Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja syntyi vahingossa – ”Toimi kuin AC/DC:n biisin alkuriffi” - Viihde - Ilta-Sanomat

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja syntyi vahingossa – ”Toimi kuin AC/DC:n biisin alkuriffi”

Tuomas Kyrö

Julkaistu: 16.10.2016 9:55

Kun kirjailija Tuomas Kyrö nakutti seitsemän vuotta sitten sormet ruvella radiokuunnelmasarjaa eräästä isoisästä, hän ei arvannut mihin se tie veisi.

KYLLÄ minä niin mieleni pahoitin.

Tämän kirjailija Tuomas Kyrön kirjoittaman lauseen tuntevat lähes kaikki. Nykymenoa kauhistelevassa ja kaikesta närkästyvässä Mielensäpahoittajassa kiteytyy jotain olennaista. Tuhahtelevassa äijänköriläässä on jotain, joka puhuttelee suomalaisia sukupuoleen ja ikäluokkaan katsomatta.

Oli silti sattuman summaa, että huippusuosittu hahmo ylipäätään syntyi.

Syksyllä 2009 Ylen Radioteatteri oli päättänyt toteuttaa 20-osaisen, lyhyistä viisiminuuttisista osista koostuvan kuunnelmasarjan. Kaikki näytti olevan kunnossa, kunnes vuoden lopulla huomattiin, että teksteille oli unohdettu hankkia kirjoittaja.

Käynnistyi kiivas soittorumba. Tilanne näytti hankalalta, sillä aikaa deadlineen oli vain viikkoja, eikä urakasta maksettava palkkiokaan olisi järin suuri.

 Kirjoittaminen oli kuitenkin helpompaa kuin romanialaisen kaivosmiehen homma.

Lopulta langan päähän löydettiin melko tuntematon romaanikirjailija Tuomas Kyrö. Myös häntä varoiteltiin koruttomista työehdoista.

Ei haittaa, vastasi Kyrö.

– Olin aina suhtautunut kirjoittamistyöhön niin, että otan kaikki duunit vastaan, koska ei tässä maassa pelkillä kirjamyynneillä elänyt. Otin senkin karun faktan ilolla vastaan. Kirjoittaminen oli kuitenkin helpompaa kuin romanialaisen kaivosmiehen homma.

On lokakuu 2016. Kustannusyhtiön kokoushuoneen pöydän ääressä istuva Kyrö, nyt 42, muistelee seitsemän vuoden takaista puhelinkeskustelua. Se teki hänestä yhden maan suosituimmista kirjailijoista.

Loppuvuodesta 2009 aikaa tulevaisuuden pohdinnalle ei kuitenkaan ollut. Kyrön piti naputtaa sormet ruvella parikymmentä tarinaa valmiiksi.

Tuolloin hänen mieleensä putkahti erään lapsuuden kaverin isoisä, jonka Kyrö oli tavannut kerran 1980-lopulla. Kaverin isoisällä oli tapana aloittaa lauseensa ”kyllä minä niin mieleni pahoitin”, oli keskustelun aiheena sitten kärpäsen surina tai Berliinin muurin murtuminen.

 se toimi kuin AC/DC:n biisin alkuriffi. Ajattelin, että kuulijan on helppo tarttua siihen.

Kyrön nappasi lausahduksen jokaisen kuunnelman ensimmäiseksi lauseeksi. Käytännöllinen, järkevän miehen ratkaisu, hän uumoili.

– Lisäksi se toimi kuin AC/DC:n biisin alkuriffi. Ajattelin, että kuulijan on helppo tarttua siihen.

KYLLÄ siihen tartuttiinkin. Haltioitunutta palautetta alkoi tulla välittömästi Mielensäpahoittajan ilmestyttyä Radio Suomen taajuuksille keväällä 2010.

– Tuli kommenttia, että tämä tyyppi on kuin meidän isoisä tai appiukko. Tai anoppi tai äiti. Joku jonka mielestä ennen oli paremmin. Se on universaali tapa ajatella. Omastakin mielestäni kaikki oli 1980-luvulla paremmin.

Kyrö myöntää hahmon olevan osittain hänen alter egonsa. Mielensäpahoittajan kautta hän nauraa turhalle valittamiselle, johon huomaa syyllistyvänsä.

Asiathan ovat todellisuudessa paremmin kuin koskaan, Kyrö huomauttaa.

– Jos esimerkiksi kännykästä katoaa kenttä, niin ihminen on aivan paniikissa ja hänen identiteettinsä on mennyttä. Jos kolmekymmentäluvulla ei ollut verkkoa, niin se tarkoitti että et voinut kalastaa etkä saanut ruokaa. Nyt sama epätoivo tulee siitä, jos puhelin ei hetkeen toimi.

KUUDESSA vuodessa Mielensäpahoittajasta on kasvanut merkittävin 2000-luvun kotimaisen kirjallisuuden ilmiö.

Kaikki kolme romaania ovat olleet menestyksiä. Hahmosta tehdyt teatterisovitukset ovat myyneet loppuun. Dome Karukosken ohjaama Mielensäpahoittaja-elokuva rikkoi maagisena pidetyn 500 000 katsojan rajan.

Elokuvan Mielensäpahoittajasta ohjasi Dome Karukoski. Elokuva rikkoi puolen miljoonan katsojan haamurajan.

Tänä syksynä Kyröltä ilmestyy kolme Mielensäpahoittaja aiheista kirjaa. Tuoteperheeseen kuuluu myös vuosikalenteri. Kyrö sanoo olevansa hahmon tuotteistamisesta ainoastaan ylpeä.

Se onko Mielensäpahoittajassa kyse enemmän taiteesta vai tuotteesta, on toissijaista.

– Itselläni on todella paha ongelma sellaisten termien kanssa, kuten inspiraatio, luovuus ja taide. Olen ainoastaan kiinnostunut asioista, jotka jättävät jäljen. Onko esimerkiksi Kummisetä-elokuva taidetta? Ei sillä ole väliä.

– Itseäni häiritsee kirjallisuudessa se, että erotetaan korkea ja hieno kulttuuri ja sellainen alhainen ja tyhmä. Simpsonit on ollut aivan yhtä iso vaikuttaja kuin Paavo Rintala. Taide-termissä on aina sellainen fiilis, että nyt on paljon olkalaukkuja, apurahahakemuksia ja hilsettä läsnä.