Kari Väänänen piti Jouko Turkkaa tervaskantona: ”Hän kuului niihin, joista ajatteli, etteivät he kuole koskaan” - Viihde - Ilta-Sanomat

Kari Väänänen piti Jouko Turkkaa tervaskantona: ”Hän kuului niihin, joista ajatteli, etteivät he kuole koskaan”

Näyttelijälegenda Kari Väänänen muisteli edesmennyttä teatterisuuruutta Jouko Turkkaa.

3.8.2016 13:02

IS:ltä kuultu suru-uutinen Jouko Turkan kuolemasta kirjaimellisesti pysäytti Kari Väänäsen, joka oli matkalla Kemijärveltä Kajaaniin.

– Mitä? On kuollut? Odotas, kun pysäytän tämän auton tuohon tienvarteen…

– Miten helkkarissa juuri kaksi päivää sitten ajattelin, että mitähän hänelle oikein kuuluu ja kai mies on hengissä, kun on ollut aina niin kova kuntoilija. No olipas kurja uutinen, Väänänen huokaisi ja jatkoi pienen tauon jälkeen:

– Tämä on täysin yllättävä uutinen, pidin Jokkea tervaskantona. Mikä sen nyt sitten tappoi? Sitkeä ukko kuin mikä. Näin se lähtee henki meiltä jokaiselta… Jokke perhana kuollut. Aika lailla hätkähdyttää kyllä.

–Hän (Turkka) oli yhtä ankara itselleen kuin kaikille muillekin – liian ankara mun mielestä, Kari Väänänen sanoo.­

Väänänen, 62, teatterilegenda itsekin, tunsi Turkan yhteisten produktioiden kautta 1980-luvun alusta asti.

– Tuntemattoman sotilaan teossa tappelimme kuin perhana kaksi näätää. Se oli yhtä vittuilua koko homma, Väänänen muistelee Turkan teatteriproduktiota.

– Oli kova koulu tehdä hänen kanssaan se työ. Jokke oli kaikessa tekemisessä armoton, hän ei päästänyt helpolla näyttelijää eikä teatterikorkean opiskelijaa.

Turkka tuli tunnetuksi erityisesti Teatterikorkeakoulun kiisteltynä näyttelijä- ja ohjaustyön professorina ja rehtorina. Sellainen hän myös Väänäsen mukaan oli.

– En ollut yhtään vakuuttunut hänen metodeistaan opettajana. Osa siitä selvisi, mutta paljon jäi nurkkiin itkemään ihmisiä. Silti hän oli huomattava persoona ja todellinen teatterin nero, loistava teatteriohjaaja. Jokke jätti aikamoisen jäljen suomalaiseen kulttuuriin, Väänänen alleviivasi.

Hän korosti, että ”oli kunnia saada työskennellä Turkan kaltaisen visionäärin kanssa.”

– Parhaimmat koskaan näkemäni teatteriesitykset ovat olleet Turkan ohjaamia. Siinä näkijä missä tekijä, Kohti toista tasavaltaa, Jeppe Niilonpoika… Ne olivat kaikki aivan loistavia esityksiä Helsingin Kaupunginteatterissa.

Jouko Turkka kuvattuna vuonna 1974.­

Väänänen joutui hakemaan sanoja kuvaillessaan Turkan poikkeuksellisuutta ajattelijana.

– Hän oli esimerkillinen, hän kuului niin kutsuttuun älymystöön. Hänen ajattelunsa laajuus oli hämmästyttävää ja tarkkanäköistä.

– Sittenhän siinä oli se toinen puoli, että hän kävi koko ajan niin kovilla kierroksilla, ettei meinannut tulla toimeen ihmisten kanssa. Kyllä minäkin otin hänen kanssaan yhteen - ja lujaa otinkin - mutta oli meillä hyvätkin välit.

Väänäsen mukaan Turkka ei päästänyt ketään helposti lähelleen eikä luottanut ihmisiin.

– En tiedä olimmeko ystäviä, mutta ainakin kävimme hyvin pitkällä kaveruudessa. Se oli lähin, mihin minä olen Turkkaan päässyt.

– Siellä jossain oli myös ihan omalaatuinen huumorintaju, johon pääsi sisälle vasta pitkän ajan päästä. Hän näki maailman erittäin tarkasti ja viisaasti.

–Hän kuului niihin, joista ajatteli, etteivät he kuole koskaan. Eikä se hänen jättämänsä jälkensä koskaan kuolekaan, Kari Väänänen muistelee Jouko Turkkaa.­

Yhteisten työproduktioiden jälkeen kaksikon yhteydenpito väheni, sitten lakkasi kokonaan. Väänänen ei enää edes muista, milloin viimeksi oli Turkkaan yhteyksissä.

Siitä on aikaa vuosia, vuosia.

Jokke eli vaikeasti ja toivon, että lähtö oli helppo. Hän oli yhtä ankara itselleen kuin kaikille muillekin – liian ankara mun mielestä, Väänänen hymähti.

Hän kuului niihin, joista ajatteli, etteivät he kuole koskaan. Eikä se hänen jättämänsä jälkensä koskaan kuolekaan. Hän oli suuri näkijä ja tekijä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?