Viihde

Nikin värikkäät naiset

Julkaistu:

”Hänen pukeutuessaan mieheksi hänen aviomiehensä pukeutui naiseksi. En aio ehdottaa tätä kotona”, kirjoittaa Kati Tervo taiteilija Niki de Saint Phallesta .
Lomailimme Nizzassa kesäkuussa 2002. Takana oli raskas talvi. Äitini oli menehtynyt helmikuussa melanoomaan. Aurinkokävely Promenade des Angles’lla herkisti lomaan ja tunteeseen, että elämä jatkuu. Samalla kadulla terroristi murhasi vain reilu kuukausi sitten 84 ihmistä ajamalla kuorma-autolla heidän päälleen.

Ranskalaisamerikkalaisen kuvanveistäjän Niki de Saint Phallen valtavat ja värikkäät veistokset olivat vallanneet Rivieran. Rantapromenadilla oli useita taivaita tavoittelevia mielikuvituksellisia hahmoja. Kuuluisan hotelli Negrescon edessä puhalsi trumpetisti Miles Davisiä esittävä veistos.

Kaupungin modernin taiteen museo MAMAC oli täynnä näitä elämäniloisia teoksia. Museon eteisaulassa kolmivuotias poikamme ehti livahtaa suojanarun ali koskettamaan veistosta. Hän olisi varmasti kavunnut kiipeilytelineeksi soveltuvaan pystiin, jos olisi ehtinyt, mutta vartija ehätti väliin: ”Ei, ei, ei saa koskea”.


NIKI ON tehnyt veistoksensa julkisiksi ja kosketeltaviksikin. Niissä on dadaa, surrealismia, naivismia ja pop-taiteen piirteitä. Hän sai vaikutteita muun muassa Antoni Gaudilta ja Jackson Pollockilta. Hän niitti mainetta myös ampumisperformansseilla. Niissä taiteilijan ampuessa seinään luodinrei’istä purskahti väriä ja sampoota.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Veistoksista tunnetuimpia ovat nanat, lihavat naisfiguurit, jotka uhmaavat painovoimaa, niin kevyiltä ne näyttävät koostaan huolimatta. Nana tarkoittaa ranskaksi nuorta, röyhkeää naista. Työt syntyivät protestiksi mallimaailmassa ihannoitua laihuutta vastaan. Myös kuusikymmentäluvulla ystävättären raskaus on innoittanut taiteilijaa. Niki oli itse toiminut nuorena mallina ja nähnyt alan varjot.

Nikin taiteessa näytetään naisen monet roolit, äidistä huoraan. Teoksia pidettiin aikanaan radikaaleina ja ronskeina. Ne olivat edellä aikaansa, mutta vuosikymmenet on muuttaneet ne lempeiksi, enemmän hauskoiksi.

Seksuaalisuus on pursuavaa, muttei rivoa. Inhorealismia on turha etsiä. Mielikuvitus tulvii monen satukirjan verran. Työt on tehty niin lapsille kuin aikuisille, niin miehille kuin naisille. Taiteilija oli sukupuoliasioissa suvaitsevainen. Hänen pukeutuessaan mieheksi hänen aviomiehensä pukeutui naiseksi. En aio ehdottaa tätä kotona.

Tähän päivään töissä kantaa parhaiten elämän riemu, kekseliäisyys ja irrottelu. Eikä se ole vähän se.


TAIDEHALLIN Niki de Saint Phallen elämäntyötä esittelevässä näyttelyssä tapasin vanhemman naisen, joka kertoi yllättyneensä töistä. Hän tunnusti, että teki mieli nauraa ääneen, niin hauskoja ja humoristisia monet veistokset hänestä olivat. Naisen silmissä tuikki ilo, kun hän katseli näyttelytilassa ympärilleen.

Olen samaa mieltä kuin Helsingin Sanomien kriitikko Kaisa Viljanen, jota harmitti, ettei yhtään Saint Phallen veistosta saatu Helsingin katukuvaan. Olisihan ollut mahtavaa, jos nuoret röyhkeät naiset olisivat vallanneet Espan puiston ja tanssineet Runebergin patsaan ympärillä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt