Suomi-elokuvan legenda Elina Pohjanpää ponkaisi tähdeksi teinien kulttuurikilpailun kautta - Viihde - Ilta-Sanomat

Suomi-elokuvan legenda Elina Pohjanpää ponkaisi tähdeksi teinien kulttuurikilpailun kautta

Näyttelijä Elina Pohjanpää Linnan juhlissa vuonna 1965.

Julkaistu: 2.9.2016 6:01

1950-luvun suosikkinäyttelijöihin lukeutuva Elina Pohjanpää ihastutti vuosikymmenten aikana valkokankaalla, teatterissa ja tv:ssä. Viimeisen elokuvaroolinsa näyttelijä teki ollessaan vakavasti sairas.

Elina Pohjanpään ensimmäinen ammatillinen kokeilu oli lastenhoitajan työ Pariisissa teini-ikäisenä. Piikominen sai kuitenkin jäädä, kun nuori nainen pääsi näyttelemisen makuun osallistuessaan Suomalaisessa Yhteiskoulussa teinien kulttuurikilpailuun.

Pohjanpää voitti kilpailun ja herätti paikalla olleiden elokuvaohjaaja Hannu Lemisen ja näyttelijä-ohjaaja Ritva Arvelon huomion. Leminen ja Arvelo kertoivat Pohjanpäästä elokuvatuottaja Risto Orkolle. Pohjanpää nähtiinkin ensimmäistä kertaa valkokankaalla juuri Lemisen ohjaamassa ja Orkon tuottamassa elokuvassa Amor hoi! (1950). Tuolloin vasta 17-vuotias Pohjanpää teki Tauno Palon ja Birgit Kronströmin tähdittämässä romanttisessa komediassa pienen roolin tyttökoululaisena.

Rakkaus löytyi Kotkan kaupunginteatterista

Pohjanpää työskenteli ensin harjoittelijana Kotkan Kaupunginteatterissa, kunnes sai kyseiseen teatteriin kiinnityksen näyttelijänä. Kotkasta nuori nainen siirtyi Helsinkiin Kansanteatteri-Työväenteatteriin vuosiksi 1953–65. Kotkan Kaupunginteatterissa työskennellessään Pohjanpää oli tutustunut näyttelijäkollegaan, Pentti Siimekseen. Nuoret näyttelijät rakastuivat ja avioituivat muutamaa vuotta myöhemmin 1956. Pohjanpään kuolemaan saakka naimisissa pysynyt taiteilijapari nähtiin vuosien varrella lukuisia kertoja yhdessä valkokankaalla.

Elina Pohjanpää vuonna 1957 elokuvassa Rakas varkaani.

Teatterikiinnityksen ohella myös Pohjanpään roolit valkokankaalla olivat suurenemaan ja lisääntymään päin. Ensimmäisen merkittävän roolinsa nainen teki vuonna 1951 elokuvassa Kuisma ja Helinä.

Nokkela naapurintyttö sulatti sydämet

Valloittava Pohjanpää näytteli itsensä 50-luvulla kansansuosikiksi erityisesti nokkelana naiskomediennena. Pohjanpää hurmasi elokuva­yleisön tekemällä pääosaroolit mm. sotilasfarsseissa Kasarmin tytär (1954) sekä Tyttö lähtee kasarmiin (1956). Vuosina 1957–60 Pohjanpää äänestettiin elokuvalehti Elokuva-Aitan järjestämissä yleisöäänestyksissä suosituimmaksi suomalaiseksi elokuvanäyttelijättäreksi.

Pohjanpään ja Pentti Siimeksen tytär, näyttelijä Tarja Siimes arvioi, että Pohjanpään suosio kansan keskuudessa kumpusi tämän välittömyydestä ja naapurintyttömäisyydestä, joka välittyi myös Pohjanpään roolitöihin.

 Äiti oli kirkas kuin lähdepuro. Hän ei osannut yhtään valehdella, vaan kaikki näkyi läpi.

– Äiti oli yksityishenkilönä helposti lähestyttävä ihminen. Hän ei näytellyt femme fatalea tai rakastajatarta, vaan oli vilpitön perhetyttö. Hän oli sellainen luontaisestikin, joten häneen oli helppo samastua. Hän edusti raikasta uuden ajan airutta, joka ratkaisee pulmat ja on reipas, Siimes analysoi äitinsä suosiota.

Siimes kuvailee äitiään myönteisen ajattelutavan omanneeksi henkilöksi, joka hyppäsi innolla mukaan uusiin haasteisiin.

– Äiti oli kirkas kuin lähdepuro. Hän ei osannut yhtään valehdella, vaan kaikki näkyi läpi. Hän oli myös hirveän positiivinen ihminen.

Rohkea heittäytyjä teki stuntitkin itse

Komedioiden ohella monipuolinen näyttelijä teki myös vakavia rooleja draamaelokuvissa. Kaksikymppinen Pohjanpää nähtiin naispääosarooleissa mm. draamaelokuvissa Juha (1956) ja Verta käsissämme (1958). Jälkimmäisessä Pohjanpää esitti rikolliseen tekoon osalliseksi joutuvaa naista. Vuonna 1957 ilmestyneessä komediassa Rakas varkaani Pohjanpää teki pääosaroolin kleptomaanina Lissienä. Erään aikalaisarvion mukaan Pohjanpään vastanäyttelijänä nähty Siimes jäi elokuvassa valloittavan roolityön tehneen vaimonsa varjoon.

 Äiti, joka oli aivan amatööri koskenlaskijana, teki stuntin itse. Ja minä olen ollut tuolloin hänen vatsassaan.

Tarja Siimes kertoo äitinsä heittäytyneen työhönsä ainutlaatuisella rohkeudella. Pohjanpää suoritti itse esimerkiksi Juha-elokuvassa nähdyn koskenlaskukohtauksen.

– Äiti, joka oli aivan amatööri koskenlaskijana, teki stuntin itse. Ja minä olen ollut tuolloin hänen vatsassaan, Siimes kuvailee.

Yhden ikimuistoisimmista roolitöistään Pohjanpää teki vuonna 1960 ilmestyneessä Komisario Palmun erehdys -klassikkoelokuvassa, jossa hän näytteli vuorineuvoksen tytär Irma Vannetta. 1960-luvulle tultaessa Pohjanpään elokuvaroolit vähenivät, ja vuonna 1967 ilmestyneen Elokuva jalostavasta rakkaudesta -filmin jälkeen näyttelijä jäi viidentoista vuoden tauolle valkokankaalta.

Perhe nousi etusijalle

Pohjanpää ja Siimes saivat vuosina 1957–63 kolme lasta. Elokuvista pitämänsä tauon aikana Pohjanpää näytteli kuitenkin Helsingin Kaupunginteatterissa, jonka kiinteä näyttelijä hän oli 60-luvun puolivälistä aina viimeisiin elinvuosiinsa saakka.

Elina Pohjanpään Linnan juhla -eleganssia vuodelta 1965.

Näyttelijän Tarja-tyttären mukaan Pohjanpää keskittyi elokuvista pitämällään tauolla äidin rooliin sekä rakastamaansa teatterityöhön.

– Kun syntyi toinen lapsi, äiti hoksasi, että nyt leffojen tekeminen saa loppua tähän. Äiti ja isä päättivät, että he eivät enää uhraa kesiä elokuvantekoon, vaan satsaavat perheeseen, Siimes kuvailee.

Näytteli syövästä huolimatta loppuun saakka

Pohjanpää teki paluun elokuvarooleihin vuonna 1982 tv-elokuvassa Vainajan vaivat. 1980- ja 90-luvuilla Pohjanpää teki noin tusina elokuvaa, mm. neljä Vääpeli Körmyä, joissa hänet nähtiin everstinna Tossavaisen roolissa niin ikään elokuvissa näytelleen miehensä rinnalla.

Elina Pohjanpää ja aviomiehensä Pentti Siimes yhdessä Vääpeli Körmy -elokuvassa.

Pohjanpää menehtyi tammikuussa 1996 sairastamaansa suusyöpään. Kielikasvaimesta huolimatta sinnikäs nainen näytteli viimeiseen saakka: Pohjanpäätä pyydettiin vuonna 1995 rooliin elokuvassa Tie naisen sydämeen. Pohjanpää otti roolin vastaan, vaikka puhuminen tuotti haastavan leikkauksen läpikäyneelle naiselle vaikeuksia. Työnsä sovitusti hoitanut Pohjanpää kuoli seuraavana vuonna ennen elokuvan ensi-iltaa. Pohjanpään puheen epäselvyyden takia näyttelijän tytärtä Tarjaa pyydettiin myöhemmin jälkiäänittämään äitinsä repliikit.

 Se kuvastaa hyvin äitini persoonaa. Hän ei hetkeäkään miettinyt, vaan lähti mukaan, kun vielä tarjottiin leffarooli.

Siimeksen mukaan Pohjanpään päätös näytellä vielä kerran viimeisillä voimillaan kertoo hänen äidistään paljon niin näyttelijänä kuin ihmisenäkin.

– Se kuvastaa hyvin äitini persoonaa. Hän ei hetkeäkään miettinyt, vaan lähti mukaan, kun vielä tarjottiin leffarooli, Siimes lopettaa.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?