Satu Silvo kärsi sairauskierteestä 20 vuotta – pelkäsi jopa kuolevansa: ”Vessassa käymisestäkin tuli ahdistavaa” - Viihde - Ilta-Sanomat

Satu Silvo kärsi sairauskierteestä 20 vuotta – pelkäsi jopa kuolevansa: ”Vessassa käymisestäkin tuli ahdistavaa”

Kuvassa näyttelijä Satu Silvo.

Julkaistu: 24.9.2016 16:52

1980-luvun lopulla näyttelijä Satu Silvo pelkäsi uransa päättyvän vakavaan tulehduskierteeseen. Sairastelu saatiin loppumaan vasta suuren elämäntapamuutoksen myötä.

KUN näyttelijä Satu Silvo oli lapsi, hänen lempiruokaansa oli maidossa kastettu ja paistinpannulla paistettu ranskanleipä, jonka päälle tuli siivu paistettua lauantaimakkaraa, kananmuna, omenalohkoja ja salaatinlehti.

– Se oli oikea herkkujen herkku. Mutta se oli sellaista lohduttavaa sairasvuoderuokaa, jota isäni teki minulle ainoastaan silloin, kun olin kipeänä, Silvo muistelee.

Tosin hieman kipeäksi hän olonsa vähän väliä tunsikin.

Valkealassa nuoruutensa viettäneen Silvon perheessä syötiin 1970-luvulle tyypillistä suomalaista perusruokaa kuten lihapullia, perunaa, ruskeaa kastiketta ja erilaisia keittoruokia. Silvon herkälle vatsalle ne eivät kuitenkaan sopineet. Monesti ruokailun jälkeen alakouluikäisen Silvon mahaa väänsi niin kovasti, että oli pakko mennä peiton alle lepäämään.

Tuoreita kasviksia ja marjoja hän napsi kuitenkin mielellään.

– Kaikki tuore tuntui jo silloin tosi hyvältä. Ajattelin että jes, nyt on hyvä olla! Mutta en minä tai kukaan muukaan osannut niitä vatsavaivoja yhdistää ruokaan. Ihmettelin vain aina, että miksi juuri minulla on niin huono olla.

Murrosiässä Silvon vatsavaivat kuitenkin pahenivat. Tuolloin alkoi seuraavat parikymmentä vuotta kestänyt tulehduskierre.

Viime aikoina Silvo on voinut hyvin raakaruokaravinnon ansiosta.

OLLESSAAN 18-vuotias Silvo pääsi ensi yrittämällä Teatterikorkeakouluun sisään. Helsinkiin muutettuaan hän yritti jonkin aikaa elää pelkällä kasvisruoalla, mutta vielä 1980-luvun alussa vegetaristisen elämäntavan noudattaminen osoittautui vaikeaksi: valikoimat olivat suppeita ja kasvissyöjiä ylenkatsottiin ja ihmeteltiin.

Toisaalta ei kiireinen opiskelija ehtinyt terveelliseen ruokavalioon oikein kiinnittääkään huomiota.

– Sehän oli silloin pelkkää koulua aamusta iltaan. Sitähän se (Silvon ensimmäinen aviomies, näyttelijä Heikki) Kinnunen nauroi tutustuessamme, että eihän mulla ole kotona mitään muuta kuin pelkkiä hapankorppuja ja Kallen mätitahnaa, Silvo sanoo ja naurahtaa.

Silvon ura näyttelijänä meni rytinällä eteenpäin, mutta samalla hänen olonsa heikkeni. Oli poskiontelontulehdusta, paksusuolentulehdusta ja keuhkoputkentulehdusta. Sairastelu johti toistuviin antibioottikuureihin, jotka eivät nekään tuntuneet tepsivän.

Lääkärit levittelivät hänen edessään käsiään.

Tartuffe-näytelmän harjoitusvaiheen loppusuoralla Silvo koki pohjakosketuksen.

PAHIMPINA hetkinä Silvo pelkäsi jopa kuolevansa.

– Vessassa käymisestäkin tuli ahdistavaa. Jouduin oikeasti pelkäämään, että lähteekö multa taju. Se oli ihan hirveää. Ja joka aamu heräsin siihen, olenko taas tulossa kipeäksi. Tunsin itseni koko ajan ihan luulosairaaksi.

Pohjakosketus tuli Helsingin Kaupunginteatteriin tehdyn Tartuffe-näytelmän harjoitusvaiheen loppusuoralla. Sitkeä angiina­virus oli ehtinyt jyllätä Silvon kurkussa jo yli viikon ajan. Päivystyksessä hänen nielustaan löydettiin paise ja Silvo kiidätettiin leikkaussaliin myrkytys- ja tukehtumisvaaran vuoksi.

Tätä en enää kestä, hän pohti tuolloin.

– Ajattelin, että haluan kyllä näytellä, mutta tällaista elämää en halua elää. Ja tuntui että lääkäreitä kiinnosti ainoastaan, miten oireet saadaan nopeasti pois, eikä se mikä kaiken aiheutti. Tuntui, että mun on pakko löytää itse jokin balanssi oman kehoni kanssa.

Satu Silvon lapsuudenkodissa syötiin perinteistä suomalaista kotiruokaa.

MUUTAMAN viikon päästä Silvo luki lehdestä jutun ravintolayrittäjä Marjatta Svennevigistä, joka oli löytänyt avun omiin suolisto-ongelmiinsa ja vatsahaavaansa elävästä ravinnosta eli kypsentämättömästä kasvisruoasta.

Silvolle kyseessä oli ahaa-elämys. Hän uskoi viimein saaneensa selityksen huonolle ololleen ja sille, mitä hänen elimistössään todella tapahtui. Keskusteltuaan asiasta lisää ravitsemusasiantuntija Paula Heinosen kanssa, hän käsitti jatkuvien antibioottikuurien ainoastaan tuhonneen hänen kehonsa oman, terveydelle elintärkeän bakteerikannan.

– Yhtä lailla kuin vaikka jossain (Teatterikorkeakoulun edesmenneen rehtorin ja näyttelijätyön professorin Jouko) Turkan kaikkein hurjimmissa opeissa, rakastan ravitsemustieteessä juuri sitä, että asiat ajatellaan aina järjen ja tieteen kautta. Että kaikella on selvä syy-seuraus-suhde ja logiikka, Silvo kertoo.

Elämäntapamuutoksen vaikutukset olivat välittömät. Raakaravintoa syömällä Silvon immuunijärjestelmä nousi jaloilleen muutamassa viikossa. Samalla tulehduskierre loppui kuin itsestään, ja jopa vessassa käymisestä tuli iloinen tapahtuma.

Silvo tunsi kokeneensa ihme­parantumisen.

Miltä olo kaiken sairastelun jälkeen konkreettisesti tuntui?Hymy leviää puistonpenkillä istuvan Silvon kasvoille.

– Se muutti koko fysiikkani ja kirkasti samalla myös ajatusta. Sain siitä muutoksesta niin hirveästi energiaa. Oli myös helpottavaa, ettei enää tarvinnut keskittyä vatsakipuun ja huonoon oloon. Tuntui niin nautinnolliselta, että pystyit itse vaikuttamaan omaan hyvinvointiisi ja jaksamiseesi.

Silvo uskookin, että 30 vuoden takaisesta sairauskierteestä oli loppujen lopuksi hänelle enemmän hyötyä kuin haittaa. Ilman jatkuvia tulehdusoireita hän ei olisi koskaan tullut tehneeksi ratkaisevaa elämänmuutosta ja olisi todennäköisesti viettänyt viime vuosikymmenet enemmän tai vähemmän kliseistä taiteilija­elämää: sellaista missä käydään paljon ulkona, juodaan viiniä ja juhlitaan yömyöhään.

– Nuoruudessa oma herkkyys ja sen tuomat rajoitteet harmittivat. Myöhemmin olen kuitenkin tajunnut, että heikkoudestani tulikin suurin voimani, Silvo sanoo nyt.

–En harrasta koskaan mitään dieettejä. Ne eivät kuulu elämääni, en tiedä niistä mitään, eivätkä ne myöskään kiinnosta, Satu Silvo sanoo.

MUUN MUASSA näistä kokemuksistaan hän kertoo elokuussa ilmestyneessä Satu Silvo & Silvo­plee -teoksessa. Kirjassa käydään läpi Silvon omaa terveysfilosofiaa ja paljastetaan monia vuonna 1999 avatun Silvoplee-luomukasvisravintolan parhaista resepteistä.

Kuinka paljon Silvon oma elämä pyörii ruoan ympärillä?– Tietenkin jonkin verran. Mutta se on ihan mukava ja hauska leikki. En esimerkiksi harrasta koskaan mitään dieettejä. Ne eivät kuulu elämääni, en tiedä niistä mitään, eivätkä ne myöskään kiinnosta.

Kun Silvolta lopuksi kysyy, miten hän vertaisi 30 vuoden takaista Satu Silvoa peilistä tuijottavaan 54-vuotiaaseen Satuun, vastaus tulee viipymättä ja varmana.

– Mielestäni voin kaikin tavoin paremmin kuin silloin. Olen tyytyväinen siihen, mitä olen ja missä olen juuri tänään. Tällä hetkellä en kaipaa elämääni mitään uutta. Kaikki on hyvin juuri näin.