Pirkko Saisio ei koskaan lue kirjojaan niiden ilmestymisen jälkeen – viettää rentoa elämää Madeiralla: ”En jaksa säännöllistä päivärytmiä” - Viihde - Ilta-Sanomat

Pirkko Saisio ei koskaan lue kirjojaan niiden ilmestymisen jälkeen – viettää rentoa elämää Madeiralla: ”En jaksa säännöllistä päivärytmiä”

Pirkko Saision yksi kimmoke uudelle romaanilleen oli oikeusjärjestelmämme, jossa hän näkee paljon mätää. Ohjaajan työt hän uskoo lopettaneensa.

Kirjailija Pirkko Saisio pohtii IS:n haastattelussa muun muassa vapauden merkitystä.­

25.9.2016 15:47

– Helsingissä on vaikea kirjoittaa, täällä on niin levotonta, Pirkko Saisio, 67, toteaa kotikaupungistaan, jossa hänellä on jatkuvasti jotakin ohjelmaa – ja usein ihan omasta halusta.

Mies, ja hänen asiansa -romaaniaan (Siltala) Saisio kirjoitti mökillä ja Madeiran-kodissaan. Päähenkilö on kuusikymppinen asianajaja, jonka elämän menneisyys suistaa raiteiltaan.

Ei, kyse ei ole nuoruuden rakkaudesta, joka yhtäkkiä pamahtaa paikalle. Puhutaan henkirikoksesta, johon mies epäilee syyllistyneensä.

– Olen ymmärtänyt oikeusjärjestelmästämme, että henkilöön kohdistuva rikos katsotaan usein niin sanotuksi impulssirikokseksi. Rangaistukset ovat pieniä suhteessa talousrikoksiin, jotka katsotaan suunnitelmallisiksi.

– Tällainen oikeusjärjestelmä jättää uhrin ja hänen omaisensa tilanteeseen, jossa oikeutta ei ole tapahtunut. Jokainen ymmärtää, ettei mikään rangaistus tuo tapettua ihmistä takaisin, mutta kyse onkin jonkinlaisesta oikeusjärjestelmän, yhteiskunnan ja koko maailman tasapainosta, Saisio kertoo yhdestä ajatuksestaan, joka oli kimmokkeena kirjalle.

– Mitään ratkaisua minulla ei ole tähän epätasapainoon, Saisio huomauttaa.

–En jaksa säännöllistä päivärytmiä enää, kirjailija Pirkko Saisio sanoo.­

Saision romaanissa on rikostarinan aineksia, mutta dekkaria hän ei kirjoittaisi ikinä.

– En missään tapauksessa. Mua ei kiinnosta juonet, ajatukset eivät pysyisi kasassa niin kauan.

Mutta ei Saision romaani juoneton ole. Tarina on hyvinkin vangitseva, mutta eniten kirjaa lukiessa haukkoo henkeä saisiomaisen mestarillisen kirjoitustyylin takia. Jotenkin hän vain pystyy olemaan yhtaikaa viisas, rankka, koskettava ja humoristinen.

Romaani käsittelee myös parisuhdetta, vapautta ja vastuuta. ”Avioliitto on sopimus, joka rajoittaa vapauden sopimuksenvaraiseksi”, Saisio kirjoittaa.

Täydellisen vapauden illuusio

–Olen työllistetty seuraavat pari vuotta – jos jaksan, hän toteaa.­

Täydellistä vapautta ei ehkä ole edes olemassa. Ei edes Pirkko Saisiolla, vaikka hän voi aika pitkälle päättää itse tekemisistään.

– Vapaus on tärkeätä, mutta se ei poista kytköksiäni moniin ihmisiin ja yhteiskunnan jäsenyyteen. Ihmisellä on velvollisuutensa ja vastuunsa.

Varsinkin parisuhteessa oletetaan yleensä, että toinen ymmärtää minut. Saisio kirjoittaa ymmärretyksi tulemisesta: ”Ei kukaan ketään ymmärrä. Haave tulla ymmärretyksi on jotenkin liikuttava, koska se on niin turha.” Niinpä se taitaakin olla...

Mutta mitä ajattelee juristi, joka on asiakkaansa kanssa eri puolella?

Kirjoitusprosessi sai Saision miettimään sitäkin, mitä ajattelee juristi, kun hän saa asiakkaakseen ihmisen, jonka puolella ei voi olla emotionaalisesti.

– Puolustusasianajan tehtävä on kääntynyt vääräksi. On julkinen salaisuus, että asianajaja voi estää asiakastaan tunnustamasta rikosta, jolle ei ole todistajia. Heidän tehtävänä ei saisi olla totuuden estäminen, Saisio kritisoi.

Saisio kirjoittaa lyhyitä virkkeitä ja kappaleita. Omaperäisen rytmityksensä, joka tekee myös lukemisen kevyemmäksi, hän muistelee löytäneensä kirjoittaessaan Pienin yhteinen jaettava -romaaniaan.

– Ehkä, en lue koskaan kirjojani niiden ilmestyttyä.

Mutta monet muut lukevat. Tosin kirjamyynti ei ole ollut yleisesti viime vuosina kovin hyvä.

– Koetaanko kirja esineenä kalliiksi? Saisio miettii.

Saision mielestä kirjaston määrärahoihin pitäisi satsata, jos ei enää voida tai haluta ostaa kirjoja. Tosin kirjahyllyt ovat kuulemma taas ”muodissa”, eikä niitä kai tyhjinä aiota pitää.

Työn alla kaksi isoa projektia

Kirjoittamista Saisio ei ole ainakaan vähentänyt, mutta ohjaamisen hän on lopettanut, sillä se tarkoittaisi kellotettuja päiviä.

– En jaksa säännöllistä päivärytmiä enää edes sen verran kuin joskus aikaisemmin, Saisio toteaa.

Kun kirjamessut ovat ohitse ja aurinko alkaa olla harvinainen vieras, Saisio häipyy Madeiralle, jonka vihreys ei heti Suomen kesän jälkeen tuntuisi niin ihmeelliseltä.

Madeiralla Saisio keskittyy muuhunkin kuin vehreään luontoon. Hänellä on työn alla kaksi isoa projektia, joista ei vielä voi julkisesti puhua.

– Olen työllistetty seuraavat pari vuotta – jos jaksan. Mutta sopii vaan jaksaa, koska nimet ovat jo papereissa.

Mies, ja hänen asiansa ilmestyy tänään maanantaina.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?