökin järven rannalta viideksi viikoksi.

Ei ollut mitään arjen huolia. Hän vain käänsi englannista suomeksi.

– Afrikka, Harry Potter ja Lappi. Niitä yhdistää lumo, Kapari-Jatta sanoo.

Seitsemän Harry Potteria suomentaneen Kapari-Jatan mielestä Kilpisjärvellä on vähän samanlaista kuin Tansaniassa. Sama avaruus. Sieltä näkee kauas. On ilmaa ja tuuli puhaltaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Lapissa maisema on koko ajan muuttuva. Kyllä se kiihdyttää ajattelua.

Aikaa 330-sivuisen kaksiosaisen näytelmän käsikirjoituksen kääntämiseen oli vain kaksi kuukautta. Suomentaja saa kirjan samaan aikaan kuin se tulee markkinoille. Kapari-Jatta sai Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän käsikirjoituksen 31. heinäkuuta 2016, samana päivänä, jona se julkaistiin Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Se ilmestyy suomeksi 8. marraskuuta nimellä Harry Potter ja kirottu lapsi.

– Ennen kuin sain kirjan, luin suomentamiani Pottereita sekä näytelmiä, joita kirjahyllystä löytyi.

– Sairastuminen olisi ollut mahdotonta. Ei sellaista mahdollisuutta ollut olemassakaan. Oli pakko tehdä. Kyllä siitä tuli paineita. On tosi vaikea sanoa, miltä paineet tuntuvat, mutta kyllä se tuntui, että tuli työ, jolla on suuret odotukset.



KUN Kapari-Jatta hypisteli ensimmäistä Harry Potteria 19 vuotta sitten, J.K Rowlingin uutuuskirjasta ei vielä kohistu. Suomentaja ei voinut aavistaakaan, millaista menestysteosta hän piti kädessään. Kustannusosakeyhtiö Tammesta tarjottiin kirjaa ja kysyttiin, haluaisiko hän kääntää sen.

– Olin kääntänyt sitä ennen muun muassa Neiti Etsiviä ja toivoin, että Pottereillekin löytyisi vähän lukijoita, hän nauraa.

Elettiin vuotta 1955, kun tuleva suomentaja syntyi Turussa. Isä oli sanatyöläinen, äiti matematiikan opettaja.

Tyttö oli hyvä koulussa. Murrosiässä iski kapinavaihe. Lukio jäi kesken.

– Kapinoin kaikkea vastaan ihan vain kapinan vuoksi, Kapari-Jatta muistelee ja hymyilee.

Myöhemmin hän kirjoitti ylioppilaaksi iltalukiosta ja pääsi yliopistoon opiskelemaan talousmaantiedettä ja fysiikkaa.

– En ajatellut, että kääntäjän työ voisi olla ammatti. Ei minulla ole tähän sopivaa koulutusta. Tämä on työ, johon koko eletty elämä on valmistanut.

Tarina on hyvä. Kolmen lapsen äiti lainasi kirjastosta englanninkielisen kirjan ja käänsi siitä 20 sivua. Kustannusosakeyhtiö Tammi oli tuttu nimi. Hän lähetti käännöksen sinne.

– Siitä se lähti.

 

Kirjojen kääntäminen on mahdotonta, mutta silti sitä tehdään. Ei voida ikinä saada käännettyä toisesta kulttuurista toiseen täydellisesti, mutta teemme parhaamme.

JOKAISEN käännöksen eteen on tehtävä paljon töitä. Käsikirjoitus pitää syynätä moneen kertaan. Ensin Kapari-Jatta lukee kirjan kaksi kertaa. Samalla hän kirjoittaa kirjan marginaalit täyteen erilaisia vaihtoehtoja, miten jonkun kohdan voisi kääntää. Jos on hyvin kinkkinen virke, hän ohittaa sen ja palaa siihen myöhemmin.

– Vaikka olen aikaisemmin kääntänyt Pottereita, se ei helpota yhtään. Jokaisen kirjan kanssa on sama pelko, että en pärjääkään. Aina kun luen kirjan ensimmäistä kertaa, jännitän ja mietin, pärjäänkö. Olennaista on saada kirjan sisältö vastaamaan alkuperäistä.

– Kirjojen kääntäminen on mahdotonta, mutta silti sitä tehdään. Ikinä ei voi kääntää yhdestä kulttuurista toiseen täydellisesti, mutta teemme parhaamme. Kielet eivät ole yksi yhteen. Käännös on aina oma tulkinta.

 

Olen hullunnäköinen, kun teen töitä ja ravaan. En ole paljon paikallani.

KILPISJÄRVELLÄ Jaana Kapari-Jatta teki töitä lähes koko ajan. Työasuna olivat villasukat, verkkarit ja villapaita. Hän valmistautui työrupeamaan koko kesän käymällä kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

– Oli pakko rääkätä itseään fyysisesti. Ei ole normaalia, että ihminen tekee töitä seitsemän päivää viikossa yli kaksi kuukautta putkeen.

Personal trainer antoi mukaan ohjeet, miten rankka istumatyö onnistuu.

61-vuotias suomentaja esittelee omakotitalonsa olohuoneessa Loviisassa nelikiloista vaaleanpunaista kahvakuulaa. Sillä hän treenaa päivittäin.

– Istuin vain tunnin kerrallaan. Sitten pidin vartin tauon ja liikuin sen ajan. Ajatus alkoi kulkea varsinkin, kun liikuin ulkona. Kääntäminen ei ole pelkkää istumista. Aika paljon alkaa tapahtua päässä, kun lähtee liikkeelle.

Nytkin hän ampaisee kesken haastattelun kävelylle. Selkään ottaa.

– Olen hullunnäköinen, kun teen töitä ja ravaan. En ole paljon paikallani.

Ensimmäisen kerran 28-vuotisen kääntäjäuran aikana apuna oli assistentti, oma tytär, joka on kustannustoimittaja. Hän auttoi Helsingistä käsin muun muassa faktojen tarkistamisessa.

– Tämä oli poikkeusjärjestely. Olisi kiva, jos olisi aina näin.



TAIVAANRANTA värjäytyy punaiseksi. Pian maisemassa on kaikki sinisen sävyt. Fantasiakirjasarjan suomentaja näyttää haltioituneelta muistellessaan elämäänsä Saana-tunturin kupeessa.

Kilpisjärvellä oli vain 112 asukasta. Jaana Kapari-Jatta päätyi revontulien äärelle tuttavan kautta. Hän ei tuntenut ketään muuta koko paikkakunnalta. Kylässä oli vain kauppa ja huoltoasema. Onneksi norjalaiset tulivat ostoksille ja japanilaiset ihailivat revontulia. Muuten olisi ollut liian hiljaista. Kännykkä oli työrauhan takia äänettömällä.

– Jos olisin ollut keskellä ei mitään, olisin voinut mennä lukkoon. Pitää olla virikettä ajattelulle.

Lokakuun 8. päivänä Kapari-Jatta palasi kotiinsa Loviisaan. Tadaa, Harry Potter -käännös oli valmis. Kirja lähti painoon 10.lokakuuta.

– Ihan mieletön helpotus, hän kuvailee.

– Se oli aika kova rutistus. Poikkeuksellisen kovalla aikataululla lähdin tekemään. Viimeisellä viikolla ajattelin, että olen hyvässä kunnossa ja lopetin treenit. Selkä niksahti. Tuli inhottava pisto. Kun tulin kotiin, kävin jäsenkorjaajalla. Hän huomasi, että istuttu on. Joudun menemään jäsenkorjaajalle vielä toisenkin kerran.


SUOMENNOKSEN sisältö on vielä salainen, vaikka teos on ilmestynyt jo englanniksi. Mukana on myös uusia sanoja. Ilman Kapari-Jattaa suomen kielessä ei olisi ankeuttajia, jästejä tai Tylypahkaa.

– Uusien sanojen keksiminen on kivaa. Joskus tulee ihana oivaltamisen ilo. Vaikka en tiedä, mitä jokin sana on suomeksi, pitää saada sama sävy.

Vieraat kulttuurit kiinnostavat Kapari-Jattaa. 11 vuotta sitten hän astui ensimmäisen kerran Afrikan maaperälle saapuessaan lomalle Gambiaan äitinsä kanssa.

– Gambia tuntui kotoisalta. Kaikki se värien hienous.

Kapari-Jatta on gambialaisen aviomiehensä kanssa perustanut ammattikoulun Gambian suurimpaan kaupunkiin Serekundaan, Latrikundan kaupunginosaan. Pudokkaille suunnatussa koulussa voi opiskella tietotekniikkaa, englantia ja matematiikkaa. Neljän paikallisen opettajan palkat maksaa suomalainen kannatusyhdistys, jonka toiminnassa Kapari-Jatta on mukana.

– Aluksi maksoimme toiminnan omista rahoistamme. Halusin auttaa, kun näin, että voin. Elämä Gambiassa on köyhää ja päivästä päivään pärjäämistä, mutta myös iloista.

– Nytkin toivomme, että jostain tupsahtaisi 30 000 euroa, että voisimme rakentaa koulutalon ja ottaa lisää oppilaita jonosta.



KESÄLLÄ Kapari-Jatta ja hänen miehensä pyörittävät Loviisan Laivasillalla Karamaloo-kauppaa, jossa myydään gambialaisten ompelijoiden valmistamia vaatteita ja muita käsitöitä. Suomessa myytävillä tuotteilla kauppa työllistää gambialaisia käsityöläisiä.

Kapari-Jatta sanoo, että hän on ollut aina maailmanparantajaluonne. Gambiassa hän on nähnyt, miten ihmisen elämä muuttuu, kun tämä oppii käyttämään tietokonetta.

Kahden maan asukas on lähdössä Afrikkaan. Kääntäjä voi työskennellä missä vain.

– Afrikka on tuonut elämääni uutta väriä ja vilskettä. En pääse tylsistymään.

Kolmen lapsen isoäiti on esimerkki siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa. On ihmisiä, joiden mielestä elämä on 50-vuotisjuhlien jälkeen pelkkää alamäkeä. Kapari-Jatta rakastui 50-vuotiaana afrikkalaiseen mieheen ja meni naimisiin.

– Kääntäjänä minulle on hyötyä siitä, että minulla on ollut rikas elämä. Pystyn löytämään eri tunnetiloja.

– En voi tietää, kuinka monta kertaa elämäni vielä muuttuu. Koko ajan tapahtuu jotakin.

Kuka?

Jaana Kapari-Jatta

Ikä: 61

Ammatti: Kääntäjä englannista suomeen. Harry Potter -kirjasarjan lisäksi kääntänyt muun muassa Roald Dahlin, Edgar Allan Poen ja Oscar Wilden tuotantoa.

Perhe: Naimisissa. Kolme aikuista lasta, kolme lastenlasta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt