Eeva Litmanen juhlii 50 vuotta näyttämöllä – muistelee villejä vuosiaan: ”Me emme urheilleet, paitsi ehkä alkoholin kanssa” - Viihde - Ilta-Sanomat

Eeva Litmanen juhlii 50 vuotta näyttämöllä – muistelee villejä vuosiaan: ”Me emme urheilleet, paitsi ehkä alkoholin kanssa”

– Vanheneminen on tylsää, Eeva Litmanen, 72, toteaa ikääntymisestä, mutta pitkää uraa on hauska juhlia. Sitä hän ei vielä tiedä, onko nyt menossa viimeinen teatterirooli.

Näyttelijä Eeva Litmanen juhlii 50 vuotta kestänyttä näyttelijän uraansa Beige tappaa -esityksen juhlanäytöksessä.­

7.9.2016 17:17

Kun Eeva Litmanen juhlii 50 vuotta kestänyttä näyttelijän uraansa Aleksanterin teatterissa Beige tappaa -näytelmässä, pientä jännitystä näyttelijälle saattaa tarjota puutarhatuoliin törmännyt varvas.

– Ei tässä hätää ole, 72-vuotias Litmanen toteaa.

Varpaan kipu vaikuttaa liikkumiseen, mutta vanha konkari osaa näytellä myös kivutonta kävelyä.

Litmasen ensimmäinen rooli oli lapsena Lappeenrannan Kaupunginteatterissa. Hän esitti enkeliä, mutta seuraava rooli kärpässienenä tuntui luontevammalta. 1965 hän pääsi Joensuun Kaupunginteatteriin näyttelijäharjoittelijaksi.

– En päässyt teatterikouluun, eikä sinne siihen aikaan pyritty useita kertoja. Jouko Turkka tuli onneksi Joensuuhun, se oli teatterikouluni, Litmanen toteaa.

Siihen aikaan Turkan särmikkyys ei ollut vielä korkeimmalla tasolla.

– Hän todella osasi kouluttaa – ei tosin vielä samoilla metodeilla kuin teatterikoulussa, Litmanen hymähtää.

Kotikatu, 1999. Karoliina Franck, Eeva Litmanen, Sulevi Peltola, Jouni Sutka ja Siiri Sinnemäki.­

Litmanen on sukua suoraan alenevassa polvessa runonlaulaja Larin Paraskelle, joten ilmaisutaitoa hänellä ehkä on perintönäkin.

– Olen saanut omakustanteena kasaan sukuni tarinan Surun suitsimat, jossa kerron suvustamme Paraskesta lähtien, hän mainitsee.

1973 Litmanen pyydettiin Yleisradion näyttelijäksi. Hän jäi eläkkeelle Radioteatterista 60-vuotiaana, mikä tarkoitti vain töiden lisääntymistä.

– Jäin eläkkeelle aprillipäivänä, Litmanen muistuttaa.

Litmanen muistetaan televisioviihteen huippuohjelmista muun muassa Velipuolikuusta, Mutapainin ystävistä ja Iltalypsystä. Ja tietenkin Kotikadun näyttelijänä. Viimeisin televisiorooli hänellä on ollut Sykkeessä.

– Velipuolikuun sketsejä katsotaan edelleen, saan niistä vieläkin kommentteja. Viihdeohjelmien tekemiseen käytettiin ennen enemmän aikaa ja Yle panosti niihin. Riskejäkin otettiin enemmän, Litmanen toteaa.

Mihin nyt pitäisi panostaa?

– Käsikirjoituksiin! Improvisointi tuottaa paljon hyvää, mutta käsikirjoitus voisi tuottaa enemmän. Nuoret näyttelijät ovat uskomattoman lahjakkaita, heissä ei ole vikaa.

Iltalypsy, 1997. Juontajaparit Eeva Litmanen (takana oik.) ja Heikki Määttänen (takana vas.) sekä Minna Suuronen (oik.) ja Taisto Oksanen (vas.).­

Kun Litmanen alkoi tehdä kiertäviä esityksiä, ne painottuivat luonnollisesti komediaan, sillä esimerkiksi ravintolateattereissa yleisö mieluummin nauraa kuin itkee.

Rakkaudella, Maire -elokuvasta Litmanen sai 2000 parhaan naispääosan Jussin. Maire ei ollut hauska, hän oli riipaisevan vaikuttava.

– Sain rikkoa komediennen leimani, jos sellainen on ollut. On epätavallista, että yli 60-vuotias naisnäyttelijä saa toimijan roolin.

Kun Litmanen oli nuori, näyttelijöiden illat venyivät usein pitkiksi. Elämä oli villimpää kuin nykyään näyttelijöillä.

– Me emme urheilleet, paitsi ehkä alkoholin kanssa. Se on onneksi muuttunut radikaalisti. Nykyään kilpailu on niin kovaa, ettei kukaan voi istua jatkuvasti ravintolassa.

Litmanen meni naimisiin pitkäksi aikaa, sai tyttären ja erosi. 2006 hän avioitui juristi Heikki Lammen kanssa. He tapasivat kadulla, matkalla ravintola Elitestä ravintola Kuukuuhun.

Muistelmissaan Litmanen kertoi vieneensä miehen ekana iltana kotiinsa. Joidenkin mielestä se oli hätkähdyttävä tieto. Litmasen tuntevien mielestä on selvää, että hän toimii, kun on toiminnan aika.

– En tiedä, rakastuisinko enää tässä iässä niin sekopäisesti, Litmanen naurahtaa.

Radioteatteri: Kantolan perhe-sarja, 1975.­

Itseään Litmanen arvioi lievästi sanottuna realistisesti.

– Suustani pääsee sammakoita, olen epäanalyyttinen ja varmasti hankala työkaverina, mikä viestii itseluottamuksen puutteesta.

Litmanen on mielestään turhan äkkipikainen harjoituksissakin. Mutta kenenkään ei tarvitse pohtia, mitä hän oikeasti ajattelee.

– Kun teen töitä, kiltteyteni häviää. Haluaisin olla pelinrakentaja, mutta en vain osaa sitä. Ehkä suhtaudun töihin liian vakavasti. Mutta olen mä sosiaalinen, Litmanen saa puserrettua jonkun hyvän puolensa.

Kerrottakoon, että Litmasen suusta tulee myös loistavia näkemyksiä ja ideoita. Hän ei ole koskaan passiivinen, eikä esitä hemmoteltua tähteä. Hänen seurassaan kukaan ei ikävysty.

Akkapakka-näytelmä, 2008. Marja-Leena Kouki (vas.), Eeva Litmanen ja Kaija Kiiski.­

Beige tappaa -näytelmää Litmanen esittää Kirsi Ylijoen kanssa. Näytelmässä verrataan eri ikäisten naisten elämää.

– Tissit tanaan ja antaa palaa, jos siltä tuntuu, Litmanen on tiivistänyt ohjeeksi ikääntyneille siskoilleen.

Juhlaansa Litmanen nimeää kaksi hyvää syytä:

– Juhlin nyt sitä, että olen hengissä ja töitä on riittänyt, hän toteaa.

Beige tappaa -juhlanäytös on 7.9. Helsingissä Aleksanterin teatterissa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?