Toni Wirtasen ammatilliset syrjähypyt – ”Bändi ja sen toiminta ovat meille edelleen kaikkein pyhin asia” - Viihde - Ilta-Sanomat

Toni Wirtasen ammatilliset syrjähypyt – ”Bändi ja sen toiminta ovat meille edelleen kaikkein pyhin asia”

Apulannan Toni Wirtanen on kunnostautunut viime aikoina useissa ulkomusiikillisissa sivuprojekteissa. Tällä kertaa laulaja-kitaristi debytoi sarjakuva-artistina.

Sotasarjakuvat olivat osa Toni Wirtasen lapsuutta. Nyt hän on itse tehnyt sellaisen.­

8.10.2016 16:29

– Pitäisikö ottaa pipo pois päästä? pohtii muusikko Toni Wirtanen, 41, asettuessaan kuvattavaksi neuvostovalmisteisen T-34-85-mallisen panssarivaunun eteen Lahden Hennalassa.

Ehkei sittenkään, Wirtanen pohtii. Pilottitakkinen kaljupää poseeraamassa toisen maailmansodan aikaisen sotamuistomerkin edessä saattaisi herättää vääriä mielikuvia. Pipo päätetään jättää päähän.

Panssarivaunun edessä patsastelulle löytyy silti varsin looginen selitys. Keskiviikkona julkaistiin Wirtasen käsikirjoittama ja sarjakuvataiteilija Marko Tiaisen kuvittama suomalaisen Waffen SS-sotilaan ja jatkosodan panssarisodankäynnin sankarin Börje Brotellin tarinaan perustuva Sturmiässä-sarjakuva.

Wirtanen kertoo, että muutama vuosi sitten saatu tarjous sarjakuvakäsikirjoituksen rustaamisesta ”rynnäkkötykkimaailman kunkusta” oli hänelle enemmän kuin mieluisa.

– Väitän että minun sukupolveni jätkät kasvoivat Korkeajännitys-sarjakuvien kanssa, jotka ovat perusta koko tälle sotasarjakuvagenrelle. Mulla on ollut niitä kohtaan suuri rakkaus aina pikkujätkästä lähtien.

Rockmusiikki ja sotasarjakuvat astuivat Wirtasen elämään lähes samanaikaisesti hänen ollessaan noin kymmenvuotias. Vaikka melko pian oli selvää, että isoksi tullessaan hän halusi kaikkein eniten ”juoda verta pääkallosta nahkahousut jalassa” eli tulla rockmuusikoksi, säilyivät sotasarjakuvat rokin rinnalla hyvänä kakkosharrasteena.

Toni Wirtanen ja Marko Tiainen ovat tehneet yhdessä sarjakuva-albumin Sturmiässä.­

Aikuisiällä kiinnostus sotahistoriaa kohtaan on jalostunut myös todelliseksi ammatiksi. Viime vuoden lopulla ilmestyi kansainvälisesti julkaistun Finland at War -tietokirjasarjan ensimmäinen osa, jonka yhtenä kirjoittajana Wirtanen toimi.

Myös tuoreeseen sarjakuvateokseen suhtauduttiin pieteetillä. Wirtanen kahlasi läpi tarkkaan Brotellista kertovan lähdemateriaalin ja haastatteli sarjakuvaa varten useita vuonna 2009 edesmenneen Brotellin tunteneita henkilöitä.

– Vaikka tuntuu hienolta päästä painamaan oma jalanjälkensä sotasarjakuvien jatkumoon, niin pitää muistaa, että Korkkarit (Korkeajännitys-sarjakuvat) ovat pääosin sotaseikkailuja ja tämä taas sarjakuvaksi tuotua oikeaa historiaa. Sturmiässä kertoo todellisesta historiallisesta henkilöstä, jonka ystäviä ja sukulaisia saattaa tulla edelleen kadulla vastaan. Siksi tähän on suhtauduttu paljon suuremmalla kunnioituksella.

Eivätkä Wirtasen sivuprojektit vielä tähän lopu.

Sarjakuvakäsikirjoittajan ja tietokirjailijan pestin ohella Wirtasesta on tullut kuluvan vuoden aikana sekä kahvilayrittäjä, bändimuseon omistaja että vajaan vuoden ikäisen Martta-tyttären onnellinen isä.

Kun ottaa vielä huomioon, että lähes 90 prosenttia Apulannan liikevaihdosta tulee nykyisin pelkästä arvopaperikaupasta, herää kysymys, onko punkrockin soittaminen alkanut kyllästyttää häntä?

– Ei ole, Wirtanen sanoo ja naurahtaa.

– Kun bändi on näinkin pitkäikäinen, niin meillä on tässä vaiheessa jo aika helvetin syvät askelmerkit ja tiedämme tasan tarkkaan, keitä me olemme ja mitä teemme. Meillä on Simon (rumpali Simo Santapukki) kanssa rakentunut vuosien varrella sellaiselle tasolle menevä yhteys, jota nämä sivuprojektit eivät voi nakertaa millään tavalla.

– Bändi ja sen toiminta ovat meille edelleen kaikkein pyhin asia ja nämä tällaiset syrjähypyt ovat kuitenkin lopulta vaan sivuproggiksia. Ei meillä ole edelleenkään epäselvyyttä siitä, mikä kaiken toiminnan kova ydin on.

Wirtanen toteaa, että ulkopuolisin silmin katsottuna voi toki näyttää siltä, että Apulannan merkitys olisi vähentynyt hänen elämässään viime vuosina. Hänen mielestään asia on oikeastaan juuri päinvastoin: nykyään hän tuntee arvostavansa yhtyettään enemmän kuin ehkä koskaan.

– Ennen Apulanta oli ennemminkin sellainen ruoskiva voima, sellaista järjetöntä taistelua jotain tuntematonta vastaan. Nykyään bändissä soittamisesta on tullut helvetin hauskaa. On oppinut nauramaan itselleen vähän enemmän eikä ota asioita enää väärällä tavalla sydämeensä.

Miksikään ”seestyneeksi keski-ikäiseksi hahmoksi” Wirtanen ei kuitenkaan suostu vielä asettumaan. Hän naurahtaa puolileikillään jo hieman haikailevansa takaisin kliseisiin rocktähden saappaisiin.

– Viimeisen vuoden olen tietysti tahtonut olla enemmän kotona, kun on saanut skidin ja halunnut seurata hänen ensimmäistä vuottaan. Ne asiat menevät kuitenkin hirveän nopeasti ohitse. Mutta kaipaan silti sitä tiettyä kaaosta, jota rockmaailma tarjoaa. Sitä silkkaa anarkistista riehakkuutta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?